Kotkan satama ja merimiesravintola Kairo kuuluu kiistämättä kaupunkimme historiaan. Kotka on nimenomaan satamakaupunki. Satama on työllistänyt useita kotkalaisia kaupungin historian aikana. Satama on antanut myös kaupungille kansainvälistä leimaa jo kauan ennen pakolaisvirtoja ja tihentynyttä maahanmuuttovirtaa. Satamaan saapuneilta merimiehiltä oli lyhyt matka Kairoon, joka sijaitsee aivan vanhan sataman tuntumassa. Siellä käytiin kulttuurinvaihtoa monessakin mielessä. Aina ei Kairon maine ole ollut kovinkaan kaksinen, mutta aina sen olemassaolo on ollut kiistatta jotakin hyvin kotkalaista. On siis tuntunut aika kummalliselta, että alkuperäisenä kotkalaisena en ikinä ole käynyt Kairossa. Nyt se asia on korjattu, sillä terapian tarpeessa tuli mentyä sinne keskiviikkoiltana.
Esikoinenhan on täysi-ikäinen, joten otettiin hänet mukaan.
Mukaan lähti myös käly. Ja mies meitä naisia kaitsemaan.
Kairon tarina on hyvin pitkä. Se alkaa jo vuodesta 1879, kun Nikolai Fredricksen perusti Kotkaan ravintolan. Sen sijainniksi valikoitui Kotkan satama ja nimeksi haluttiin, jotakin perin tyylikästä. Ravintolasta tuli Universal Garden. Paikka tuli tunnetuksi musiikista, josta huolehti välillä kokonaisia soittokuntia. Talvella paikalle antoi ilmettä puutarhan luistinrata rusettiluisteluineen ja glögeineen.
Fredricksenin kuoltua vaihtui ravintolan omistajaksi silloinen satamakapteeni Enok Blomberg. Ravintolan taso haluttiin säilyttää korkeana, joten vuokrailmoitukseen laitettiin teksti: "varattomien ei kannata vaivautua". Ravintolaa rupesi luotsaamaan rouva E.Wilborg, joka tuli tunnetuksi parhaiten kauniista tyttärestään. Tästä tyttärestä tuli ravintolan paras vetomagneetti ja kerrotaan, että ravintola täyttyi ilta toisensa jälkeen lemmestä riutuvista Kotkan nuorukaisista.
Välillä talossa toimi Pelastusarmeija. Muuttui komento siis melkoisesti. Vuonna 1906 Universal Garden yritti uutta alkua, mutta se toimi raittiusravintolana, eikä näin ollen vetänyt puoleensa niitä tien toisella puolella olevia merimiehiä.
Kieltolain loppuminen 1932 oli Kairon alku. Neiti Anna Koskinen avasi paikkaan alimman hintaruokan ravintolan joka sai nimekseen KAIRO. Ensimmäisenä vuotena Anna-neiti taisteli anniskeluoikeuksista, sillä ravintolassa sai tarjoilla vain viiniä, joka ei kelvannut merimiehille. "Väkevienkin juomien tarjoilua tarvitaan merimiesten palvelujen sekä viihdyttämisen takia. Viinit eivät heille kelpaa, koska ovat tottuneet käyttämään väkijuomia viskigrogien muodossa ulkomailla sekä laivoilla…." Näillä perusteilla Alko taipui ja Kairo sai oikeutensa.
Merimiehet pitivät pitkään Kairoa pystyssä. Ravintolan ympärille kehittyi oma ei niin hohdokas maine, johon liittyi rahojen tuhlausta, mustan pörssin kauppaa sota-aikana sekä laivatyttöjä. Heitä kävi ravintolassa aina 1930-luvulta 1970-luvulle saakka. Tämä sopi kotkalaisille ja oli osaltaan synnyttämässä "merimiesromantiikkaa".
Alla teksti vessassa. Merimiehiä täällä ehkä harvemmin enää näkyy, sillä vanhassa satamassa pysähtyy harvemmin enää laivoja.
