OSTAISIN ONNEA

Suomen kesä parantaa juoksuaan syksyä kohden. Kesän takuulla sään puolesta hienoimmat päivät vietimme perjantaina ja lauantaina perhe-leirillä. Monta iloista lasta uimassa ja uimavalvojilla suorastaan hiki siinä laiturilla päitä laskiessa. Laskemista riitti, sillä sadasta osallistujasta puolet oli lapsia. Ohjelman päätteeksi kävin kameran kanssa kierroksella ja kuvasin nämä monesta eri yhteydestä tutuksi tulleet rannat. Näissä hetkissä oli läsnä onni ja lepo. Leirin hälyn jälkeen myös rauha ja hiljaisuus:).

Tiistaina ajellessamme esikoisen kanssa kohti Tamperetta, tuli radiosta jälleen kerran jonkun onnellisuus-kyselyn tulokset. Kyselyssä oli siis kysytty ihmisiltä asioista, jotka tekevät heidät onnelliseksi tai jotka lisäävät heidän hyvinvointiaan. En muista, että mitkä asiat mainittiin, mutta sen muistan että ne olivat niitä perusjuttuja, joita suurin osa meistä varmasti mainitsisi. Toisessa osiossa taas oli annettu tutkimukseen osallistuneille rahaa, joka heidän pyydettiin käyttävän siten, että se tekisi heidät onnelliseksi. Ostettiin siis onnea. Tutkimuksen mukaan rahalla oli ostettu ainakin palveluja, joilla vapautettiin itselle aikaa (siivousta yms.) ja käyty vaikkapa ulkona syömässä.  Tuossa laiturin nokassa koin olevani onnellinen ja mietin taas kerran omaa listaani, joka voisi näyttää vaikka tältä.

Asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi tai asiat, jotka lisäävät hyvinvointiani/onnellisuuttani: 

1. Ihmiset, joista iloita. Tälle leirille mm. kokoontuu vuosi toisensa perään ihmisiä, joiden kanssa olen saanut jakaa elämääni enemmän ja vähemmän. Osa on tuttuja sieltä omasta rippikoulusta asti, osa vieläkin kauempaa. On koulukavereita alakoulusta tai lukiosta, isoskoulutuksesta, tai seurakuntanuorista. Osaan olen tutustunut puolison kautta, osan kanssa on oltu työkavereita, osa tullut tietoisuuteen tällä leirillä. Miten hyvä on olla, kun on niin monia kivoja ihmisiä ympärillä. Leirin aiheena oli yhteys. Koettiin yhteyttä, mikä myös lisää onnellisuutta.

2. Koti. Koti on aina ollut itselleni sellainen turvasatama. Sinne on hyvä palata työpäivän jälkeen, matkoilta tai vaikka kovassa ukkoskuurossa leiripäivän päätteeksi. Koti on ne ihmiset, jotka kotona asuvat ja joiden kanssa saa elämänsä jakaa. Koti on myös seinät, joiden sisällä saa olla juuri se, joka on. Minä olen helposti kotiutuva. Teen kodin sinne missä milloinkin olen asunut. Koti on ollut lapsuudenkoti kolmessa eri osoitteessa, huone opiskelija-asuntolassa, kaksio ylioppilaskylässä Jyväskylässä, vuosi toisten kalustamassa kodissa jne. jne. Koti on se paikka, jossa on hyvä olla.

3. Luonto. Taas illalla kameran kanssa kävellessäni mietin, että miksi en liiku enemmän luonnossa?Luonto palauttaa asiat oikeille paikoilleen ja näyttää sen mikä on todellista. Se rauhoittaa ja hidastaa ruuhkavuosissa riehuvaa. Miten kaunis on maailma. Merenranta, metsäpolku, vuoristopuro, kukkaniitty, suo ja ahonlaita. Luontokokemukset tallentuvat itselleni myös jotenkin syvemmin mieleen. Olihan se nyt aikamoinen se eilisilta, kun sata salamaa iski parin tunnin ajan tauotta, jyrisi ja paukkui.

