HELLE ON KIRISTÄNYT OTETTAAN

Aamulla olen varautunut lähtemään kierrokselle vaikka itsekseni. Aion kävellä katsomaan Gaudin talot Casa Batllon ja Casa Milan ulkoapäin. Ilmoitan palaavani takaisin outlet kauppa-kadun kautta. Tämän ilmoituksen perusteella osaan jo arvella, että esikoinen lähtee matkaan. Ja kuopus, joka lähtee aina. Yllätyksekseni matkaan liittyy myös mies ja kakkonen, "kun nyt kerran Barcelonassa ollaan". Kolmonen sen sijaan aikoo levätä, ja sen me hänelle suomme.

Helle on kiristänyt otettaan. Koko alkuviikon meitä on suojannut joko tuuli tai pilvet. Nyt paistaa täydeltä laidalta. Hetkittäin on todella, todella kuuma. Juuri sopivasti Casa Batllon edessä on Mc Donalds, johon istahdamme juomaan kahvit ja syömään jäätelöt. Ja sitte me katselemme tuota tien toisella laidalla olevaa taloa. Olen aivan myyty. Gaudi on saanut paikkansa "elämäni arkkitehdit listalla" ja hän on sen sijalla yksi. Kiistaton kuningas. Miltä näyttäisi kaupunki täynnä Casa Batlloja ja Park Güellejä? Satumaalta?

Gaudi aloitti tekstiilitehtailija Batllon talon uudistamisen vuonna 1904. Hän oli kertonut talossa toteuttavansa oman näkemyksensä paratiisista. Julkisivun pastellisävyiseen värimaailmaan hän oli ottanut vaikutteita Monet´n maalauksista. Talon parvekkeet ovat Gaudille tunnusomaisen aaltomaiset. Talon katto näyttää lepäävältä lohikäärmeeltä. Ristihuippuisen tornin kyljessä on kirjainlyhenteet "JHS", "M" ja "JP", jotka symboloivat Jeesusta, Mariaa ja Joosefia. Sisätilat olisivat varmasti olleet näkemisen arvoiset ja nostanut Gaudin arvoa listallani entisestään, mutta hinnat näihin kohteisiin ovat kovat. Parikymmentä euroa menisi vielä yhdeltä ihmiseltä, mutta meiltä viideltä se olisi ollut jo 100€/talo. Emme raaskineet. 

Casa Mila taas valmistui vuonna 1912 ja sai kaupunkilaisilta heti nimen "kiviröykkiö". Värimaailmaltaan se on Batlloa pelkistetympi, mutta parvekkeissa on eloa. Talo on myös tunnettu savupiipuistaan, jota katutasolta ei pystynyt näkemään. Ne pyörivät elliptisesti itsensä ympäri, kuin savun liikkeitä myötäillen. Sisälle pääsi ilmaiseksi kirjakaupallisen verran, ja sieltä yritin kurkistella rappukäytäviin. Kun ei onnistunut, niin ihailin molempien talojen sisukset Gaudi-kirjasta, jota kirjakaupassa myytiin.

Talsimme takaisinpäin Carrer de Gironaa pitkin. Outlet-kaupat ovat vieri vieressä kadun loppupäässä, mutta sieltä ei onneksi tartu mitään ostettavaa matkaan. Siestalle on ehdottomasti tarvetta ja kipitämme kiireellä ilmastoinnin alle hetkeksi huilaamaan kolmosen seuraksi. Sen jälkeen onkin jo nälkä ja lähdemme eiliseltä uintiretkeltä palatessamme bongaamaamme ravintolaa etsimään. Lintu laskettelee terveisensä kuopuksen hiuksiin, mutta onneksi on lähde, jossa voi suorittaa hiusten pesun.

Onnistuneen lounaan salaisuus osa 2. Pelaa varman päälle. Hampurilaiset hieman parempana versiona kelpasivat kaikille. Minun versiossani oli pihvi ja kananmuna höystöineen. Kuopus pelkistää ja hänellä saa vain olla sämpylä, pihvi ja ketsuppi. Kyllä tällä jaksoi jatkaa matkaa.

