tiistai 23. joulukuuta 2014

TERVETULOA MEILLE!

Ja niin joulu joutui tänne Kotkan Metsolaan. Lupasin kutsua teidät meille kyläilemään ja jotta tiedätte mihin tulla, kerron teille ensin hieman naapurustostamme. Me sijaitsemme lähellä Kotkan keskustaa, matkaa sinne tulee kotipihaltamme noin 3 km. Alueemme tunnetuimmat rakennukset ovat Langinkosken keisarillinen kalastusmaja ja Langinkosken kirkko. Metsolan kaupunginosan rakentaminen alkoi 1920-luvulla. Perustamispäiväksi on merkitty 19.9.1924. Kylälle esitettiin perustavassa palaverissa nimeksi Nälkälää, mutta lopulliseksi nimeksi valikoitui Metsola kylässä kulkevan Metsontien mukaan. Nimen päättämisen jälkeen päätettiin, että kaikille alueen teille annettaisiin linnut nimet. Näin myös tehtiin. 

Toisen maailmansodan aikana, vuonna 1942, valmistui Metsolaan jälleen yksi omakotitalo. Oli pula-aika ja rakentamisen materiaalit olivat mitä sattui. Tämän kyseisen talon rakennusmateriaalina toimi onneksi puu. Talo sai kaksi asuinkerrosta ja maakellarin. Kumpaankin kerrokseen rakennettiin neljä hellahuonetta joihin kulku kävi keskellä kulkevan rappukäytävän kautta. Jossakin vaiheessa maakellarinkin yhteen kulmaankin asutettiin joku hetkeksi aikaa. Talo toimi siis parhaillaan yhdeksän perheen kotina. Vasta 1990- luvun loppupuolella talon osti perhe, joka teki talosta yhden perheen kodin purkamalla helloja, vessoja ja väliseiniä. Kuten ehkä arvasitte, tästä kyseisestä talosta tuli meidän koti  kesällä 2013. Astukaa siis peremmälle! Maistuisiko ensin vaikka suklaa? Tai kaksi?


Ovesta sisään astuttaessa tullaan rappukäytävään. Raput kulkevat joko alas maakellariin tai ylös talon ensimmäiseen kerrokseen. Maakellarissa on monta kellarikomeroa ja entisaikaan siellä sijaitsi paikka puille, joilla helloja lämmiteltiin. Nykyään taloa lämmitetään takalla ja öljyllä. Ensimmäisessä kerroksessa heti vasemmalla on kodin sydän eli keittiö. Oikealla vuorostaan on meidän makuuhuone, mutta siellä ei näköjään ole petejä vielä pedattu. Katsotaan siis sinne vain nopeasti.



Edellinen omistaja yhdisti ensimmäisen kerroksen kaksi huonetta yhdeksi ja näin meillä on suuri olo- ja ruokahuoneen yhdistelmä. Ruokapöydän takaa menee rappuset alakertaan. Siellä sijaitsee kodinhoitohuone ja sauna, jotka on lohkaistu maakellarista. Saunassahan olette meillä jo käyneet, joten jätetään se nyt oman onnensa nojaan. Haluaisitteko sen sijaan kenties istahtaa sohvalle vai katetaanko kahvit pöydän ääreen? Vai kurkataanko vielä yläkerta ennen istumista?



Olohuoneessa on muuten muutama pala Istanbulia, kun ystävät toivat mm. meille tupaantuliaislahjaksi tämän ihanan taulun. Kiitos vielä siitä!


Yläkerta on lasten valtakunta. Sinne kuljetaan tätä rappukäytävää pitkin. Rappuset ovat niin leveät, että pystytimme niihin tämän mieheni tekemän kirjahyllyn. Yläkerran aula on tilana hieman haastava, sillä jokaisella seinustalla kiertää komeroita, joissa ennen oli kunkin perheen vessa. Kalusteina siellä on vain tietokonepöytä, jonka ääressä kuopus silloin tällöin istuu mm. elokuvaa katsomassa. Ja tiedän, että kaiteet kaipaisivat uutta maalia...



Neljää yläkerran hellahuonetta asuttavat nykyään perheemme neljä lasta. Tässä alla kurkkaus kolmosen huoneeseen. Jos katsoisimme tuolin luota ikkunasta ulos, näkisitte Langinkosken suiston. Kesällä se piiloutuu lehtien taa, mutta talvella meillä todellakin on merinäköala. Ja kyllä, se on hurjan ihanaa.


Jos nyt istutte mukavasti, kerron teille vielä muutaman Metsola- muiston. Ne eivät ole omiani, vaan olen lukenut ne Metsolan aikamiespoikien sivustoilta. Näihin aikamiespoikiin olemme saaneet tutustua mm. aidan yli, kun yksi perustajajäsen asuu ihan tuossa aitamme toisella puolella.  Hän on asunut vuonna 1936 rakennetussa talossa koko ikänsä ja nähnyt mm. sen, kun taloamme rakennettiin. Aikamoista historiantuntemusta olisi tarjolla, kun vain ehtisi hyödyntämään. Mutta se muisto liittyy sota-aikaan, jolloin taloamme rakennettiin ja se kuuluu näin:

"Sodan aikana perustettiin Jylpyn kalliolle Kotkan puolustamiseksi it-patteri. Sotakesinä 1941-43 teki muutama perhe itselleen turvapaikan Jylpyn kallion alapuolelle.  Kaivettiin maakuoppa ja sen päälle pystytettiin teltta tai risukatto. Eihän siellä ollut sen enempää turvassa kuin Metsolan taloissakaan, mutta luultavasti tykit antoivat jonkinlaisen turvallisuuden tunteen. Hyvä puoli oli se, että turvapaikan hakijat saivat aamulla käyd armeijan kenttäkeittiöstä hakemassa ruokaa. Aamulla ämpärillä puuroa ja iltapäivällä muuta ruokaa. Päivät vietettiin kotona, mutta yöllä nukuttiin sään salliessa näissä "turvapaikoissa." Sodan pitkittyessä ja elämän kurjistuessa vanhemmat alkoivat lähettää lapsiaan Ruotsiin turvaan." Näiden sotalasten joukoissa oli myös tämän muiston kirjoittanut Veikko Rotonen. Veikko on eri mies, kun naapurimme mies, jonka muistoja myös löytyy tuolta aikamiespoikien sivustolta.