Kairon toiminta on jatkunut siis keskeytyksettä nykymuodossaan vuodesta 1932 alkaen. Nykyinen rakennus valmistui vuonna 1938 ja julkisivu on ollut sama siitä lähtien. 1970-luvun alkupuolella Kotkan kaupunginteatterin lavastaja Tauno Rantaruikka maalasi Kairon kuulut seinämaalaukset. Ravintola osallistuu nykyäänkin vahvasti Kotkan kulttuurielämään. Vuonna 1986 alkoi kaupunginteatterin ja Kairon ravintolateatteriyhteistyö, jonka johdosta mekin siis sinne päädyimme. Mies osti minulle ja kälylle synttärilahjaksi liput Terapian tapeessa-näytelmään, jonka kävimme keskiviikkoiltana katsomassa. Talo oli melkein täynnä ja illasta muodostui oikein hauska irtiotto arkeen.
Muutoin viikko onkin ollut varsin työpainotteinen. Tänään oli viikon ainoa vapaapäiväni. Pyykkiä on silennyt ja perhe ruokittu. Huomenna sitten taas katsomaan, että ollaanko siellä minun työmaallani terapian tarpeessa.
Oletko koskaan käynyt Kairossa? Tai mikä on se sinun kaupunkisi vastaava paikka?
13 kommenttia:
Mielenkiintoinen historia vanhalla ravintolalla! Minä en ainakaan Lahtea tunne niin hyvin että olisiko sielläkin jokin vanha paikka...saattaapi ollakin!
Mukavaa loppuviikkoa!
Kiva postaus Ravintola Kairosta historiikilla.
Kairossa on käyty, silloin kun vielä Egyptiin saattoi turvallisin mielin matkustaa.Olin poikieni kanssa matkalla yksin, ja vaikka mieheni ei tällä matkalla mukanamme ollutkaan, reissumme sujui hyvin ja Kairon egyptiläinen museo muumioineen teki tuolloin suht pieniin poikiimme ja myös minuun vaikutuksen, veneretki Niilillä jäi myös mieliimme, pyramidien ohella.
Olet niin nuoren näköinen, pitikö sun näyttää henkilöllisyystodistus?
Olipa mahtava kulttuurihistoriakatsaus! Kiitos! Kotkalla näyttää tosiaan olevan ihan oma leimansa juuri satamakaupunkina. Koskaan en ole käynyt, Kotkassa tai Kairossa. Mukava kuulla, että paikka on eloisa ja porskuttaa edelleen. Toivottavasti vielä pitkään. :)
Olen käynyt Kotkan Kairossa joskus kauan sitten eli nuoruudessani. Ja sittemmin kerran Helsingistä työporukoiden kanssa pikkujouluilemassa. Tuolla viimeisemmälläkin kerralla vielä oli laivoja siinä ihan vieressä, mutta alkuperäinen meno oli jo hiljennyt. Aikoinaan kerrottiinn, että ennen vanhaan ahtaajien työnjohto vietti aikaansa ravintolan ikkunapäydässä. Lälläripuhelin käyntiin, jos ikkunasta näkyi jotain ohjeistettavaa. Legendaa vai totta, en tiedä. :)
Matkatar: Kairoa ei kotkalainen voi olla huomaamatta, sillä se on niin tiiviisti yhteydessä Satamaan. Aiemmin vielä kun meripäivät olivat kantasatamassa, Kairo oli heti siinä hollilla. Jokainen siis varmasti tietää täällä Kairon. Joskus aiemmin olen meinannut jo jonkun bändin vetämänä käydä paikan katsastamassa. Minulla kun ei ole tapana vain lähteä kapakkaan istuskelemaan. Nyt huomasin, että moni toden näköisesti työporukka oli tullut ensin Kairoon syömään ja sitten katsomaan näytelmän. Ei siis mitään viskilaivatyttö-settiä enää:). Voin suositella.
Carola: Se oikea Kairokin kiinnostaisi kyllä. Tietenkin.
Allu: No voi, ei täytynyt. Eikä esikoisenkaan:).
