Kotkan satama ja merimiesravintola Kairo kuuluu kiistämättä kaupunkimme historiaan. Kotka on nimenomaan satamakaupunki. Satama on työllistänyt useita kotkalaisia kaupungin historian aikana. Satama on antanut myös kaupungille kansainvälistä leimaa jo kauan ennen pakolaisvirtoja ja tihentynyttä maahanmuuttovirtaa. Satamaan saapuneilta merimiehiltä oli lyhyt matka Kairoon, joka sijaitsee aivan vanhan sataman tuntumassa. Siellä käytiin kulttuurinvaihtoa monessakin mielessä. Aina ei Kairon maine ole ollut kovinkaan kaksinen, mutta aina sen olemassaolo on ollut kiistatta jotakin hyvin kotkalaista. On siis tuntunut aika kummalliselta, että alkuperäisenä kotkalaisena en ikinä ole käynyt Kairossa. Nyt se asia on korjattu, sillä terapian tarpeessa tuli mentyä sinne keskiviikkoiltana.
Esikoinenhan on täysi-ikäinen, joten otettiin hänet mukaan.
Mukaan lähti myös käly. Ja mies meitä naisia kaitsemaan.
Kairon tarina on hyvin pitkä. Se alkaa jo vuodesta 1879, kun Nikolai Fredricksen perusti Kotkaan ravintolan. Sen sijainniksi valikoitui Kotkan satama ja nimeksi haluttiin, jotakin perin tyylikästä. Ravintolasta tuli Universal Garden. Paikka tuli tunnetuksi musiikista, josta huolehti välillä kokonaisia soittokuntia. Talvella paikalle antoi ilmettä puutarhan luistinrata rusettiluisteluineen ja glögeineen.
Fredricksenin kuoltua vaihtui ravintolan omistajaksi silloinen satamakapteeni Enok Blomberg. Ravintolan taso haluttiin säilyttää korkeana, joten vuokrailmoitukseen laitettiin teksti: "varattomien ei kannata vaivautua". Ravintolaa rupesi luotsaamaan rouva E.Wilborg, joka tuli tunnetuksi parhaiten kauniista tyttärestään. Tästä tyttärestä tuli ravintolan paras vetomagneetti ja kerrotaan, että ravintola täyttyi ilta toisensa jälkeen lemmestä riutuvista Kotkan nuorukaisista.
Välillä talossa toimi Pelastusarmeija. Muuttui komento siis melkoisesti. Vuonna 1906 Universal Garden yritti uutta alkua, mutta se toimi raittiusravintolana, eikä näin ollen vetänyt puoleensa niitä tien toisella puolella olevia merimiehiä.
Kieltolain loppuminen 1932 oli Kairon alku. Neiti Anna Koskinen avasi paikkaan alimman hintaruokan ravintolan joka sai nimekseen KAIRO. Ensimmäisenä vuotena Anna-neiti taisteli anniskeluoikeuksista, sillä ravintolassa sai tarjoilla vain viiniä, joka ei kelvannut merimiehille. "Väkevienkin juomien tarjoilua tarvitaan merimiesten palvelujen sekä viihdyttämisen takia. Viinit eivät heille kelpaa, koska ovat tottuneet käyttämään väkijuomia viskigrogien muodossa ulkomailla sekä laivoilla…." Näillä perusteilla Alko taipui ja Kairo sai oikeutensa.
Merimiehet pitivät pitkään Kairoa pystyssä. Ravintolan ympärille kehittyi oma ei niin hohdokas maine, johon liittyi rahojen tuhlausta, mustan pörssin kauppaa sota-aikana sekä laivatyttöjä. Heitä kävi ravintolassa aina 1930-luvulta 1970-luvulle saakka. Tämä sopi kotkalaisille ja oli osaltaan synnyttämässä "merimiesromantiikkaa".
Alla teksti vessassa. Merimiehiä täällä ehkä harvemmin enää näkyy, sillä vanhassa satamassa pysähtyy harvemmin enää laivoja.
Kairon toiminta on jatkunut siis keskeytyksettä nykymuodossaan vuodesta 1932 alkaen. Nykyinen rakennus valmistui vuonna 1938 ja julkisivu on ollut sama siitä lähtien. 1970-luvun alkupuolella Kotkan kaupunginteatterin lavastaja Tauno Rantaruikka maalasi Kairon kuulut seinämaalaukset. Ravintola osallistuu nykyäänkin vahvasti Kotkan kulttuurielämään. Vuonna 1986 alkoi kaupunginteatterin ja Kairon ravintolateatteriyhteistyö, jonka johdosta mekin siis sinne päädyimme. Mies osti minulle ja kälylle synttärilahjaksi liput Terapian tapeessa-näytelmään, jonka kävimme keskiviikkoiltana katsomassa. Talo oli melkein täynnä ja illasta muodostui oikein hauska irtiotto arkeen.
Muutoin viikko onkin ollut varsin työpainotteinen. Tänään oli viikon ainoa vapaapäiväni. Pyykkiä on silennyt ja perhe ruokittu. Huomenna sitten taas katsomaan, että ollaanko siellä minun työmaallani terapian tarpeessa.
Oletko koskaan käynyt Kairossa? Tai mikä on se sinun kaupunkisi vastaava paikka?
