PAKKASTA ON PARIKYMMENTÄ ASTETTA

Aamulla kello soi. On kakkosen nimipäivä ja kalevalan päivä. Päivä, jolloin on aika lähteä kohti Kolia. Lauletaan onnittelut sankarille ja aloitetaan hoputus. Taustastaan johtuen meidän mukulat on kyllä varsin taitavia lähtijöitä. Kohta jo ollaan kaikki autossa ja matka saa alkaa. Perässä seuraa miehen sisko perheineen. Olemme varanneet yhdessä mökin Kolilta ja tarkoitus on lasketella pari päivää Suomen talvessa. Ja ne, jotka eivät laskettele, on valjastettu ruokahuoltoon. Lue: minä, esikoinen ja kälyn mies.

Miten kauniit ovat nämä huipun kuorrutetut puut?

Team Istanbul jää rinteen päälle ja muut lähtevät alas vuokraamaan kamoja.

Pakkasta on parikymmentä astetta. Se tuntuu paljolta. Auton sisällä on lämmintä. Esikoinen ajaa ja minä nuokun takapenkillä pysähdykseen asti. Sitten tankataan ruoat ja vaihdetaan kuski. Maiseman vaihdos jo tuntuu lomalta. Talvi on kaunis. Yhtä-äkkiä me kaikki muistamme miten lapsena pistettiin kovilla pakkasilla Vitalista poskiin. Miksei meillä ole Vitalista mukana? Onko sitä enää olemassakaan?

Mäen alla voi paistaa makkaraa tai hurauttaa ravintolaan.

Serkukset valmiina nousuun.

Pojat tunnistaa kirkkaista pöksyistään.

Jätämme laskettelijat rinteeseen ja ajamme mökille. Olen laittanut oman ruokani pitkälle valmiiksi jo kotona. Kanat uuniin ja asettumaan. Esikoinen väkertää salaattia. Lämpö tuntuu suloiselta ja kyllä sitä miettii, että kuinka ne tarkenevat siellä rinteessä? Onneksi on sauna, jonka voi pistää lämpenemään valmiiksi. Pedata pedit, joihin kallistua päivän päätteeksi. Kattaa pöydän, johon istua.

Pienin serkuksista ei meinaa edes pysyä pystyssä, mutta kohta jo vilistää mäkiä alas. 

Niin vilistää kyllä suksensakin, jonka Kakkonen hyppää hakemaan kesken hissimatkaa.

Nyt on porukka kasassa. Lasketeltu, syöty ja saunottu. Luulen, että unta ei tarvitse kenenkään etsiä, kun aika on. Vielä meinasin purkaa kassista lautapelit ennen unta. Toivoa huomiseksi hieman lempeämpiä pakkasia, sillä meidän olisi tarkoitus esikoisen kanssa kaivaa murtsikat esiin ja ottaa hieman tuntumaa lähiympäristöön hiihtäen. Palata sitten valmiiseen pöytään herkuttelemaan.

Loma<3.

PÄIVÄUNET

Se on mielenkiintoista miten joutilaisuus väsyttää. Lomalla ei silmät meinaa pysyä iltaisin millään auki. Tekee vain mieli kaivautua peittoihin ja nukkua. Aamuöisin heräilen, eikä uni riitä vielä kovin pitkään aamulla. Sekin yleensä jossakin välissä lomaa tulee muuttumaan. Kun herää myöhään, tietää, että loma on tehnyt tehtävänsä. Osaa jälleen nukkua.

Arkisin nukun ihan liian vähän. Iltavuoron jälkeen mieli on liian levoton nukkumiseen. Aamuisin kello herättää epäinhimilliseen aikaan.  Arki-iltoina ei väsytä, vaan tekee mieli tehdä vielä jotakin, katsoa vielä yksi ohjelma, kutoa muutama kerros. Yölläkin on kierroksilla ja heräilee. Lomalla kroppa rupeaa vaatimaan takaisin maksamaansa lainaa. Ensin iltaisin, sitten myös päivällä. Eilen oli nimitäin jo pakko kaivautua peiton alle kylmän lenkin päätteeksi ja nukkua päiväunet. Se jos mikä tuntuu lomalle. 

Vaakku on auki hiihtolomalla klo. 10-15. Muistaakseni:).

