maanantai 1. tammikuuta 2018

UUSI VUOSI, VANHAT KUJEET

Uusi Vuosi, uusi mahdollisuus, uusi alku. Ja ne ihan samat ikuiset tammikuiset kujeet, jotka kilpistyvät loistavasti tässä:

Ainoa tapa pysyä terveenä (ja hoikkana) on
syödä sitä mitä ei halua,
juoda sitä mistä ei pidä
ja tehdä sellaista jonka mieluummin jättäisi tekemättä.

-Mark Twain-




Hyvästi siis suklaa, lämpimät leivät, pizzat, kermaperunat ja viinilasilliset. 
Tervetuloa rahka, munakkaat, salaatit ja vesi.




Ehkä tänä vuonna lopulta keksin, että mistä löytyy liikunnanilo?


Jospa vuosi 2018 lopultakin tekee minusta herkkujen kohtuukäyttäjän, liikkuvan ja terveellisiä elämäntapoja rakastavan reippaan ihmisen? 

Tai sitten ei. 

Jännittävää. Mitä epäilette tapahtuvaksi?

Kohtalotovereita vai itsensä kanssa sinuiksi tulleita onnellisia yksilöitä?

7 kommenttia:

Petra kirjoitti...

Kyllä se vaikeaa on ja ainakin omalla kohdallani en pysty pysymään erossa kaikesta epäterveellisestä. Mulla kulunut vuosi toi elämään ruokaremontin ja se onnistui kyllä ihan lekurin pelottelun avulla, olen nyt jonkunlaisessa tasapainossa sokerit sun muut hötöt jäävät useimmiten kaupan hyllyyn muttei aina. Alussa pidin tiukkaa linjaa ja sitten hieman hölläilin sillä totaalikielto tuo ainakin minulle kilot ja herkut kaksinkertaisesti takaisin. Onnea ja tsemppiä vuoteen 2018!

Jael kirjoitti...

Tsemppiä vain keventämiseen. Minä jätin kuukausi sitten pois sokerin ja jauhot, ja aika helppoa se on loppujen lopuksi ollut. Joskus kaipaa jotain makeaa , mutta voi ottaa vaikka hedelmän silloin. Sokerin jättäminen oli oikeastaan helpompaa kuin jauhojen jättäminen koska tykkään itse tehdä leipää, enkä nyt tee. Mutta tein saman kadun tutulle sokerittoman ja jauhottoman ja munattoman kakun,josta tykättiin paljon. Ystäväni on laihtunut hitaasti mutta varmasti 20 kiloa vuoden aikana, ihan vain jättämällä kaikki sokerit ja jauhot pois.

Satu kirjoitti...

Taidanpa ottaa neuvosi heti käyttöön, sillä tässä viime päivinä on tapahtunut jonkinlainen kummallinen kehon laajenemisilmiö. Se nyt on vain arvoitus, että mitähän se ruoka olisi, mistä minä en pitäisi. Varmaan jotain pelottavan näköisiä mereneläviä tai sitten etelän eksoottisia hetelmiä.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Petra: Ihailen niitä ihmisiä, jotka osaavat syödä kaikkea kohtuudella. Minulla se on vähän niin, että syön kaikkea hyvää kohtuuttomasti tai sitten rajaan pois ne ruoat, joista eniten pidän ja jotka eniten koukuttaa. Sellainen ajoittainen totaalikieltäytyminen näyttää olevan minun kohdallani ainoa mahdollisuus painonhallintaan. Mutta koska en pysty kokonaan luopumaan herkuista, olen nyt yli 11-vuotta joutunut pitämään näitä kurinpalautus-kuureja säännöllisesti monta kertaa vuodessa. Sitten aina repsahdan ja olen alkupisteessä. Todella typerää, mutta kun viisastenkiveä ei vielä ole asiassa löytynyt, ei auta kuin näillä mennä?

Jael: Minullekin se on melko helppoa, kun päätän vain olla syömättä sokeria ja jauhotuotteita ja kärsin ensin vieroitusoireet. Mutta yhtään kun annan pirulle pikkusormea, se on vienyt koko käden. Eli en ole yrityksistä huolimatta oppinut kohtuutta. Liekö koskaan opinkaan?

