keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

PROJEKTI NIMELTÄ KELLARI

Meidän kellariin en ole tainnut vielä teitä viedäkään? Ette varmasti olisi sinne kaivanneetkaan. Se tarkoitaa talon mitalta maalle tuoksuvaa tilaa talon alla. Niin korkeaa, että siellä voi kävellä. Aikanaan siellä oli hellahuonelaisten puu- ja hillokellarit. Monta kopperoa, joissa edelleenkin voisi säilöä perunaa tms. Nyt siellä on vain hajanaisesti meidän kenkiä, urheilukamppeita, työkaluja yms. sekalaisissa röykkiöissä. Sinne hillottiin alkuun kaikki ne tavarat mitä ei jaksettu käydä läpi. Kesän aluksi mies onneksi sai jonkun tarmon puuskan ja siisti kellarin turhasta romusta. Siisteyttä vain on vaikea ylläpitää, kun tavaroille ei vielä ole tehty omia paikkojaan.

Yhden osan maakellarista edellinen talon omistaja teki saunaosastoksi. Siellä on siis minun pyykkihuollolle huone ja kylpyhuone ja sauna. Ihanat siistit tilat, jotka antava vihjettä siitä, että koko alakerta olisi mahdollista tehdä siistiksi lämpimäksi tilaksi. Ideoita sen suhteen on ollut lukuisia ilmassa. Vierashuone, bändikämppä, puuhailupaikka puutöitä tms. varten.

Yksi huone on ollutkin aikanaan asumiskäytössä, mutta voi sitä asukas parkaa. Tilassa on takuulla aika ollut kellarin tuntu, sillä se on puoliksi maanpinnan alla ja tehty miten sattuu. Homeiset ja kostuneet seinävanerit heitettiin jo viime kesänä pois. Tänä kesänä mies purki "betonilattian", joka oli niin haperoa, että se lähti irti ihan helposti. Tämä huone on muuta kellaria alempana ja talvella sinne nousee vesi. Nousi jo silloin vuokralaisen aikaan! Tätä ongelmaa lähdettiin ratkomaan tällä salaoja-projektilla.

No, koska kaivinkone seisoo pihalla ja sen myötä koko ulkohommat, käytiin eilen kellarin kimppuun sen yhden huoneen osalta. Betonilattian alla oli kivipelto, joten on kaivettu kiviä irti kankea käyttäen. Aika hyvää hyötyliikuntaa tämäkin. Jaksan vääntää kiviä noin tunnin satseissa. Mies on kestävämpää lajia ja puursi siellä koko päivän. Meidän mummo on sellainen rautarouva, että oli hänkin lapioimassa maata pois muutaman tunnin ajan. Vanha tiilimuurauskin sai kyytiä. Katsotaan sitten jossakin vaiheessa, että millaiset seinät tähän kannattaisi laittaa. Entä kannattaisiko tähän vetää taas patteri.



Maan pinta on heti ikkunan alareunassa. Meinasimme rakentaa siihen terassin.


Talon nykyinen eteinen on pieni ja epäkäytännöllinen. Siellä seilaa useimmiten kasapäin kenkiä ja hiekkaa, joka pyrkii sukkien pohjissa myös rappusiin ja sisätiloihin. Näin ollen olemme ajatelleet, että kun saamme tämän huoneen jotenkin tehtyä, siirrämme arkisisääntulon tästä ovesta, jolloin kengät, urheiluvälineet ja ulkovaatteet voisi jo jäädä tähän. Tästä ovesta juostaan myös uimaan, sillä saunaan pääsee täältä kellarin kautta kätevästi.

Ensin pitäisi kärrätä tähän taas sitä soraa ainakin sellainen 20-30 cm. Juhliin on kaksi ja puoli viikkoa. Ojat on täyttämättä, sokkeli tekemättä, terassit vasta suunnitteluasteella, piha ja nurmikko rehottaa ja on täynnä törkyä. Hengittelen siis rau-hal-li-ses-ti…. iiiii-han rau-hal-li-ses-ti….

12 kommenttia:

Petra kirjoitti...

Remppa tsemppia! Olen itse jo aika lopen kyllastynyt tahan lahtevan laivan tunnelmaan, piha on toista viikkoa mullinmallin työmiesten myllatessa, kotona pyörii jatkuva rakennuspöly jne.

Tiina kirjoitti...

Huhhuh... Aikamoisella aikataululla siellä touhuillaan.

Oli muuten ihastuttava tuo Ainon kommentointi tuolla aiemmin!

Carola Lehtonen kirjoitti...

Näin sivusta on kiva seurata omakotitaloasujien remppaprojekteja...meilläkin on muutamilla perhetutuilla vanhat rintamiestalot ja niihin on tehty mittavia remontteja ja ah miten ihania niistäkin on lopulta valmistunut! Hattua nostan teille kaikille ahkerille kunnostajille ja remontoijille.

Asenteesi on ainakin tuon projektin suhteen kohdillaan ihan r-a-u-h-a-l-l-i-s-e-s-t-i!!!Se mitä saadaan tehtyä ennen juhlia saa ja pitää riittää.

Juhlat onnistuvat varmasti ilman että projektinne on viimeistä piirtoa vaille valmis ja eikös sitä niin sanota että lopussa kiitos seisoo mittavienkin projektien kohdalla:)



Jael kirjoitti...

Tsemppiä remonttiin!Jään jo odottelemaan uteliaana lopputulosta...

Satu kirjoitti...

Ei teiltä ainakaan rohkeutta puutu! :-) Tsempit vaan minultakin!

Kulttuurikorppikotka kirjoitti...