Jos saisin rahaa käytettäväksi, niin näin ostaisin onnea:

1. Matkat. En koskaan harmittele summaa, jolla olen ostanut meille matkan. Jokainen reissu lähemmäs tai kauas on ollut hintansa väärti. Aina se on vähän niin kuin mielessä, että olisi ihana lähteä reissuun. Miten monta mielenkiintoista paikkaa olisi vielä näkemättä ja kokematta. Tiedän, että monen mielestä ihan turhaa rahanmenoa, mutta eipä ole minun mielestäni. Voi kun saisi vielä kokea monen monta matkaa. Automatkaa, purjehdusreissua, junalla lähtemistä kohti tuntemattomaan tai lentäen maailman ääriin. Kaikki käy.

2. Ruoka. Ruoka on minulle nautinto, ei pelkkä polttoaine. Olen herkkusuu. On ihanaa, kun saa syödä hyvää ruokaa. Ja koska ruoka maksaa paljon kaupassa, ja sitä enemmän vielä ravintolassa, toivoisi tietenkin, että saisi rahan vastineeksi herkullista ruokaa. Miten ärsyttävää on, kun olet maksanut ravintolassa tai kokannut vaivalla ja ruoka ei maistukaan hyvälle. Jos meillä olisi löysää rahaa, kävisimme varmasti enemmän ulkona syömässä ja kaupasta ostaisin varmastikin useammin parempaa lihaa ja lohta. Ihanaa on päästä valmiiseen pöytään. Viikonlopun leirimaksu maksetaan mielellään, sillä se sisälsi aikamoisen monta herkullista hetkeä valmiissa pöydässä ystävien kanssa rupatellen.

3. Säästäisin. Minut tekee onnelliseksi taloudellinen turva. Yleensä yritämme pitää tilillä pientä puskurirahaa yllättäviä menoja varten. Kun on ollut useampi yllättävä meno tai muuten vain tilinylityksiä ja puskurirahasto on ohentunut ohentumistaan, muutun levottomammaksi. Tiedän kyllä, että raha ei tee onnelliseksi, eikä turvani voi olla pankkitilin saldossa, mutta näin se vain on omalla kohdallani. Minut tekee onnelliseksi se, että rahaa jää (lue: jos jäisi) säästöön.

Loma on nyt sitten tässä. Huomenna palaan töihin. Sekin on monella tavalla onnellisuutta lisäävä asia. Että on työpaikka, josta voi aina palata kotiin. Työpaikka, jossa on ihmisiä, joista iloita. Palkka, joka tulee säännöllisesti joka kuukausi. Vaikka siitä ei riitäkään säästöön, sillä voi ostaa ruokaa. Ja töistä voi jäädä ensi kesänä kesälomalle ja matkustaa vaikkapa Japaniin:).

Miten ostaisit onnea? Vai joko sinulla on kaikki onni omanasi? Oletko onnellinen?

PARAS AIKA VUODESTA

Aika ei ole ollut viime viikkoina ystäväni. Se pakenee, hoppuaa ja juoksee tavoittamattomissani. Aina se loppuu kesken. Sitä on liian vähän tekemiseen, nukkumiseen ja oleiltavaksi. Silti yritän hyödyntää kaiken sen minkä saan kiinni. Iloita valoisista aamuista. Lämmöstä, joka johdattelee minua töihin ja töistä takaisin kotiin. Ajasta, jonka saan viettää kesää vielä töiden jälkeen. Kastella pihaa. Istahtaa edes hetkeksi uudelle kuistille lukemaan kirjaa odottaessani sadettimen siirtämistä paikasta toiseen. Illan valosta joka vielä toistaiseksi riittää maalaamaan kotirannan oranssiin hehkuun. Joka helli meitä viikonlopun ajan perheleirillä.

Eletään mielestäni parasta aikaa vuodesta. Turkin elokuu oli hikinen ja tuskaisa helteineen. Tällainen elokuun kuuluu olla. Lämmin, mutta kohtuullinen. Sadon kypsyttäjä, ei ihmisten. Se antaa selvästi merkkiä siitä, että kesä hiipuu ja syksy on ihan oven takana. On hämärät illat, ilmassa syksyinen pohjavire, aivoissa tapahtunut käynnistys johonkin uuteen. Työ ei ole taakka, vaan siellä käy mielellään. Illan valoisuus muistuttaa siitä, että elämää on vielä töiden jälkeenkin.

