TERVETULOA MEILLE!

Ja niin joulu joutui tänne Kotkan Metsolaan. Lupasin kutsua teidät meille kyläilemään ja jotta tiedätte mihin tulla, kerron teille ensin hieman naapurustostamme. Me sijaitsemme lähellä Kotkan keskustaa, matkaa sinne tulee kotipihaltamme noin 3 km. Alueemme tunnetuimmat rakennukset ovat Langinkosken keisarillinen kalastusmaja ja Langinkosken kirkko. Metsolan kaupunginosan rakentaminen alkoi 1920-luvulla. Perustamispäiväksi on merkitty 19.9.1924. Kylälle esitettiin perustavassa palaverissa nimeksi Nälkälää, mutta lopulliseksi nimeksi valikoitui Metsola kylässä kulkevan Metsontien mukaan. Nimen päättämisen jälkeen päätettiin, että kaikille alueen teille annettaisiin linnut nimet. Näin myös tehtiin. 

Toisen maailmansodan aikana, vuonna 1942, valmistui Metsolaan jälleen yksi omakotitalo. Oli pula-aika ja rakentamisen materiaalit olivat mitä sattui. Tämän kyseisen talon rakennusmateriaalina toimi onneksi puu. Talo sai kaksi asuinkerrosta ja maakellarin. Kumpaankin kerrokseen rakennettiin neljä hellahuonetta joihin kulku kävi keskellä kulkevan rappukäytävän kautta. Jossakin vaiheessa maakellarinkin yhteen kulmaankin asutettiin joku hetkeksi aikaa. Talo toimi siis parhaillaan yhdeksän perheen kotina. Vasta 1990- luvun loppupuolella talon osti perhe, joka teki talosta yhden perheen kodin purkamalla helloja, vessoja ja väliseiniä. Kuten ehkä arvasitte, tästä kyseisestä talosta tuli meidän koti  kesällä 2013. Astukaa siis peremmälle! Maistuisiko ensin vaikka suklaa? Tai kaksi?

Ovesta sisään astuttaessa tullaan rappukäytävään. Raput kulkevat joko alas maakellariin tai ylös talon ensimmäiseen kerrokseen. Maakellarissa on monta kellarikomeroa ja entisaikaan siellä sijaitsi paikka puille, joilla helloja lämmiteltiin. Nykyään taloa lämmitetään takalla ja öljyllä. Ensimmäisessä kerroksessa heti vasemmalla on kodin sydän eli keittiö. Oikealla vuorostaan on meidän makuuhuone, mutta siellä ei näköjään ole petejä vielä pedattu. Katsotaan siis sinne vain nopeasti.

Edellinen omistaja yhdisti ensimmäisen kerroksen kaksi huonetta yhdeksi ja näin meillä on suuri olo- ja ruokahuoneen yhdistelmä. Ruokapöydän takaa menee rappuset alakertaan. Siellä sijaitsee kodinhoitohuone ja sauna, jotka on lohkaistu maakellarista. Saunassahan olette meillä jo käyneet, joten jätetään se nyt oman onnensa nojaan. Haluaisitteko sen sijaan kenties istahtaa sohvalle vai katetaanko kahvit pöydän ääreen? Vai kurkataanko vielä yläkerta ennen istumista?

Olohuoneessa on muuten muutama pala Istanbulia, kun ystävät toivat mm. meille tupaantuliaislahjaksi tämän ihanan taulun. Kiitos vielä siitä!

Yläkerta on lasten valtakunta. Sinne kuljetaan tätä rappukäytävää pitkin. Rappuset ovat niin leveät, että pystytimme niihin tämän mieheni tekemän kirjahyllyn. Yläkerran aula on tilana hieman haastava, sillä jokaisella seinustalla kiertää komeroita, joissa ennen oli kunkin perheen vessa. Kalusteina siellä on vain tietokonepöytä, jonka ääressä kuopus silloin tällöin istuu mm. elokuvaa katsomassa. Ja tiedän, että kaiteet kaipaisivat uutta maalia...

Neljää yläkerran hellahuonetta asuttavat nykyään perheemme neljä lasta. Tässä alla kurkkaus kolmosen huoneeseen. Jos katsoisimme tuolin luota ikkunasta ulos, näkisitte Langinkosken suiston. Kesällä se piiloutuu lehtien taa, mutta talvella meillä todellakin on merinäköala. Ja kyllä, se on hurjan ihanaa.

Jos nyt istutte mukavasti, kerron teille vielä muutaman Metsola- muiston. Ne eivät ole omiani, vaan olen lukenut ne Metsolan aikamiespoikien sivustoilta. Näihin aikamiespoikiin olemme saaneet tutustua mm. aidan yli, kun yksi perustajajäsen asuu ihan tuossa aitamme toisella puolella.  Hän on asunut vuonna 1936 rakennetussa talossa koko ikänsä ja nähnyt mm. sen, kun taloamme rakennettiin. Aikamoista historiantuntemusta olisi tarjolla, kun vain ehtisi hyödyntämään. Mutta se muisto liittyy sota-aikaan, jolloin taloamme rakennettiin ja se kuuluu näin:

"Sodan aikana perustettiin Jylpyn kalliolle Kotkan puolustamiseksi it-patteri. Sotakesinä 1941-43 teki muutama perhe itselleen turvapaikan Jylpyn kallion alapuolelle.  Kaivettiin maakuoppa ja sen päälle pystytettiin teltta tai risukatto. Eihän siellä ollut sen enempää turvassa kuin Metsolan taloissakaan, mutta luultavasti tykit antoivat jonkinlaisen turvallisuuden tunteen. Hyvä puoli oli se, että turvapaikan hakijat saivat aamulla käyd armeijan kenttäkeittiöstä hakemassa ruokaa. Aamulla ämpärillä puuroa ja iltapäivällä muuta ruokaa. Päivät vietettiin kotona, mutta yöllä nukuttiin sään salliessa näissä "turvapaikoissa." Sodan pitkittyessä ja elämän kurjistuessa vanhemmat alkoivat lähettää lapsiaan Ruotsiin turvaan." Näiden sotalasten joukoissa oli myös tämän muiston kirjoittanut Veikko Rotonen. Veikko on eri mies, kun naapurimme mies, jonka muistoja myös löytyy tuolta aikamiespoikien sivustolta.

Kiitos kun kävit meillä ja olet jaksanut vierailla Paluumuuttajien arjessa pitkin pimenevää syksyä. Nyt on aika juhlia, sillä kansalle, joka pimeässä vaeltaa, on koittanut suuri Valo! Olkoon joulusi suloinen ja tuleva vuotesi siunattu. Luulen, että Paluumuuttajatar ei ihan malta hiljentyä täällä blogin puolella, sillä mm. tänään tapahtui jotakin perin hauskaa ja luulen, että tulette siitä kuulemaan varsin pian….. Mutta ei mitään paineita suuntaan tai toiseen, eihän?