Hmmm...näkyy olevan kovin yleinen ongelma rintamamiestaloissa tuo kellariin nuoseva vesi. Jotkut selviävät salaojan tekemisellä, toiset jättävät koko kellarin käyttämättä ja rakentavat saunat sun muut maan tasalle. Itse "rintsikassa" kasvaneena, meillä ei koskaan ollut ongelmia veden kanssa, vaikka maanpinta oli pienten kellari-ikkunoiden tasolla ja lumihanget peittivät ikkunat talvella. Meillä oli sauna ja pukuhuone silloin kellarissa, ruokakellarin lisäksi. Muistan, että siinä osassa kellaria, jota ei lämmitetty, huurtuivat seinät sellaiseen hileeseen, että kirjoittelimme nimiämme sormella seinään saunareissulla! Myöhemmin isä teki siitäkin tilasta takkahuoneen, joskus 1980-luvulla, mutta mitä lie talolle tapahtunut sen jälkeen kun se siirtyi uusille omistajille, kun saunaosasto on nykyään laajennuksena maan päällä.
Tiedätkö, mikä on vedentulon syynä? Vai ovatko vanhat talot vain hapertuneet. Meidän kellari oli ainakin pula-ajan aikana rakennettu, ja seinä oli enemmän kiviä kuin sementtiä ; )

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Petra: Samat on tunnelmat, mutta onneksi minuun on iän myötä tullut jotakin seesteisyyttä enkä enää taistele jokaista tuulimyllyä vastaan. Tämä nyt on tällainen tilanne, jolle en voi mitään. Eihän tämä ikuisuutta kestä kuitenkaan. Eihän?

Tiina: Huh huh. Älä muuta sano. Aina helpottaa, kun edes etenee ja tulee joku vaihe valmiiksi. Eilen kaivurimies pääsi tulemaan ja etuosa on jo peitetty. Jee!

Kirsi: Kyllä, lopussa kiitos seisoo. Ja minäkin yritän vakuutella, että ei ne juhlat siitä pilalle mene, vaikka täällä ei kaikki olisikaan ihan juhlakunnossa. Yritetään kuitenkin saada mahdollisimman valmista.

Jael: Minäkin odotan uteliaana lopputulosta:).

Satu: Rohkeus kasvaa rahojen vähetessä:).

Kulttuurikorppikotka: Tällä alueella ihan yleinen ongelma, eli lähes joka talon kellariin tulee vesi. Tiesimme sen ostaessa, emmekä säikähtäneet asiaa. Meillä ei ole tarvetta kellaria väkisin käyttää, sillä talossa on tarpeeksi tilaa muutenkin. Kuntotarkastajan mukaan kellarin katto eli talon lattia on kuiva ja hyvässä kunnossa. Näin ollen kellari on saanut elää omaa elämäänsä. Saunaosasto taas näytti sen, että kellarista on mahdollista saada myös kuiva ja jopa lämmintä sisätilaa niin tahtoessamme.

En tämän projektin jälkeen ihmettele veden tuloa yhtään. Vesi (joki ja meri) on talon vieressä ja tänä vuonna vedet oli korkealla. Talo seisoi vain kivien päällä, eli vedellä oli ihan vapaa pääsy taloon, sillä kellarissa ei oikein näkynyt, että missä talo loppuu ja maa alkaa. Tämä vuosi nyt katsellaan, että onnistuuko veden ulkona pitäminen salaojalla. Jos onnistuu, voidaan harkita kellarin käyttöä sitten uudelleen. Vanhan talon omistajan arkea:).

Hurmioitunut kirjoitti...

Apua, kyllä on melkoinen urakka teillä meneillään, hengästyttää ihan katsoa vierestä (ruudusta). Mutta tsemppiä ja sateettomia säitä toivottelen, hommat sujuu silloin toivottavasti joutuisammin. Sulla on kyllä mahtava remppamies! Ja tietty kukkurallinen ihania läheisiä. :)

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Hurmioitunut: Tämä on JÄTTIMÄINEN urakka ja minä ihmettelen päivästä toiseen, että tällaista me nyt vaan itse täällä teemme. Mies aina aamulla katsoo netistä videon tyyliin: Näin valat rappuset tai näin teet terassin ja lähtee sitten hommiin:D. Ja kaiken huipuksi se ihan oikeasti osaa ne sitten tehdä!!!

MatkaMartta kirjoitti...

Huhhuh. Tsemppiä urakkaanne. Olen vakuuttunut, että tästäkin osasta teidän taloa tulee hieno! Juhlat ja juhlamieli tulee kyllä, vaikkette ihan joka piirtoa myöten pääsisi tavoitteeseen, mutta tsemppiä näihin viikkoihin!

Anonyymi kirjoitti...

Myötätuntoni ja tsempin toivotukset. Joitakin vuosia tuota loputonta tekemisen rääkkiä kestää ja sittenhän teillä onkin kaikki viimeisen päälle valmista! Tuttua touhua parin vuosikymmenen takaa. Nyt mieheni on totaalisessa lakossa ja ymmärrän sen hyvin. Lopussa kiitos seisoo, uskokaa siihen. Anisi

Paluumuuttajatar kirjoitti...

MatkaMartta: Kyllä minäkin luulen, että ennemmin tai myöhemmin se on paljon parempi, kun alkuperäinen. Mutta usko siihen, että se hetki olisi juhlissa, alkaa hieman karista.

Mutta pääasia juhlissa ei ole talo, vaan juhlan sankari eli ihana rakas kakkosemme.

Anisi: Pelottelevat, että omakotitaloasujan arki on ainaista remppaa. Sitä en kyllä halua uskoa. Aina varmaan voi tehdä ja parantaa, mutta me kyllä toivottavasti osaamme myös joskus vain olla ja nauttia? Ehkä miehesi on siinä tilassa nyt:).