YMMÄRSIVÄT MIKSI

"En halua enää ikinä nähdäkään mustikoita ja mansikoita," tuumasi useampi kerääjä viimeisenä iltana. Minulle tuli mieleen laulu pienestä tytön tylleröstä. Erityisesti se kohta "mustikka ja mansikka ja suuri metsän sieni".  Esikoulun tytöistä kaikki halusivat pukeutua tytön tylleröksi, mutta olen itse tehnyt myös luonneroolit mansikkana, mustikkana ja suurena metsän sienenä. Kerääjät eivät innostuneet laulusta eikä sen esittämisestä, enkä tiedä olisiko se turkiksi rimmannutkaan. Moruk ve çilek ve büyük mantar.

Yhteensä ystävät keräsivät kolmen viikon aikana noin 2800 kiloa mansikkaa ja 1000 litraa mustikkaa. Olihan siinä niitä mansikoita ja mustikoita. Lisäksi kerättiin suuria ja pieniä metsän sieniä ihan vain ruoaksi, kun sattuivat kohdille. Minä innostuin kanttarellihommasta ja piti käydä päivän aikana kahdesti niitä etsimässä. Tosi elämän Pokemon Go, löytämisen ja keräämisen riemu!

Mummolan pihalla tapahtui marjojen perkaaminen ja keittiössä sienten muuntautuminen ruoaksi. Kanttarellimuhennos oli vieraiden mieleen ja tatit meni yhtä suurella mielihyvällä suusta alas. Tämä oli varsinainen perheyritys ilman mitään tuottoa. Apuna oli niin miehen vanhemmat kuin sisaruksetkin. Kiitos teille. Viimeistä iltaa ennen minulla alkoi olla takki ihan tyhjä. Ennen viimeistä retkeä oli pakko ottaa kymmenen minuutin päiväunet. Halusin näyttää ne rantakalliot. Ymmärsivät heti, että miksi.

Viimeisenä aamuna vilkutettiin haikein ja helpottunein mielin. Kerättiin patjat ja peitot, suljettiin ovi. Kaaduttiin kotona petiin ja valutettiin huoli pois. Loppu hyvin ja kaikki hyvin.

ps. Kello soitti kahden tunnin päästä. Pikasiivous, sillä seuraava vieras oli tulossa. Siitä sitten ensi kerralla.

TERVEISIÄ TORILTA

Seitsemältä olin valmis. Pöydät oli kasattu ja mustikat nostettu sen päälle. Mies oli edellisenä päivänä miettinyt, että kuka ihme sitä nyt seitsemältä olisi torilla ostoksilla. Vaikka kuinka moni. Vastapäätäni olevassa kalakaupassa tehtiin tiliä heti seitsemästä lähtien. Huonot mansikka-uutiset oli selvästi luettu Iltalehdestä ja marjat katosivat pikavauhtia viereisestä kojusta. Mustikat lähti myyntiin klo. 7:15 ja jo klo. 10:30 saatoin alkaa myymään "ei oota". Ei hassumpaa tuo torimyyjänä olo. Ainakaan tällaisena sateettomana päivänä.

Herneet 3€/litra ja mansikat vitosella.

Mustikat 6€/litran rasia

Oli mukava huomata, että Karhulassa on näin eloisa tori. Kotkan keskustan tori kun on aika nuupahtanut. Tai ehkä vain siinä isolla torilla kävellessä tuntuu, että paikalla ei ole oikein ketään? Karhulan tori taas on pieni ja kompakti. Väkeä oli koko ajan ja kymmenen jälkeen alkoi jo muodostua jonoja. Etenkin mansikanmyynnissä näkyi tulevan paikoitelle ryntäyksiä. Minulla oli kirja mukana, mutta en ehtinyt kaivaa sitä ollenkaan esiin. Juttukavereita riitti niihin hetkiin, kun ei ollut ostajia. Pääsin myös paikallislehden galluppiin kertomaan mikä kesässä on ollut parasta. Matkat yhdistettynä Suomen kesään.

Mansikkakojulle on saapunut uutta marjaa ja jokainen haluaa päästä niistä osingoille.