Tänään sain tätini kylään. Sain kuulla isäni suvun juurista ja historiasta. Miten evakot lähtivät Äyräpäästä kahteen kertaan. Siellä Äyräpään metsässä seisoo edelleen talon perustukset ja metsässä kasvaa villiintyneet omenapuut ja syreenit. Miten päätyivät Kotkaan ja kulkeutuivat lopulta Savitaipaleelle järven ääreen. Pappa halusi elää niin, että kotoa saattoi mennä kalastamaan. Sieltä mummolan portailta katsottiin tänään monta kuvaa. Muistan sen pihapiirin ilman kuviakin. Se on tallentunut johonkin minussa. Polun, joka vei järvelle ja toisen, joka kiertää navetan taakse huussiin. Portaat ja kulmakaapin, jossa mummolla oli kettukarkkeja. Kaasuhellan, jonka sytyttämistä seurasin suurella mielenkiinnolla. Keskellä pihaa olevan keinun, joka riitti tekemiseksi. Ajan, jolloin aina paistoi aurinko ja pihasaunan löylyt olivat lempeät. Tänään mietin, että tuntuikohan mummosta, että hän oli kotona vai kaipasiko hän loputtomasti Äyräpäähän, sinne kauniiseen Karjalaan?

LEIRITERVEISET

Koska oma varsinainen työmaani on mennyt kiinni, mutta lomani ei vielä ole alkanut, olen hankkinut itselleni "kesätöitä". Tämän kesän ensimmäisen viikon vietin leirillä. Seurasin ihailevasti nuorisotyöntekijöiden loppumatonta ideointia ja energistä työotetta lasten parissa. Minä ja pallot emme kuulu yhteen. Inhoan jokaikistä pallopeliä ja leikkimielistä kisailua ylipäänsä. Tällaisen henkilön ei siis todellakaan kannata ryhtyä nuorisotyöntekijäksi, sillä heidän työnsä näyttää sisältävän ainakin leiriolosuhteissa pelkkää kisailua ja palloilua.

En minä onneksi täysin hyödytön ollut. Saatoin kuvata ne palloilut ja kisailut. Toimittaa tolpan tai rajaviivan merkkiä. Olla se henkilö, joka tekee pohja-ajat kisoihin. Hurrata kentän laidalla. Toimia uimavalvojana. Antaa vauhtia. Pelata miljoona peliä Unoa. Piirtää kallioihin. Kysyä, että mitä sinulle tänään kuuluu.

Huomasin olevani myös hyvä esimerkki ruokailussa. Maistoin kaikkea ja otin kaikkea myös lisää. Kykenin syömään aamupalan, lounaan, välipalan, päivällisen, jälkiruoan ja iltapalan tuosta vain. Odottaa kiltisti vuoroani ja kiittää kauniisti hyvästä ruoasta. Söin varmasti päivän aikana enemmän kuin normaalioloissa kolmena päivänä. Kaikkeen tottuu. Toivottavasti ei jää päälle.

Periaatteessa leppoisa ja taatusti normaalista poikkeava viikko. Mistähän johtuu, että eilen leirin jälkeen uni vei kovin ajoissa ja nukuinkin sitten kellon ympäri? Tämän kokemuksen jälkeen olen viimeistäänkin sitä mieltä, että leirikorvaukset ja vapaat on kyllä taatusti ansaittuja. Hatunnostoni teille kaikille, jotka tänä kesänä järjestätte leirejä lasten iloksi. Toivottavasti tykkäätte työstänne niin kuin kalliopiirrosten mukaan tuolla leirillä tykättiin.

Kotona on tapahtunut ihan huikeita juttuja minun leireillessäni. Mies on ollut SUPER ahkera lomalainen. Oli jännittävää saapua aina kotiin yhdentoista jälkeen illalla ja katsoa, että mitä pihalla oli päivän aikana tapahtunut. Tästä kuulette PIAN! Blogi taitaa siis lopultakin virkistyä. Ainakin minulla on jo kahteen juttuun kuvatkin valmiina odottamassa:). Palataan siis pian asiaan.