perjantai 17. kesäkuuta 2016

TULLA KOTIIN

Tulla kotiin. On se vaan aina yhtä ihanaa. Miten hyvä on nukkua omassa sängyssä. Tassutella katselemassa mitä puutarhassa on tapahtunut viikon aikana. Herätä rauhassa uuteen päivään ja keitellä kahvit. Tälle viikolle oli kolme tavoitetta. Yksi: myydä ja ostaa auto. Tehty. Tarkkasilmäiset huomaavat ehkä ensimmäisestä kuvasta? Meni lopulta helpommin kuin luulimmekaan, joskin kahden vaihtoehdon välillä saatiin hetki harrastaa juupaseipästelyä. Kaksi: hakea töitä. Tehty. Molempiin avoinna oleviin paikkoihin lähti hakupaperit eilen illalla. Yöllä jo näin unia työmaasta. Nyt ei auta kuin odottaa ja uskoa, että ovet jonnekin aukeaa. Mutta toivottavasti ei ihan vielä. Loma tuntuu tulleen tarpeeseen ja röhä ei ihan vieläkään ole taakse jäännyttä elämää. 


Mummo on käynyt kasteluapuna. Myös taivaallista kasteluapua oli riittänyt:).

Se kolmas tavoite oli järjestää kuopuksen kaverisynttärit. Se oli melko helppo rasti, sillä ohjelman tyttö oli tehnyt itse. Uintia ja saunomista. Keppihevostelua pihalla. Pyjamabileet elokuvaillalla. Ruokapuolikin oli kovin helposti toteutettu. Hamppareita, suklaiset kuppikakut ja jäätelöbaari. 



Mikä onni on omistaa ystävä, jonka äiti on keppihevostehdas. 


Koko aamupäivän satoi, mutta kun tuli aika grillata hampparipihvejä, saapui mitä kaunein iltapäivähetki. Aurinko lämmitti ja helli. Kukat ojentelivat itseään valoa kohden. Istuin terassin rappusilla ja olin onnellinen. Vasta kesäkuun puoliväli. Tätä onnea riittää vielä yli pari kuukautta. Suomen kesä<3.




Kuopuksella on ihana kaveriporukka. Yökylään oli kutsuttu heistä kuusi, sillä enempää ei siskonpetejä, peittoja ja tyynyjä olisi löytynyt ja mahtunut huoneeseen. Kymmenenvuotias on niin omatoiminen. Juoksevat saunan ja uimarannan väliä. Tai oikeammin, karauttavat hevosilla rantaan. Ei haittaa pilvinen hetki. Lapsuuden kesät<3.






Illalla kuljetaan pyjamissa. Hakataan pinjataa ja saadaan sieltä leffakarkit. Yllätyspusseihin tyttö osti Istanbulista jokaiselle kauniit hiussoljet ja peilin. Jokaisessa kuvastimessa se kaikkein kaunein tyttö. Isoveljen huoneessa on elokuvailta. Kikattavat vielä puolille öin olohuoneessa, kunnes hipsivät nukkumaan vieriviereen. Näkemään yhteisiä unia?



Nykynuoriso. Monella kännykällä ikuistetaan tämäkin hetki.



Aamulla aukesi lettubaari. Mies paistaa muurinpohjalettuja ulkoterassilla. Samalla juhlaväki suunnittelee koiranpelastusretkeä. Lähi Siwan ilmoitustaululle kun on ilmaantut katoamisilmoitus pienestä Chihuahuasta ja se pitää tietenkin löytää. Minä rupean jo valmistelemaan iltaan. Saadaan suku juhlimaan kesänlapsia. Vaihdetaan kuulumiset ennen seuraavaa matkaa. Syödään, juodaan ja nautitaan Suomen kesä. Koti on siellä missä sydän on. Nyt ollaan juuri siellä.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kylläpä nuorimmaisesi on kekseliäs ja omatoiminen. Vieraatkin varmasti nauttivat. Surullista, että on niitäkin lapsi, joilla ei juuri ystäviä ole. Kaikille syntymäpäiväsankareillenne onnittelut. Ja sinulle pidän peukkuja pystyssä työn löytämisesä tai tiedä vaikka työ löytääkin sinut. Anisi

Allu kirjoitti...

Kuva keppihevosten parkkipaikasta on paras <3

Carola Lehtonen kirjoitti...

Mitkä kivat synttärikemut teillä onkaan vietetty! Pidetään peukkuja, että työpaikka löytyy, mutta lomallekin on aikaa :) Mukavaa viikonloppua!

Pepi kirjoitti...

Voi mitkä ihanat kekkerit ♥
Ja mitkä ihanat heposet ♥
Ihana, suloinen kuopus ♥♥♥
Onnittelut ♥

Satu kirjoitti...

Ihania tunnelmia! Toivotaan, että työpaikan ovet aukeavat!

Itse olen sellainen mustalaissielu, että olen tainnut iloita kotiinpaluustani tasan kerran. Se oli pieneen menneen kieliharjoittelun jälkeen vuonna 1999/2000. Muuten en ole koskaan, vaikka oltaisi reissattu kuusi viikkoa, halunnut palata kotiin...

Jael kirjoitti...

Ihanat kaverijuhlat kuvien perusteella.Ja omaan kotiin oli varmaan hyvä tulla,vaikkakin tulitte rakkaasta Istanbulistanne.Ja tsemppiä työhakuun!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Anisi: Kyllä ystävät on elämän suola. Yksinäisyys hivuttava tauti. Tulevat on suuremmissa käsissä ja koskaan ei voi tietää mitä edestään löytää. Tänään tapahtui niin merkillisiä, että.

Allu: Hepat huilii, kun tytöt ui.

Carola: Nyt lomaillaan täyttä häkää, niin ollaan sitten valmiita aloittamaan työt, kun kohdalle osuu.

Pepi: Kiitos. Ihanat on nämä kaikki, joita tänään lähisuvun kanssa juhlittiin. Ja sitten meni hetkeksi kaikki nurin. Kerron siitä huomenna.

Satu: Minulle se kodin ihanuus tulvii aina mieleen, kun palaan kotiin. Harvemmin matkalla ikävöin.

Jael: Vakityö on ihan lottovoitto kamaa. Toivotaan, että sattuu kohdille.