OLEN SUOMALAINEN

Tänä viikonloppuna talo oli täynnä elämää. Täällä raikui musiikki, laulu ja nauru. Vaihdettiin kieltä suomesta turkkiin ja englantiin. Höynäytettiin se porukan ainoa turkkilainen saunaan ja uimaan pimeälle ja kylmälle rannalle. Loppuillasta jo laulettiin sydämen kyllyydestä: "Olen suomalainen". (Mielestäni laulun puhuttelevimmat youtube-versiot löytyy tämän postauksen lopusta). Pöydässä kilistettiin Istanbulille, kaupungille joka kietoi yhden kemijärveläisen, yhden savonlinnalaisen, yhden turkulaisen, meidän perheen ja sen yhden istanbulilaisen elämät yhteen. Onneksi. Paljon on muuttunut, mutta ruokapöytä ja porukka sen ympärillä oli tuttua. Päällimmäiseksi jäi tunne siitä, että jokainen meistä oli hyvillään. Niin menneestä, mutta myös nykyhetkestä.

Kotkakin pisti parastaan. Kaupunki oli suorastaan kaiken kuhinan keskus. Lauantaina esiteltiin kaupunkia ensin ylhäältä käsin Haukkavuoren näkötornista. Käveltiin kierros Sapokan lähistöllä. Pistäydyttiin  Kymenlaakson suurmarkkinoilla (melkein kuin Grand Pazar:)) ja sen perään täkäläinen urheiluhalli täyttyi naisvoimistelun ystävistä. Kuopus se oli siellä ensiesiintymisessään ja meitä tukijoukkoja riitti katsomoon oikein vahvistettu määrä. Joka välissä muistettiin mieheni kanssa päivitellä väkimäärää ja autojen paljoutta. Ei ole enää pitkää matkaa siihen, kun istumme kodin ikkunassa ihmettelemässä ohi kulkevia autoja ja pyöräilijöitä?

Jumppaesityksen jälkeen hiippailtiin hautausmaalla sytyttämässä kynttilät vanhempieni haudoille. Oli niin kaunista. Sielläkin oli oikein ruuhka ja hautausmaa kylpi kynttilöiden valossa. Tapasinpa sattumalta vanhojenpäivien tanssipartnerini, jonka kanssa tehtiin pikapäivitys kuluneisiin vuosiin hänen isänsä haudalla. 

Paluumuutajatar on kuluneina viikkoina joutunut sen tosiasian äärelle, että työssä käyvä bloggaaja ei pysty kuvaamaan yhtään mitään. Töihin mennessä on hämärän hyssy ja töistä palatessa sama tilanne. Tänä viikonloppuna oli sen sijaan mitä kaunein auringonpaiste, joten kuvasin lauantaina koko tulevan viikon päivitysten tarpeiksi. Palataan tähän lauantaihin siis vielä useampaan kertaan:). Kiitos teille arvoisat vieraamme. Toivottavasti tavataan tämän pöydän ääressä vielä moneen kertaan.

Ja tässä se lempiversioni kappaleesta "olen suomalainen".

Hauska oli myös tämä versio:)

Ei muuten tullut yhtään karkki tai kepponen- pyytäjää oven taakse. Jos omaa kolmosta ei lasketa. Mitenkäs teillä muilla suomalaisilla tai ulkomaaneläjillä sujui halloweenit ja pyhäinpäivät?

ALL HALLOW'S EVE

Istanbulissa halloween tuli elämäämme lasten koulun kautta. Minusta se oli "amerikkalaista hömpötystä" ja "yhtä turha juhla kuin vappu". Lapsista se oli sen sijaan hauska juhla, jota he halusivat juhlia kotonakin. Annoimme siihen tietenkin luvan sillä ehdolla, että toimivat itse järjestelymestareina. Isin täytyi joustaa kurpitsalyhdyn verran, sillä Istanbulin kurpitsat olivat niin kovakuorisia, että niihin tarvittiin talttaa ja vasaraa. Esikoinen oli seremoniamestari ja kodin halloween-juhlat sisarusten kesken kovasti odotettu tapahtuma.

Onkin ollut aika yllättävää huomata, että halloween on rantautunut myös tänne Suomeen meidän poissaollessamme. Kauppoihin ilmestyi jo muutama viikko sitten halloween-krääsät. Sen myötä löysin kai jonkun sisäisen halloweenini, kun huomasin ostelevani silmänmuna-karkkeja ja muuta asiaankuuluvaa rompetta. Esikoinen lupasi järjestää koko shown, mutta tällä kertaa meidät vanhemmatkin vaadittiin ohjelmaan mukaan. Kuopus oli askarrellut isin ja äidin naamarit ja esikoinen huolehtinut ruokapuolesta ja ohjelmasta. Juhlittiin kodin halloween hieman etuajassa, sillä tiedettiin H-hetkellä olevan sitten muut kekkerit tiedossa. Tänä iltana perheen kaksi pienintä ovat olleet vuorostaan koulun halloween discossa. Ja into on ollut pinnassa.

Äiti-apina ja Isi-leijona, sekä halloween smoresit.

Varsinaisena pyhäinpäivänaattona eli huomenna saamme rakkaita vieraita kylään. Karkki tai kepponen- väkeä varten on ostettu karkkeja, mutta odotuksen kärki on kyllä näissä taloon saapuvissa yövieraissa. Huomenna saapuu Turkista tuttujen ystävien odotettu osa yksi ja pyhäinpäivänä seuraa sitten odotettu osa kaksi. Mies käski vieraita ottamaan uikkarit mukaan, sillä "rantahan on kodin vieressä". Kirkkomuusikko epäili tämän olevan ihan vain läppä ja tuumasi, että "älkää noin tosissaan ottako tätä suomettumista ja paluumuuttoa!" Totta se kuitenkin on, sillä perheen isä kolmen nuorimmaisen kanssa ovat jatkaneet uintia saunan ohessa ainakin eiliseen asti. Naapurien mukaan uintia voi jatkaa ympäri vuoden, sillä meidän kodin kohdalla joki virtaa vielä siihen malliin, että vesi pysyy avoimena ympäri vuoden. Uikoon siis se, joka uskaltaa. Tervetuloa! Dört gözle bekliyoruz!

ps. Tänään laskimme äidin uurnan maan syvyyksiin. Jos halloween ei nyt vielä lempijuhliini nousisikaan, niin pyhäinpäivä tuntuu äidin myötä taas yhtä ihmistä rakkaammalle ja juhlimisemman arvoiselle juhlalle. Kynttilä jäi haudalle palamaan, mutta eiköhän sitä lauantaina käydä sytyttämässä vieraiden kanssa vielä toinenkin?