Joka lomapäivä on oltu pihalla tankkaamassa raitista ilmaa ja aurinkoa. Eilen käveltiin esikoisen kanssa Varissaareen. Hieman ennen perille pääsyä soitettiin miehelle ja kuopukselle, jotka hurauttivat rantaan ja hiihtivät saareen seuraksi. Viima pyyhki yli jään ja kuuma kaakao ja kahvi olivat enemmän kuin tarpeeseen ennen takaisin kävelyä.

Kaunis ja kylmä talvi jatkuu säätiedotusten mukaan. Täällä pitäisi ruveta pakkaamaan lasketteluvarusteita kasseihin. Hakea evästä kaupasta. Etsiä komeroista hanskoja. Inkiväärishotin ohje on tulostettu, sillä nuha meinaa hiipiä reissuun mukaan. Emme alistu, vaan taistelemme. Kylmää kyytiä näyttäisi olevan rinteissä luvassa, mutta onneksi itse pääsen mökin lämpöön ja hellan ääreen. Muonitusvastaavana olo ei kuulosta ollenkaan ikävälle. Etenkään kun meitä on tällä reissulla mukana kaksi. Sen toisen vuorolla meinasin sivakoida mökin edustalla olevan järven jäälle. Tai ottaa taas päiväunet.

TALO ON TÄYSI

Talo on ollut täysi. Koolla on kaikki omat ja kaksi lainaa. Eilen pakkasimme auton täyteen väkeä ja kävimme juhlimassa  kummipoikaamme Espoossa. Kynttilävarastotkin saivat täydennystä. Meidän juhliessamme Kolmosen joukkue voitti molemmat pelinsä Joensuussa. Iivon voittoisan hiihdon loppuratkaisut oltiin katsottu heti aamun alkajaisiksi. Olipa hyvä päivä.

Hyvä on ollut tämä talvikin. Meidän rannassa on muina talvina pystynyt uimaan lähes vuoden ympäri, mutta eipä pysty uimaan nyt. Sen sijaan saa uimarannalta lähteä jäälle. Sellainen ei aiempina vuosina ole tullut mieleenkään. Nyt sen sijaan jäällä kulkee koiran ulkoiluttajat, hiihtäjät, pulkan vetäjät ja näkyipä tuolla hieman kauempana jotkut olevan luistelemassakin. Lähden kohta lainalasten ja kuopuksen kanssa toteamaan tilanteen hieman lähempää omin silmin.

Valo on saapunut elämään. Se paistaa niin kirkkaasti, että on täytynyt ottaa aurinkolasit käyttöön. Pysyttelee seurassamme jo pitkälle yli viiteen. Poistuu keskuudestamme tyylikkäästi. Antoi  lähtiessään sen toivomani sinisen hetken. Ulos unohtuneet aurinkokennovalot ovat heränneet myös henkiin ja illan pimentyessä syttyvät terassin reunaa valaisemaan. Vievät mieltä kohti kesää.

Hyvin menee, mutta menköön. Hyviä hetkiä myös sinulle.

MIELEN VAPAUS

Loma. Yksi mielisanojani. Se sisältää vapautta tehdä sitä mitä toivoo. Minä toivon aamuja, jolloin saa herätä levosta kyllänsä saaneena. Toivon kävelyreissuja pakkaspäivissä, kasvot kohdistettuna aurinkoon. Hetkiä sinisessä. Mielen vapautta, jossa ajatus ja unelmat saavat ajan kanssa viritä. Toivon perheen yhteisiä hetkiä, mutta myös omaa aikaa. Aikaa keskittyä ruoanlaittoon. Hyvää ruokaa. Iltoja, jolloin ei tarvitse kiirehtiä nukkumaan vain siksi, että klo. 5.50 herätys kummittelee mielen pohjalla. 

Ensimmäisenä vapaana aamunani unta riitti kymmentä vaille kahdeksaan. Keitin kahvit ja kuulostelin hiljaisuutta. Kohta jo ilmestyi viereen kotiinsa talvilomalle saapunut esikoinen, jolla on ollut paljon kerrottavaa. Kuulostelin juttujaan ensin sängyssä ja sen perään kävelylenkillä. Sille lenkille unohdin ottaa kameran mukaan, joten piti tehdä ihan oma kuvausreissu myöhemmin. Siinä sitä olikin mielen vapautta kerrakseen, kun sai istua yksin joen rannassa ja katsoa virtaavaa vettä ja sen muodostamia jääpyörylöitä. Mielessä soi "Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille. Ja mielen vapaus. Ja mielen vapaus." 