Satu: Minulla on onneksi monta ruokaa mistä en pidä. Mutta lähinnä tässä on minun kohdalla ohjeena se, että jätän syömättä ne joista eniten pidän. Ja tuo juomapuoli on yhtä hankala. Minä en pidä vedestä ja usein koko päivän juomiset on kahvia. Nyt on tietoisesti pakotettava itsensä juomaan vettä. Voi pojat, että se on hankalaa.

Carola Lehtonen kirjoitti...

Epäilemättä ihmiset kyllä tiedostavat miten tulisi tehdä, liikkua ja syödä oikeaoppisesti, mutta olemme mukavuudenhaluisia ja nautiskelijoita:)
Totaalikieltäytyminen ei usein vie pitkälle, paitsi jos kyse on terveydellisistä seikoista, silloin järki kyllä sanoo, että on pakko tehdä oikein, mutta kohtuullisuuskin olisi mielestäni tavoittelemisen arvoista.Tsemppiä tavoitteeseesi.

Sammakko-mamman maailma kirjoitti...

Kaikkea pitää kokeilla paitsi kansantanhuja ja sukurutsaa... :P
Itselläni on kaksi asiaaa: sillä ei ole väliä mitä syön joulun ja uuden vuoden välillä (ja voi jööses mm sitä suklaavuorta jonka oon nielassu jo o.o :D ) vaan sillä on väliä mitä syö uuden vuoden ja joulun välillä. Arki arkena ja juhlat juhina.
Nyt yritän pitää taas kohtuuden kaikessa ja uskoa siihen että yksi riittää. Siis yksi konvehti- ei koko levy, yksi lautasellinen - ei oteta lisää, yksi kauhallinen , yksi peruna , yksi leipä jne, yksi pulla.. ;)
Ja ruokarytmi.
Syön n 2h välein jotain. Koko ajan kun olen hereillä ni vähintään 2h välein jotain suuhun ja se hillitsee mulla tehokkaasti haluja napostella turhia asioita,
Juominen- usein sekoitetaan nälkä janoon ja se puolestaan lisää halua syödä ei-nyt-niin-terveellisiä asioita. Joten suosittelen todellakin panostamaan juomiseen. Muuhunkin kuin sen kahvin. Itse juon kahvia n 3-7 mukia päivässä ja sen lisäksi n 2l vettä tai muita nesteitä. Sitä piti opetella ihan kellon kanssa aikanaan ja nyt se sujuu.
Mistään en itse kieltäydy koska kuulun siihen heimoon jolle totaalikieltäytyminen aiheutaa hillitettömän himon ja sitten menee rekkakuormallinen mitä ikinä mun tekikään mieli, vaan uskon siihen että pieni himo - pieni suupala, iso himo- rekkakuormallinenkaan ei riitä sitä tyydyttämään.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Carola: Minä ainakin tiedän. Neuvon muitakin jopa työkseni. Ja kun teen niin kuin tiedän, että pitäisi tehdä; voin hyvin. Mutta silti palaan aina uudelleen ja uudelleen huonoihin syömätapoihin ja kärsin sitten turvotuksesta, närästyksestä, migreenistä, muuten vaan huonosta olosta ja kutistuneiden vaatteiden puristuksesta. Sen tähden minun olisi syytä olla totaalikieltäytyjä mitä tulee sokeriin ja valkoisiin jauhoihin koko elämäni ajan. Tähän mennessä en vain ole vielä pystynyt tai riittävästi halunnut.

Sammakko-mamma: Minä olen harrastanut tanhua, mutta sukurutsaa en ainakaan tietoisesti. Olen samaa mieltä siitä, että juhlissa saa juhlia. Minun juhlani kesti nyt vain miehen karonkasta (lokakuun alusta) uuden vuoden aattoon, joten siinä ajassa ehtii jo saada aikamoisen törsön olon aikaiseksi. Ja tuo kertoo justiinsa jotakin tästä perusongelmastani eli kohtuuttomuudesta, joka saa helposti vallan. Siksi en voi ottaa sitä yhtä konvehtia, yhtä pullaa jne. koska se ei todellakaan jäisi siihen. Mutta jos jotenkin saisin ohjelmoitua aivoni uudelleen, ryhtyisin heti ja epäilemättä kohtuulliseksi ihmiseksi, joka ottaisi sivistyneesti sopivasti kaikkea:).