Marraskuu on postista päätellen mainosmiesten halujenherättelykuu. Postilaatikkoon alkaa ilmestymään vinkkiä siitä mitä voisi toivoa joululahjaksi. Mitä vielä voisi haluta. Kolmonen miettii kuumeisesti, että mitä häneltä vielä voisi uupua? On selvästi tuskallista, kun haluaa jotakin, mutta ei tiedä mitä. Samaisella pojalla on menossa koulussa vieraat uskonnot. Hindulaisuus luettiin tällä viikolla ja odottelen jo sitä buddhalaisuutta. Muistanko oikein, että Buddhan mielestä valaistuminen tapahtuu elämänhalun sammumisen kautta? Kun lakkaa tahtomasta enää mitään?
Elämänhalun sammumista ei kannata mielestäni tavoitella! Haluamista sen sijaan olen miettinyt tässä viime aikoina ja tullut siihen tulokseen, että se tosiaankin on syypää tyytymättömyyteen. Nimenomaan sen haluaminen mitä ei voi saada. Muistatte ehkä miltä tuntui olla yksipuolisesti rakastunut johonkin? Toivoa lasta, joka ei millään lähtenyt alulle? Hakea opiskelu/työpaikkaa ja saada vastaukseksi ei? Silloin tuntui, että kaikki jo olemassaoleva hyvä menetti merkityksensä ja kaiken onnen lähde oli vain se asia mitä ei voinut saada. Tuntui, ettei koskaan enää voisi olla onnellinen ilman sitä nimenomaista asiaa. Kuvitteli, että kun sen saa, on ikuisesti onnellinen ja tyytyväinen. Kunnes alkoi haluamaan jotakin muuta.
Talousmurheetkin ovat olemassa vain siksi, että haluaa. Auton, veneen, polkupyörän, matkan, remontin tai asunnon, johon ei ole tulojen puolesta varaa. Tai siksi, että otti isomman lainan, liian kalliin vuokra-asunnon, hankki auton tai kulutti muuten vaan enemmän, kun olisi pitänyt. Kun kuun lopussa edelleen haluaisi, että kaapissa olisi ruokaa tai että voisi ostaa lapselle hänen haluamansa talvikengät, vaikka tili onkin jo tyhjä.
Valaistuminen on siis sen ymmärtämistä, että kaikkea ei voi saada. Sen arvottamista, että jos haluaa isomman talon, ei voi ostaa toista autoa ja/tai venettä. Että kesämökki ja jokavuotinen Etelänmatka ei ole kaikkien tavoitettavissa. Tyytyväisyys voi olla saavutettavissa ihan niin yksinkertaisella asialla, kun budjetoinnilla. Että oppii laskemaan paljonko sitä rahaa menee laskuihin ja muuhun välttämättömään. Tiedostaa, että yllättäviä menoja voi sattua. Ja jakaa ruokakulut järkevästi pitkin kuuta. Elää suu säkkiä myöten.
Tänään olen halunnut vain olemassaolevia asioita. Nukkua pidempään. Syödä rauhassa aamupalan. Käydä kävelyllä. Tällainen haluaminen on ollut hyväksi, sillä kaikki on ollut toteutettavissa. Kuu on vasta alussa, joten tässä vaiheessa on muutenkin keveää ja kauppalistan pituus ei ahdista. Loppupäivä sisältää asioita, joita en nyt niinkään halua, mutta teen silti ja olen jälkikäteen hyvilläni. Viikkosiivous ja pyykin silitys. Miehellä on illalla tiedossa tyhyä. Minulle lankeaa siis myös harrastuskuskaus. Haluamani luento Kotkan kirjastossa jää valitettasti väliin, sillä valaistunut minäni sen tietää: kaikkea ei voi saada ja kahdessa paikassa ei voi olla yhtäaikaa.