Tälle lomalle on tarkoitus sisällyttää tyhjää aikaa, mutta myös muutamia reissuja. Huomenna ajetaan pääkaupunkiseudulle juhlimaan heti alkajaisiksi pienintä kummipoikaamme, joka täyttää jo 3-vuotta. Mukaan lähtee omista lapsistamme tytöt, sekä ne kaksi lainalasta.  Jos saan päättää, pysähdymme myös IKEA:ssa täyttämässä kynttilävarastoja.

Jätetään tämä nyt teillekin korvamadoksi. Ihania ajatuksia ajateltavaksi ja kuvia katseltavaksi. Elämä on kaunis.

Muita lomalaisia siellä ruudun takana? Muille oikein rentouttavaa viikonloppua<3.

Ja elää elämäänsä. Ja elää elämäänsä.

HYVÄ HELMIKUU

Eilen lähdin aamusta kävelylenkilleni. Oli niin aurinkoista. Pikkupakkanen ja narskuva lumi jalkojeni alla. Saattoi kävellä myös meren päällä. Mitä parhain talvikeli siis kaikin puolin. Helmikuu on nostanut matkan varrella osakkeita silmissäni. Sen ansiosta olen unohtanut pitkät mustat aukot ja talvi on tuntunut talvelta. Sellaiselta jollainen sen pitääkin olla. On ollut hyvä helmikuu.

Jäälle saattoi pujahtaa jo Metsolassa. Kävelin ladun vartta hetken matkaa ennalta kävellyissä poluissa. Muistelin lapsuuden talvia jolloin joka paikassa oli kantava jää kävellä, hiihdellä ja jonka päällä saattoi jopa autolla ajella. Nykyään on tiedettävä tarkoin virtaukset ja jos ei tiedä, kannattaa mennä vain siellä missä muutkin ovat menneet. Melko hyvä merkki kantavasta jäästä on myös sen päällä istuvat pilkkijät. 

Kävelin myös ohi tämän. En ole tainnut aiemmin sitä teille näyttääkään?

Ensi viikonloppuna aukeaa taas Varissaaren kahvila, jossa kuopuksen kanssa käytiin pari vuotta sitten. Nytkin sinne olisi voinut kävellä, mutta säästin vielä. Jos vaikka sitten ensi viikonloppuna käydään tai sitä seuraavana. Nyt keskityin siristelemään silmiäni ja otin annokseni valohoitoa. Radiosta kuuntelin kauneimmat rakkauslaulut listaa ja elämä tuntui erittäin elämisen arvoiselta.

Aika mukavia ovat nämä vapaat viikonloput, se täytyy nyt kyllä myöntää. Aika mukava on myös se ajatus, että lähden tästä nyt tänään ja huomenna kävellen iltavuoroon. Sen päälle kestän kaksi aamuherätystä. Perjantaista alkaa ensimmäinen palkallinen talvilomani varmaan ikinä. Yhdessä vapaapäivien kanssa se on melkein kahden viikon mittainen. Aivan käsittämätöntä, että sellaistakin voi olla:D.

Matkan varrella oli tämä venäläisten rakentama ruutikellari nro 84. Se kuului osana 1790-luvulla rakennettuun linnoitukseen. Tämän ruutikellari lähellä sijaitsi aikanaan myös ruutisekoittamo, ammusvalimo ja panostamo. Nyt sen lähellä sijaitsee Kotkan uimahalli ja päiväkoti:).

Jääpuikkotaidetta.

Aika ikävä on sen sijaan hammassärky, joka on pitänyt kolmosta valveilla yöllä. Sain juuri ajan hammaslääkärille ja papan pojalle kuskiksi. Toisaalta sekin siitä iloksi muuttuu. Miten ihanaa onkaan saada apua särkyyn ja vaivaan. Sen jälkeen sitä osaa taas iloita terveistä hampaista. Ja oppii ehkä harjaamaan ne nykyistä paremmin?!?