Hurmioitunut: Eloisuudesta en tiedä, sillä käly juuri kertoi, että heillä oli toissa kesänä vieraita Sveitsistä ja miehensä lähti tälle Kairoa esittelemään yhtenä perjantai-iltana. Olivat siellä kahdestaan:(. Nämä teatterit jne. sen sijaan vetää. Tämäkin kälyn kertomaa, että viime joulukuussa testattiin ja pistettiin kauneimmat joululaulut Kairoon. Tupa oli ollut täynnä:).
Airi: Meillähän on vähän toiveissa, että Kotkasta alkaisi muutama matkustajalaiva-vuoro liikkumaan. Pietariin nyt ainakin. Olisi kiva, jos vanha satamakin hieman alkaisi elää, sillä se on niin sympaattinen. Voin hyvin kuvitella, että legenda olisi tosi. Ja sitten olisi kiva tietää, että miten Kairossa näkyi mm. Junnun aika.
Samaa mietin kuin Allu etta olisitte menneet tyttaresi kanssa siskoksista. Olipa tosi mielenkiintoinen juttu Kairosta, tykkaan paikoista joilla on joku tarina taustalla. Lappeenrannassa toimi aikoinaan Adriano baari, joka oli Suomen ensimmainen pizzeria. Sen perusti Italiasta Suomeen muuttunut Adriano ja paikka oli 70-luvulla hurjan suosittu, vanhempieni haitakin tanssittiin kyseisessa paikassa. Mikahan on Izmirin vastaava, pitaakin tutkia tarkemmin.
Petra: Kuva oli sitten tällä kertaa armollinen. Kun viimeksi sain jo kuulla vinkkejä, miten näyttäisin hieman nuoremmalta:D. Jos löydät Izmirin Kairon, niin teepä siitä sitten juttu:).
Kiitos tästä(kin) 😉
Liekö menee vanhuuden piikkiin vai mihin, muttaniin vaan jäi kesällä käymättä, vaikka viereisessä korttelissa yövyin!
Tuollahan kannattais pitää Junnu-yhteislauluiltoja!! Luulis kiinnostavan, sen verran merkittävä oli Junnun tuotanto, että luulis iltoihin materiaalia ainakin riittävän. Toivottavasti väkeäkin.
Kotkan kaup.teatterin ohjaaja Reijo "Rolle" Paukku on maalannut sen suuren maalauksen alastomasta naisesta, ei Rantaruikka.
Pepi: Minä luulen, että Junnun laulut on Kairossa soineet moneen kertaan ja tulee varmaan aina soimaankin. On se vaan sellainen kotkan poika.
Anonyymi: Mielenkiintoista. Yritin kyllä googletella kuvien alkuperää, mutta vain ja ainoastaan Rantaruikan nimi tulee esiin niiden maalaajana. Miksiköhän Paukkua ei mainita missään?
Nyt tulee nolo tunnustus. Kauan sitten, ennen 90-luvun lamaa olin Kotkassa työmatkalla. Oli kesä ja isäntäfirma oli järjestänyt ...hmm, sangen antoisan reissun Kaunissaareen, jossa syötiin makoisaa lohikeittoa hmm... sangen antoisine virvokkeineen. Ja niitä kului.
Takaisin Kotkassa kiersimme porukalla vielä pari kuppilaa ja lopuksi piti päästä Kairoon.
Vaan ei päästy. Oli kuulemma nautittu liikaa niitä virvokkeita.
(Näin jälkikäteen myönnän, että arvio piti vallan paikkansa.)
Seuraavan aamun olotila oli ..hmm, ruhtinaallinen. Siis ruhtinaallisen krapulainen. Valitettavasti kohtuullisuuden löytämiseen meni vielä muutama vuosi, eikä krapulasta ole tarvinnut kärsiä enää vuosiin, vuosikymmeneen.
Kotkassa en jälkeen muuten en ole käynyt, joskin on näiden kuviesi perusteella tehnyt mieli. Joten Kairokn on kokematta.
Mukavaa talven odotusta sinne meren rannalle!
Terv. ´Maarit
Maarit: Se ei ole noloa, jos ottaa opikseen. Sinä otit, joten hyvä sinä:). Kairoon menoon kannattaa ehkä yhdistää joku siellä järjestettävä tapahtuma, sillä en tosissaan tiedä, että onko siellä muulloin väkeä?
Lähetä kommentti