Nyt tiedoksi kaikille Barcelonaan tulijoille. Jos halajat katsomaan Sagrada Familiaa sisältä, osta liput monta päivää ennen aiottua vierailua. Me pääsimme tänään yksimielisyyteen siitä, että kirkolle mennään ja ketkä perheestä haluaisi päästä sen katsomaan sisältä, No, minä, mies ja tytöt halusimme, mutta emmepäs päässeetkään. Ensimmäiset vapaat liput kirkkoon oli tarjolla ensi maanantaiksi iltapäiväksi. Voihan itku. Portilta vielä yritettiin, mutta ei. Täynnä mikä täynnä. Oli siis tyydyttävä katselemaan tämä(kin) Gaudi-kohde ulkoapäin. Ja olihan sitä siinäkin. 

Gaudi uhrasi omasta elämästään kirkolle 43-vuotta (1883-1926), joista 15 viimeistä hän teki vain ja ainoastaan tätä kirkkoa. Viimeiset vuotensa hän jopa asui kirkolla. Gaudin kuollessa kirkosta oli valmiina neljäsosa. Jälkipolvet ovat rakennustöitä jatkaneet, mutta ongelmana ovat olleet sisällissodassa tuhoutuneet piirrustukset, jonka vuoksi on ollut hieman hankala aavistaa, että mitä Gaudi itse lopulta toivoi. Hänkin kun vaihteli eläissään piirrustuksia aina vain mielikuvituksellisempaan suuntaan. Työ kuitenkin etenee ja messuja kirkossa on pidetty jo vuodesta 1885. Katon kirkko sai vuonna 2010. Kirkon toivotaan valmistuvan Gaudin kuoleman satavuotisjuhliin 2026.

Kirkon hallitsevana piirteenä on sen tornit, joista korkeimman Gaudi suunnitteli kohoavan 170 metriin. Kirkolla on kolme julkisivua, jotka on nimetty Jeesuksen elämänvaiheiden mukaan syntymän fasadiksi, kärsimyksen fasadiksi ja ilon fasadiksi. Barcelonalaisia kirkon jatkuva rakennustyö kuulema jo vähän ärsyttää, mutta Gaudi itse oli todennut, että hänen asiakkaallaan ei ole kiirettä. Ymmärrän, että viittasi asiakkaallaan Jumalaan? Hänellä tosiaan ei näytä olevan kiire.

Kun nyt Herran huone jäi sisältä näkemättä, kävelimme katsomaan lähistöllä olevan Els Encants Vells-Mercat de Bellcairen kirpputorin tai markkinat tai basaarin, mikä lie tuo nyt olikaan. Hienon katon alla oli hyvin monenlaista myyjää mitä merkillisintä tavaraa kauppaamassa. Suurin osa näytti perin nuhjuiselta tai halvalta rojulta, mutta ajan kanssa täältä voisi varmasti löytää myös aarteita. Kolmonen ainakin löysi kaiuttimen, jota myi niin äkäinen ja haluton myyjä-täti, että mies katsoi ottaa ihan asiakseen vinkata tädin pojalle, että kaupan kannalta kannattaisi ehkä ottaa myymään myymisestä hieman innostuneempi ihminen. Poika kertoi kyllä yrittäneensä antaa tädille asiasta palautetta, mutta tämä ei ottanut sitä vastaan:D. No, kaiutin saatiin ostettua. Churroja etsittiin, mutta ei löydetty myyjää. Tässä vaiheessa kuumuus oli niin vienyt voimat allekirjoittaneelta, että oli pakko hoippua metroon ja hurauttaa kaupan kautta kämpille viilenemään. Huh hellettä. 