Kiitos kun kävit meillä ja olet jaksanut vierailla Paluumuuttajien arjessa pitkin pimenevää syksyä. Nyt on aika juhlia, sillä kansalle, joka pimeässä vaeltaa, on koittanut suuri Valo! Olkoon joulusi suloinen ja tuleva vuotesi siunattu. Luulen, että Paluumuuttajatar ei ihan malta hiljentyä täällä blogin puolella, sillä mm. tänään tapahtui jotakin perin hauskaa ja luulen, että tulette siitä kuulemaan varsin pian….. Mutta ei mitään paineita suuntaan tai toiseen, eihän? 

20 kommenttia:

Matkatar kirjoitti...

Vau, kaunis koti teillä! Kiitos kierroksesta ja oikein ihanaa ja tunnelmallista joulua!

Petra kirjoitti...

Rauhaisaa joulunaikaa koko ihanan talon perheelle!

Anonyymi kirjoitti...

Rauhaisaa ja lämpöistä Joulua koko perheelle!!!!
Kiva oli käydä teillä pikavisiitillä.....

Terkuin Ulla

Allu kirjoitti...

Kiitos kun kutsui kierrokselle. Aika jännä historia talollanne ja huvitti tuo sana "hellahuone" , enpä ole aikoihin kuullut. Kivan talon onnistuitte löytämään ja vielä merinäköalalla. Hyvää joulua Metsolaan!

Jael kirjoitti...

Kiitos kierroksesta;oli kiva tutustua kotiinne Kotkassa:) Istanbulin kotinne oli kaunis,mutta niin on tämäkin:)
Oikein hyvää joulua!

Tiina kirjoitti...

Kiva käväistä teillä kylässä. Upea tuo Istanbul-grafiikka.

Oikein ihanaa Joulua teille kaikille.

mimon mami kirjoitti...

Kiitos kutsusta. Kiva koti teillä on. Leppoisaa joulua!

Eeviregina kirjoitti...

Kiitos kierroksesta!
Leppoisaa ja rentoa Joulunaikaa teille kaikille! Kivaa kun kerrot joulustanne täällä Suomessa. Enää ei tarvi ikävöidä Suomen Joulua!

Cheri kirjoitti...

Oli kiva poiketa viihtyisässä kodissanne. Hienoa kun tietää talon historiasta noin paljon. Miten paljon tilaa tarvitsemmekaan verrattuna niihin aikoihin kun talonne rakennettiin.
Siunattua joulua!

sari kirjoitti...

Kiitos kutsusta tutustumaan kotiinne. Niin kaunis ja lämmin koti teillä ja kirjahylly portaikossa ihana. Rauhaisaa joulua teille!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Kiitos teille kaikille, kun kerkesitte poiketa, vieläpä kesken joulukiireittenne! Oikein Hyvää Joulua!

A kirjoitti...

Oma koti kullan kallis, mutta ihana;)
Onnellisia olette, kun pääsitte asumaan meren ääreen. Kaunis talo, ja rakastavat asukkaat♥♥

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Aili: Näin on, koti on kallis, mutta rakas. Ja meren läheisyydestä postaankin tulevina päivinä jotakin...

Hurmioitunut kirjoitti...

Olipa ihana vierailla teillä. Niin kaunis koti! Paljon kivoja yksityiskohtia. Olette saaneet talosta tosi kodikkaan ja lämpöisen näköisen.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Hurmioitunut: Tervetuloa ihan oikeallekin vierailulle, jos joskus tännepäin Suomea eksyt:).

Anonyymi kirjoitti...

Onpas kaunista ja kotoisaa teillä! Ja tuo portaikon kirjahylly suorastaan nerokas oivallus.

Kiitos tupakierroksesta,

Belgian Lempi

Anonyymi kirjoitti...

Aivan teidän näköinen, suloinen, viihtymään houkutteleva, rakkaudesta rikas koti teillä!
Kunpa pääsisi kylään...
Rouva Noksu

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Belgian Lempi: Täällä ei itse asiassa olisi muualla edes ollut kirjahyllylle paikkaa, mutta tuossahan tuo mahtuu seisomaan.

Rva Noksu: Kotini on linnani. Niin se oli siellä ja niin se on täällä. Ovet on teille aina auki ja venekin on rannassa, että pääsee miehet kaloja narraamaan ja maailmaa parantamaan.

Emmi Hakansson kirjoitti...

Lueskelen täällä näitä vanhempia postauksia ja täytyypä jättää kommenttikin: vautsi mikä talo. Tuollaisen minäkin jonain päivänä haluaisin :) Mielenkiintoinen historia myös!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Emmi: Tuokoon siis elämä tiellesi haluamasi talon, kun sille oikea aika löytyy. Kiitos vaan. Me ollaan kyllä viihdytty täällä!