sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

JOKA MINULLA ON

Isäni puolen suku lähti kahteen otteeseen evakkotielle Äyräpäästä. Viimeisimmän lähdön jälkeen kiersivät aikansa omaa paikkaansa etsimässä ja mummo ja pappa asettuivat lopulta Savitaipaleelle.  Papalle tärkeää oli kuulema päästä kalaisan järven ääreen. Kun isälleni ja hänen sisaruksilleen tuli aika muuttaa pois kotoa, lähtivät kukin omaan suuntaansa. Kaksi asettui Kotkaan, muutama meni Turkuun, yksi suuntasi Lappeenrantaan. Yksi veljeksistä muutti Ruotsiin ja asettui sinne asumaan. 




Ruotsin sukulaisia muistan lapsuudessani nähneeni vain kerran. Tulivat meille kylään ollessani noin kymmenen vuotias. Silloin minä löysin serkkuni Irinan, jonka kanssa olemme samaa laadukasta vuosimallia. Irina on talven tyttöjä ja minä syksyn. Vuosien myötä olemme kadottaneet toisemme monesti ja sitten taas iloisina löytäneet. Sain kirjeitä Göteborgista ja vuosia myöhemmin kibbutsilta. Tavattiin ohi mennen kadulla Göteborgissa, häissä Porvoossa, hautajaisissa Lappeenrannassa ja Kotkan meripäivillä laivan kannella. Tästä viimeisimmästä Irinan löydöstä taidan saada osittain kiittää ystävääni Sannaa, joka oli törmännyt serkkuuni hyvinvointiasioiden merkeissä. On pidetty yhteyttä miehen Facebookin välityksellä. Syyskuusta alkaen koetettu löytää aikaa tapaamiselle, joka lopulta onnistui eilen puolivälin pysäkillä eli Porvoossa.


Joki oli jäätynyt. Uusi kokemus oli kävellä makasiinien edestä.




Miten hauskat tunnit meillä olikaan. Käveltiin jäätynyttä jokea pitkin ja puhuttiin tauotta. Ostettiin tuosta vain Irinalle takki. Minä yllytin, vaikkei se edes ollut tarpeen. Istuttiin lounaalla kolmatta tuntia SicaPellessä. Miten hyvää ruokaa ja seuraa. Suosittelen. Lopuksi pistäydyttiin suklaakaupassa ja sovittiin parkkipaikalla, että ei enää kymmenen vuoden taukoja ja katoamisia. Harkitsen tässä jo Facebookiin liittymistäkin, jotta yhteydenpito vielä helpottuisi. 




Se talvinen versio yllä<3.
Ja alla syksyinen. Kiitos kuvasta!







Autossa ajattelin, että Irina on sisko, jota minulla ei ole ja serkku, joka minulla onneksi on. Miten helppoa ja mutkatonta oli olla yhdessä. Kerätä puuttuvia palasia matkojemme varsilta ja tajuta, että kun oppii jotain toisesta, ymmärtää paremmin myös itseään. Meillä on takana tämä sama suku, mutta kovin eri näköisenä. Tällaisia meistä tuli siitä johtuen ja siitä huolimatta.








Parkkipaikalla sain Irinalta reseptin, sillä palasin kotiin kaupan kautta kokkaamaan. Miehen veli tuli meille yökylään ja olivat testiryhmänä Irinan Lentävälle Jaakopille. Käskivät sanoa, että hyvää oli! Kiitos kaikesta. Kunnes jälleen tapaamme<3.

10 kommenttia:

Allu kirjoitti...

Oi, Porvoo, jokaisena vuodenaikana ihana paikka.

Carola Lehtonen kirjoitti...

Porvoo näyttää kauniilta myös talvella.Oi miten ihanaa löytää uudestaan serkkunsa ja fb on kyllä loistava tapa päivitellä myös kuulumisia, vaikka ei muuten siitä välittäisikään, mukavaa sunnuntaita!

Cheri kirjoitti...

Kiva kohtaaminen. Porvoo on mahtava paikka tapaamiselle, siellä löytyy kohtauspaikkoja joka makuun.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Allu: Olen käynyt useasti Porvoon talvessa, mutta ikinä ei aiemmin joelle ole päässyt kävelemään. Ihmeellistä ja kaunista.

Carola: Olen siis vältellyt facebookia, mutta miehen fb:n kautta seuraillut muiden kuulumisia. Nyt kun on tehnyt mieli kaivaa entisiä luokkakavereita yms. esiin, on alkanut kyteä mielessä ajatus oman facebookin aloittamisesta. Mutta pelottaa, että kun nytkin menee liikaa aikaa tässä koneella, että ei sitten vielä enemmän tähän jumahda?

Cheri: Paras kohtaaminen pitkään aikaan. Onneksi saatiin aikaiseksi. Ja googletettiin etukäteen noita ruokapaikkoja, joita oli tosi monta mielenkiintoista. Sen puoleen voidaan huoleti tavata joskus toistekin Porvoossa:).

Sammakko-mamman maailma kirjoitti...

Mukavaa että vihdoinkin tapasitte!:)

Olen siis tavannut serkkusi useinkin juuri tuon hyvinvointbisneksen puiteissa kun itsekin olen siinä mukana ja sitä kautta veljesikin hänet löysi muutama vuosi sitten .. ;)

Tuo Lentävä Jaakoppi on sellainen että se pääty myös mun kokeilu listalle, kuullostaa niin järkyn ihanalle että pakko kokeilla :D :P

Me ollaan nöillänäkymin tulossa 31.3 teidän huudeille ainakin veljenpoikasi - ehkäpä myös veljentyttösi kanssa yöksi, ehdittäsikö me silloin treffaamaan? :)

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Sammakko-mamma: Sinustakin puhuttiin:). Meille on pääsiäisenä tulossa vieraita, joten kotona ollaan. Tervetuloa sekaan! Laittakaa viestiä vain, että ei olla silloin ulkona menossa missään.

Sammakko-mamman maailma kirjoitti...

Voin vain kuvitella.. 🙈😬👌😊❤😂
Otamme yhteyttä!
Nähdään! :)

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Sammakko-mamma: Kuulumisiin.

Päden paja kirjoitti...

Oi miten ihania kuvia, niin kaunis tuo talvinen Porvoo! Tuollaiset tapaamiset on ihan huippuja♥ Aurinkoista alkanutta viikkoa ja mukavaa maaliskuuta!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Päden paja: Tämä talvi on ollut niin kaunis, että se on korvannut kaikki ne pimeät päivät, joita sitä ennen läpi rämmittiin. Ja herättänyt toiveen siitä, että ehkä tänä vuonna saadaan myös kunnon entisvanhainen kesä. Kun nämä vuodenajat näköjään vielä tietävät miten pitäisi olla:). Porvoon reissu oli hyvä monella tapaa ja se on laittanut minulle mietintämyssyn päälle. Olen käynyt läpi eri tavalla niitä oman lapsuuden asioitakin. Mutta nyt laitan vielä auton nokan kohti Savonlinnaa ennen töihin paluuta.