YMPÄRI MENNÄÄN

Mies lähti eilen kalaan. Me kuopuksen kanssa menimme mukaan, vaikka oikeastaan oli kiusaus jäädä kotiin. Oli sitä pyykkiä silitettävänä. Työpäivä takana ja pedin kutsukin aika vahva. Ilma oli tummanpuhuva, ei aurinkoinen, mutta kaunis. Ei sietämättömän kylmä, vaikka lämmintä  päälle puettiinkin. Veneessä unohtui lähtemisen vaiva ja aistit terävöityivät. Meri vei mennessään ja ajatus loiveni jokaisen laineen myötä.

Uskollinen ystäväni retkimuki. Monet vuodet palvellut. Monet kahvit tarjonnut.

Aika pian kalastus jäi retken sivujuonteeksi. Päädyttiin vastarannalle ja oltiin Kotkan omalla "Bosborin risteilyllä" eli ihailemassa rannan taloja. Usein olen näitä taloja ihaillut sieltä mantereen puolelta, mutta tämän puolen totuus nosti ne vielä potenssiin sata. Mitä ihania kotikoloja meren kainalossa. Lähes jokaisesta pihasta veteen johtava laituri. Oma henkilökohtainen tie merelle.

Vastarannallamme sijaitsee siis Munsaari, joka nimensä mukaisesti on saari. Tässä kohden oli onni omistaa pieni vene, jolla pääsi kiertämään saaren alittamalla Munsaareen vievän pienen sillan. Linnunlaulu, laineen liplatus, siinä onnistuneen illan äänimaailma moottorin putputuksen lisäksi. Että tällainenkin kauneus taas omaksi annettiin.

Ympäri mennään ja yhteen tullaan. Meidän jokaisen elämässä on omat ympyrät. Ystäväperheen poika sävelsi ja sanoitti tästä laulun noin 15-vuotta sitten ollessaan noin pari vuotias. Laulun sanat kuuluivat: "Meil on ympyrät, meil on ympyrät, meil on omat ympyrät." Niitä ympyröitä on meilläkin ollut. Omien ympyröiden kohtauspisteistä voi kai päätellä ne oman elämän tärkeät paikat. Mihin minä palaan omilta ympyröiltäni? Entä sinä? Tämän reissun ympyrästä vei matka takaisin vastarannan kotiin.

Kotimatkalla suunniteltiin uusia venematkoja. Kun ei ole varaa siihen purjeveneeseen, mennään sitten tällä pienellä putputtimella. Varissaareen, jokisuistoon, uskaltaisiko tyynellä vaikka Lehmään? Tänään mentiin kyllä työpäivän jälkeen autolla mummolaan kahville. On satanut vettä koko päivän. Veneessä pystyisi todennäköisesti uimaan.

KOKO KULUNEEN KESÄN EDESTÄ

Ei ole ollut ilmoissa valittamista tässä viime aikoina. Antaa koko kuluneen kesän edestä? Olen valitettavasti melkoisen flunssan kourissa ja se on hieman hillinnyt tuota ilmoista nauttimista. Tänään kuitenkin lähdettiin siivousten jälkeen soutelemaan. Olikin minulle kesän ensimmäinen souturetki. Kertonee jotakin tämän kesän säistä ja vapaa-ajan määrästä?

Ilta oli jo saapunut ja aurinko aloitti laskeutumisen. Lämpöä riitti siitäkin huolimatta. Lähirantaan oli saapunut nuoret miehet lauttasaunansa kanssa. Sitä pienempien kanssa ihmeteltiin isännän saapumista odotellessa. Naapuri oli napannut mattolaiturilta hauen. Meidän kalajutut on vieläkin aika lyhyet. Ellei nyt sitten ole juuri miehellä napannut, kun jäi vielä rantaan heittelemään.

Meitä aina silloin tällöin venettää. Taas se siinä soudellessa nousi mieleen. "Kaunissaari kaivaten sua aina muistelen," lauloi Junnu. Minäkin kaipaan Kaunissaareen, Ulko-Tammioon, Haapasaareen, Harvassaareen, Lehmään, Kukouriin. Jos tarkemmin ajatellaan, niin kelpaisi ihan mikä tahansa saari, jossa olisi kalliorannat ja meri.

Hyvä se oli soutajan soudella. Oli eväät ja nämä kaksi pienintä kyydissä. Isommat nakkasin aamulla bussille ja lähtivät omille teilleen. Harjoitellaan nyt viikonlopun ajan, että miltä se tuntuisi olla tällainen keskivertoperhe. Isä, äiti ja kaksi lasta. Tyttö ja poika. Tällä hetkellä ainakin siltä, että jotain täältä kotoa puuttuu. 

Viime yönä yskitti. Yhden aikaan hiippailin päiväpeitto ja tyyny kainalossa sohvalle nukkumaan, että en häiritsisi siipan unta. Aamulla riitti ihmettelijöitä, kun löysivät äidin sohvalta nukkumasta. Meillä on oltu sen verran rakentavia riitelijöitä, että ei ole koskaan täytynyt kummankaan suutuspäissä mennä sohvalle nukkumaan. On pidetty aika hyvin kiinni tästä Ison Kirjan ohjeesta: Älä anna auringon laskea vihasi yli. Auttaa se moneen muuhunkin asiaan ja suhteeseen se yön yli nukkuminen. Suosittelen. Tänä yönnä uni taitaa tulla erityiseen tarpeeseen, kun meni se viime yö siellä sohvalla aika vähillä unilla. Eikä onneksi ole muutenkaan nyt mitään vihoja sulateltavana. 

Hyvää yötä!

TEHTIIN YHTEINEN MUISTO

Yhdet iltapäiväunet ja sen päälle pitkät yöunet. Sillä lähdettiin tähän sunnuntaihin ja saatiin kuin saatiinkin suloinen päivä. Oli lounas mummolassa, kummityttö pullakahvikylässä ja auringonlaskun kalaretki omassa rannassa. Paluumuuttajatar alkaa saamaan elämästään kiinni ja kodissakin alkaa taas tapahtumaan. Pieniä juttuja, mutta tuottavat jokainen hyvää mieltä. Numerot oven suussa, pyyhkeille naulakko ja lastenhuoneen hyllyt seinällä. Blogikin näyttää päivittyvän kiihtyvällä tahdilla.

Ei saatu ensimmäistäkään kalaa. Sen sijaan nähtiin kaunis auringonlasku. Tehtiin yhteinen muisto. Kylmetyttiin sopivasti, jotta oli syytä kotona taas sytytellä takkaan tuli. Esikoinen saapui illan myötä omalta viikonloppureissultaan ja teki meistä taas kokonaisen perheen. Se tuntuu mukavalle tässä särkyneiden perheiden ajassa. Näistä minä haluan pitää kiinni, sillä en usko vihreämpiin ruohoihin aitojen takana. 

Meidän ruoho on muuten ihan keltainen. Naapurissa se voisi siis oikeasti olla vihreämpää? Mutta keltaisessakin ruohossa on hyvät puolensa. Se ei kasva. Ei ole siis tarvinnut murehtia ruohonleikkauksesta siten tulomme. Kalattomassa kalaretkessäkin on hyvät puolensa. Saa ihailla maisemat, mutta ei tarvitse perata sitä saalista. Onko oikeastaan yhtään asiaa, jossa ei ole kahta puolta, sitä hyvää ja huonoa?