Linnunlaulujen ja Kiasmojen jälkeen katosimme pihatöihin. Yhteys ulkomaailmaan on tarkoittanut pistäytymistä rautakaupassa hakemassa lisää terassipuita. Aamulla pakottaneet itsemme ylös ja ulos. Illalla kaatuneet kuoleman väsyneinä sänkyyn. Mies puursi terassin kimpussa. Minun piti keskiviikkona tasoittaa piha torstaina saapuvaa nurmikkoa varten. Sain anopista ja lapsista apua, KIITOS<3! Olin laskenut ja mitannut, tehnyt tarjouskyselyitä ja torstaina piti saapua kuorma-autolla 300 neliötä nurmikkoa.
Terassi eteni. Keskiviikkona oli jo koossa tukipuut. Hyvä mies!
Hiekkakäytäviin saapui sivujuonteena viisi kuutiota hiekkaa. Olen lapioinut tänä kesänä singeliä, sepeliä, kivituhkaa ja multaa koko elämäni tarpeiksi. Lopulta lapio nousi ihan vaan sisulla. Kuopus tykkäsi täryttää käytävät sileiksi. Mattokin tuli lasten toimesta pestyä ja auringon avulla kuivattua.
Torstaiaamuna kello oli soimassa, sillä maan piti olla kostea nurmikkoa asennettaessa. Sadetinta ei tarvittukaan, sillä taivainen sadetus oli pistetty päälle jo yöllä. Meinasimme nukkua hieman lisää, mutta juuri silloin kaarsi kuorma pihaan. Nurmikon tuoja kiitteli hyvin tehtyä pohjatyötä. Työn jäljen näki välittömästi ja piha alkoi vihertyä silmissä. Mieliala oli korkealla, eikä laskenut siitäkään, että välillä töitä tehtiin melkoisessa sateessa. Multa oli mutavelliä. Ohikulkijat tsemppasivat ihanasti. Olette tehneet valtavan työn. Miten hieno siitä tuleekaan. Nyt jo vihertää. Jaksaa jaksaa!
Terassi valmistui vauhdilla. Aikaa juhliin kaksi päivää.
Nurmikko oli tarkoitus laittaa vain etupihalle ja talon sivustaan. Pian huomasimme, että oli tapahtunut onnellinen ja onneton laskuvirhe. Nurmikkoa riitti ja riitti. Saimme samalla hinnalla nurmen melkein koko pihaan. Onnettomuudeksemme talon takana vain ei ollut pohjatöitä tehty. Aika juoksi. Voimat väheni. Tuli pimeä ja lopulta sammui jo katuvalot. Tässä vaiheessa olin asentanut nurmikkoa noin 14 tuntia kyykylläni ja polvillani. Särki jalat, nilkat, polvet ja ranteet. Tahtotila oli valtava, sillä jos en saisi perjantaita käyttää sisätilojen siivoamiseen ja tarjoilujen valmistamiseen, olisi juhlat jäänyt pitämättä. Lopulta oli vain annettava periksi, sillä rajat ne on näköjään meikäläisilläkin.
Kolmonen kuvasi äidin kello 00.50. Väsynyt mutta väsynyt. Niin kipeä, että nauratti. Jutta Gustafsbergkin olisi varmasti ollut tyytyväinen tostaina tekemieni kyykkyjen määrään. Kahteen päivään en voinut irvistelemättä istua tai nousta ylös.
Perjantaina herättiin huoli pään alla. Miten tässä nyt keritään? Lähes lavallinen nurmea jäi laittamatta ja talon takana oli tasoitustyöt kesken. Terassi kesken. Pihan siivous kesken. Sisällä kaikki kesken. Silittämättä. Kaupassa käymättä. Juhliin aikaa yksi päivä. Siinä kesken pahimman murheen saapui pelastus puhelinsoiton myötä, kun miehen veli soitti, että tarvittaisiinko apua. Olivat juuri saapuneet Helsingistä ja voisivat tulla hommiin. Suku on maailman paras! Tiesittehän, että emme olisi ikinä selvinneet ilman teitä kaikkia!
Aamukahvin kanssa sain jo käydä ihailemassa tehtyä työtä. Apujoukot oli tulossa. Hyvä tästä tulee. Kaikki jäjestyy. Muistutin myös mieleen, että juhlan aihe on ihan valmis ja täydellinen. Piha vain hänen juhlansa kulissi.
Mummolassa oli tehojoukot leipomassa. Veljekset pisti pihaan nurmikot, aidat, siivoukset, terassin viimeistelyt yms. Miehen veljen vaimo selätti pyykkikasat. Miehen sisko miehensä kanssa lupautuivat keittiöhommiin. Koti tuli siivottua. Esikoinen pisti kakkutehtaan pystyyn ja äitikin sai lopulta keittiöhommat haltuun. Juhlathan siitä saatiin aikaiseksi, ihanat sellaiset, mutta niistä sitten ensi kerralla.
