VUOSI 2017

Niin juhlittiin joulu ja vierähti välipäivät. Tänään on juhlittu meillä anopin ja apen kultahääpäivää ruoan, musiikin ja muistojen äärellä. Vuosikin vetelee ihan viimeisiään. Taitaa olla aika kerätä vuoden muistot yhteen ja lopetella blogivuotta perinteisellä vuosikatsauksella.

TAMMIKUUSSA leikattiin kolmoselle korvaan uusi tärykalvo. Leikkaus sujui hienosti ja uusi kalvo on antanut kolmoselle jo kohta vuoden ajan paremman kuulon. Muutoin kuuta leimasi vertaisryhmän tuki, jonka kanssa yritettiin tiputtaa joulukiloja joulukuisen mässäilyn jälkeen. Samoissa mietteissä täällä taas ollaan ja ihmetellään, että eikö sitä jo voisi jotain oppia tässäkin asiassa? Tammikuussa otettiin osaa parisuhdepäivään ja tultiin siihen tulokseen, että jatketaan samaa hyväksi havaittua latua. Yhdessä. Kuun lopulla podettiin vielä vatsatauti ja se oli sen pituinen kuukausi se.

HELMIKUUSSA mieleen alkoi jo nousta tulevat ylioppilasjuhlat ja se mitä kotona pitäisi tehdä ennen juhlia. Kutsumusta mietin kahden postauksen ajan uskonpuhdistus luennon seurauksena. Aihe oli kotona mitä ilmeisemmin ajankohtainen. Raahattiin koko perhe venemessuille ensimmäistä ja viimeistä kertaa. Näin elämäni ensimmäisen tähdenlennon. Huomattiin taas, että kauas on pitkä matka, kun käytiin Kemijärvellä häissä. Samalla saatiin oiva annos Lapin taikaa Pyhän äärellä.

MAALISKUUSSA laskettiin, että pääsen eläkkeelle lokakuussa 2040. Muistutin taas itseäni, että elää pitäisi nyt, ei sitten kuin. Tästä innostuneena käytiin kuopuksen kanssa metsässä kuuntelemassa, kun ei kuulu mitään. Piipahdettiin esikoisen kanssa Porvoossa. Työmaalla oli menossa Love-tentit. Kotka sanoi ei rasismille. Kuun lopulla tajusin saaneeni illat takaisin. Pimeys oli väistynyt ja harkkakuski saattoi taas kuvata harjoitusten ajan.

HUHTIKUUSSA ajettiin Oopperaan. Se oli kokemus kumminkin. Pääsiäistä vietettiin perinteisesti ystäväperheen kanssa ja luotiin uusia sananlaskuja. Sain kamalat mätkyt. Kuun lopussa talossa kirkastui, kun vietettiin anopin kanssa naisen laatuaikaa.

TOUKOKUUSSA tehtiin vastavierailu ja Tampere-kierros. Oli äitienpäivä ja kiitospäivä.  Anopin kanssa hurautettiin puutarhapäivään ja piha kaunistui monella kukalla. Kuun lopussa rutistettiin niin, että oli pakko lähteä töihin lepäämään.

KESÄKUUSSA juhlittiin. Sää oli kylmä, mutta esikoisen  yo-juhlissa lämpöä riittämiin. Käväistiin taas Tampereella ja ostettiin yksi Jopo. Kierrettiin Munsaari. Vietettiin  kuopuksen synttäreitä, kun kesä oli kauneimmillaan. Ajettiin mökkitie, käytiin Ilomantsissa ja juotiin kahvit laiturilla Möhkössä. Kuun loppu oli kuin suoraan Napakympistä.

HEINÄKUUSSA iloittiin toisten onnesta. Oli myös ihmisiä, joista iloita. 23-vuotis hääpäiväämme ei juhlistettu Kaunissaaressa, vaan veneretkellä Meripäiville. Oli suuret alukset ja kesäyö. Virkistyttiin ja väsyttiin. Kahden vuoron välissä ehdittiin tutustumaan puutarhaan, joka hoitaa. Lomaa ennen otettiin loppukiri, joka perinteisesti johti sairastelemaan. Kaikesta huolimatta saatiin kuun lopussa tehdä ensitunnelmat.

ELOKUUTA aloitettiin ihanassa Barcelonassa. Oli Park Güell, ranta, helle ja loppuhuipennus.  Sitten oli aika tehdä esikoiselle kämpästä koti. Ihastella Karkkilan uskomaton kukkapelto. Harrastaa kotona kalustevalssia. Kuun lopulla kävin olemassa hassusti pihalla. Mies rakasti naista.

SYYSKUUSSA mentiin sienimetsään. Todettiin omin silmin Kruunuvuoren huviloiden tuho.  Täytin vuosia ja sain veljeltäni onnitteluviestin. Kuun lopulla häntä ei enää ollut. Oli vain suru.

LOKAKUUSSA oli lopultakin pilkun paikka. Sitä seurasi lohduttava arki ja loputtomalta tuntunut tapetin irrotus. Kotkassa ei kuun aikana ollut todellakaan metsäpalovaaraa. Tampereella rampattiin tässäkin kuussa ja matkalla tehtiin pikavisiitti Metsänkylän navettaan. Kuun lopussa suvaittiin ehkä suvaitsevaisia?

MARRASKUU iski silmää. Veljeni ohjasi veneensä valoisalle ulapalle. Niin toivon. Sille matkalle ei
päässyt saattajatkaan. Jatkui se sietämätön tapetin irrotus. Ei tullut voittoa. Ja vesi oli mustaa, niin kuin myös maa.

JOULUKUU oli kalenterikuu ja juhlakuu. Oli anopin synttärit, Suomi 100, joulu ja appivanhempien kultahääpäivä. Tapettiruljanssiin saapui, LUOJAN KIITOS, kiitos. Oli vanhoja taloja Loviisassa, Porvoossa ja vielä Haminassakin. Ja ostin lentoliput Japaniin.

Vuotta 2017 lopettelen kiitollisin mielin. Se on antanut vaivaa ja surua, työtä, juhlaa ja iloa. On ollut taas täyteläinen ja yltäkylläinen vuosi. Niin yltäkylläinen, että tälle viimeiselle päivälle toivon vain lepoa ja rauhaa. Kiitos sinulle kommenteista. Mukana elämisestä. Käynnistä. Onnea ja siunausta vuodelle 2018!