Yhdeksännellä luokalla hain työvoimatoimistosta kesätöitä. Huomasin siellä ilmoitustaululla lapun, jossa haettiin torille kukka-myyjää paikalliselle hautaustoimistolle jolla oli myös kukkakauppa. Päätin käydä kokeilemassa onneani ja marssin suoraan kyseisen työnantajan toimistoon. "Saat paikan, kun näytät olevan noin reipasta sorttia," tuumasi minut vastaan ottanut naishenkilö. Vietin sen kesän Karhulan torilla ja tein tuttavuutta kukkien kanssa. Siitä sisäänmarssista poiki myös kolmen vuoden työt pitopalvelussa viikonloppuisin ja kiiremyyjän pesti aina jouluisin. Kun isäni kuoli, hautaustoimisto järjesti kaiken ja myi minulle edullisesti hautakiven. Äidin kuoltua käännyin taas heidän puoleen ja hyvin hoitui järjestelyt jälleen, vaikka firmassa oli tapahtunut sukupolvenvaihdos. Kannattaa siis olla reipas ja käydä kysymässä.

Kaikki on myyty. Sangot lähdössä kerääjille tilaus marjoja varten.

Keskiviikkona sitten ehkä uudelleen torille, jos sää sallii ja marjastajat jaksaa poimia. Mies odotti torimuijaansa täällä terassikahvien kanssa. Esikoinen rupesi ruoan laittoon. Kuopus järjestää tukilapsille puuhaa ihanalla tarmolla. Sain ottaa pienet tirsat ja nyt on edessä vielä koko loppu aurinkoinen lauantai. Mitähän tekisi? Vai olisko tekemättä mitään?

VALOA TUNNELIN PÄÄSSÄ

Valoa tunnelin päässä. Jos mansikka-aika jääkin niukaksi ja lyhyeksi, työntää Suomen kesä metsiin reilusti mustikoita. Maanantaina pidettiin mummolassa sadetta. Iltapäivällä kun sade hetkeksi taukosi, rynnistettiin metsään. Anoppi on marjanaisia ja tietää alueen hyvät mustikkapaikat. Kurvailtiin siis keruupaikkoja näyttämässä ja innostuttiin itsekin. Marja siellä oikein odottaa, että hakisimme sen pois.  Tai peshteralaiset hakisi. Mansikan tavoin myös mustikka on aikaisessa ja suurin osa marjoista jo kypsiä. Ei kun työhön.

Mustikka on bulgarialaisille ystävillemme tuttu marja. Sitä ovat keränneet Peshteran metsistä monet vuodet. Bulgarian kesä on kuuma, mutta täälläpä sataa päivästä toiseen. Mustikalle vesi on hyväksi, mutta mansikalle vesi jo riittäisi. Jos saisi väliin vaikka muutaman aurinkoisen päivän, olisimme kaikki vieläkin kiitollisempia. Sitä ennen poimitaan mustikoita ja mansikoiden loppuja aina kun sade edes hetkeksi taukoaa.

Eilen pidettiin meillä oikein perinteiset seurat. Kutsuttiin väki koolle ja pyydettiin apua. Tupa oli täysi ja tunnelma katossa. Etuterassilla oli mustikat myynnissä ja ne vietiin viimeistä laatikkoa myöten. Tilauksia saa nyt tehdä. Ämpärillinen (10 litraa) puhdasta kypsää mustikkaa Kotkan ja Haminan alueella kotiin toimitettuna maksaa 40€ ämpäreineen. Kaikki tuotto menee lyhentämättömänä peshteralaisille. Laita minulle sähköpostiviestiä (paluumuuttajatar@gmail.com), niin laitan bulgarialaiset metsään. Huomenaamulla löydätte minut myös Karhulan torilta mustikkaa myymästä - tulkaa ostamaan! Se onkin hauska aikamatka, sillä olin 9- luokan jälkeisen kesän samaisella torilla myymässä kukkia! 

Luojan kiitos, että olen ollut työtön. En tiedä miten tästä olisi muuten selvitty. Ja Luojan kiitos, että en kohta enää ole työtön. Tänä aamuna sain nimittäin puhelun, joka kuulosti näin ihanalta: "Olet hakenut meiltä piiip-paikkaa. Haluaisitkohan ottaa työn vastaan?" Arvaattekin ehkä, että halusin. Vakityö. Mikä ihana suloinen sana. Työt alkaa 25.7.2016. Kiitos kaikille teille, jotka olette tässäkin asiassa olleet tsemppaamassa. "Minä poimin helmet", sanoi vielä ääni puhelimessa. Tarkoitti minua. Tuntui aika ihanalle sekin.