Sain pyynnön osallistua yhden tuttavani opiskeluihin liittyvään kyselyyn, jonka aiheena on raha ja onnellisuus. Tilitänpä ajatukseni nyt tähän teidänkin tiettäväksi näin sunnuntai-illan ratoksi, kun tuo raha näyttää tätä maailmaa täällä pyörittävän. Tahdoin tai en. Mistä siis koostuu ihmisen hyvinvointi? Ja onko sillä suoraa yhteyttä tilin loppusaldoon?
Hyvinvointi on minusta yksilöllinen asia, riippuen siitä mikä kenenkin tekee onnelliseksi. Olen nähnyt erittäin onnellisia ihmisiä, joilla ei minun mittapuullani ole mitään syytä olla onnellisia. Ja ihmisiä, joilla on kaikkea mitä rahalla voi saada, mutta silti naama jatkuvasti nurinpäin. Tästä johtuen olen tullut sellaiseen johtopäätökseen, että hyvinvointi lähtee ennen kaikkea korvien välistä. Se on asennekysymys. Itselläni se pohjautuu ihmiskäsitykseen tai -arvoon. Siihen, että kelpaan ja olen rakastettu muista syistä, kun omilla ansioillani. Tai saldoni suuruudesta johtuen.
En koe hyvinvoinniksi elämää, joka on vain minua itseäni varten. Minun hyvinvointini kaipaa yhteyttä toisiin ihmisiin. Niihin, joiden kanssa itseään voi haastaa ja joiden kanssa saa jakaa ilot ja surut. Olla oma itsensä, vailla rooleja. Kaipaan hyvään elämään mielekästä tekemistä, jossa saa kokea olevansa hyödyllinen ja tarpeellinen. Hyvä elämä pitää sisällään riittävän toimeentulon, sen oman määrosani leipää. Terveys on toivottavaa, mutta en usko siihenkään, että esim. joku pitkäaikaissairaus voisi olla esteenä hyvinvoinnille. Oleellista on asenne elämään ja siihen mitä se mukanaan tuo. Positiivinen asenne on siis minusta aika oleellinen asia sille, että voi hyvin.
Raha on tässä elämässä minulle välttämätön paha. Sitä on oltava sen verran, että laskut tulee maksettua ja vatsa täytettyä. Raha on hyvä orja, mutta huono isäntä. Joskus teimme miehen kanssa sellaisen lupauksen, että elämän isoja päätöksiä emme tee vain rahan vuoksi. En usko, että hyvinvointia seuraa elämästä, jossa juostaan vain rahan perässä. Raha epäilemättä helpottaisi monessa kohtaa tässäkin elämänvaiheessa ja sen tähden siihen mieluusti laittaisi toivonsa. Lopulta kuitenkin aina ymmärtää, että ne elämän oikeasti tärkeät asiat on ihan muusta kuin rahasta kiinni. Rahalla ei saa onnea, eikä rakkautta tai arvostusta voi ostaa. Raha ei auta mitään niissä tilanteissa, mitkä on oikeasti elämässä merkittäviä; kun joku syntyy tai kuolee, rakastuu, tutustuu uuteen ihmiseen, onnistuu, sairastuu, voittaa itsensä, ymmärtää lopultakin mistä asioissa on kysymys, oppii uutta, näkee jotakin merkittävää, selättää pelkonsa, näkee itsensä sellaisena kuin on, uskoo tulevaisuuteen, oppii virheistään jne. jne.
Rahalla jo onnella ei siis mielestäni ole suoraa yhteyttä keskenään. Olen nähnyt sen omin silmin. Vaikka voisinkin listata heti monta asiaa, joita raha ratkaisisi tai joihin se toisi välitöntä helpotusta tai apua, en siltikään luule, että raha tekisi minusta onnellisemman tai muuttaisi elämääni parempaan suuntaan. Hyvinvointini ei ole rahasta kiinni. Joku matka, remontti, vaate tai huonekalu sen sijaan voi ollakin.
Lopuksi kysely halusi tietää, että mitä luulisin itselleni käyvän, jos voittaisi lotossa ison summan rahaa?Toivoin, että olisin silloin se ihminen, jonka luulen olevani nytkin. Sellainen, joka jakaisi saamaansa hyvää eteenpäin. Säilyytäisi suhteellisuudentajunsa ja arvonsa ja moraalinsa. En siis ajattele, että rikkaus olisi väistämätön taakka, joka pilaa ihmisen. Rikas, joka tajuaa kaiken olevan lainaa ja on valmis jakamaan omastaan, on onnellinen. Mutta rikas (ja köyhä), joka ahnehtii, vaalii ja haalii vain itselleen, on köyhä ja surkuteltava.
Saisinpa siis määräosani. Ja osaisinpa olla siitä kiitollinen.