Jos tällaista kuumuutta pitää huomisen, saa katsoa, että kuinka selviämme viimeisen päivän ohjelmasta. Tarkoituksemme kuin oli huristella kaupungin korkeimmalle kohdalle, Tibidaboon huvipuistoilemaan. Jännittää, että mahtuuko ostokset laukkuihin. Siivota jälkemme. Paluulento lähtee kovin aikaisin, joten syytä olisi olla jo ajoissa unten mailla. Mutta ei nyt vielä sitä murehdita. Sen sijaan nyt keitetään kahvit ja lähdetään terassille juustokakku-kahveille. Aurinko on laskenut. On lämpimän pimeän aika. Barcelonassa kovin tyytyväistä porukkaa tänään, joten kaikki hyvin.

TÄNÄÄN EI OIKEIN TUULE

Aamulla annetaan kaikille mahdollisuus valita: mitä haluaisitte tehdä? Mies kipuaa katolle naputtamaan. Ei ehkä ihan sydämen halusta, mutta joskus pakollakin on sanansa sanottavana, jopa Barcelonassa. Minä ja tytöt lähdemme vielä ostoskadulle (=Av. del Portal de´l Angel) ja pojat päättävät haluta liittyä seuraan. Alkuun kuljetaan porukassa ja sitten hajaannutaan. Pojat suuntaavat kämpille huilaamaan. Esikoinen haluaa jatkaa ostosten tekoa. Me kuopuksen kanssa lähdemme tutustumaan lähikatuihin. Tältä siellä mm. näyttää.

Espanjalaiset kakkijat. Muistin ne heti, kun näin tämän näyn. Ihan ei ole vielä valjennut, että mistä tämä perinne saikaan alkunsa ja miksi ihmeessä. Joululahjat täällä ainakin tuo kakkaava jouluhalko.

Tänään ei oikein tuule eikä pilvetkään suojaa turistia. Kasvot ovat pienen matkan jälkeen aurinkorasvan, meikkivoiteen, ripsivärin ja hien muodostamassa kosteassa massassa. Ymmärrän hyvin, että hiki voi tulla silmään. Vaapumme siis asunnolle viimeisin voimin viilentymään reiluksi tunniksi. Olen varannut meille liput Park Güelliin klo. 17. Lähdemme matkaan melko hyvissä ajoin, koska tie ei ole tuttu ja metronkaan kanssa ei olla vielä ihan sujut. Perillä odottaa melkoinen nousu, jossa onneksi auttaa osittain liukuportaat.

Noin tunnin ajan odottelemme puistolla maksulliselle puolelle pääsemistä. Siinä varjossa on hyvä lukea matkaseuralle Gaudin elämä lyhennettynä versiona ja tulevassa olevan puiston tarina. 1900-luvullahan Gaudi lähti rakentamaan yhteistyössä Josep Maria Jujolin kanssa uutta kaupunginosaa, jonka esikuva oli Ison-Britannian puutarhakaupungit. Jostakin syystä ideaan ei löytynyt talonrakentajia ja hanke jäi kauas alkuperäisestä suunnitelmasta. Vain kahdesta alueelle valmistuneesta talosta Gaudi osti itselleen sen toisen ja asui siellä vuodesta 1904 alkaen. Täällä on vaikea ymmärtää, että miksi aikalaiset eivät kiinnostuneet? Minulle tämä oli tähän astisista kyllä ihan vaikuttavin kokemus. 

Tämä on sellaista Gaudia, jonka miellän itse eniten Gaudiksi. Siksi se eilinen Palau Güell olikin pettymys vaatimattomuudessaan. Tänään olen täällä asiaa tutkiskellut ja näyttääkin siltä, että varsinaisen revittelyn muodoilla ja mosaiikkien käytön Gaudi aloittikin töissään vasta myöhemmin. Pilkahdus siitä on kadulta käsin hieman hankalasti nähtävissä Palau Güellin katolla, jonne Gaudi teki 20 savupiippua, jotka ovat jokainen toisistaan erilaisia ja jotka olisi helpompi yhdistää tämän puiston kanssa toisiinsa. Nyt ei kuitenkaan oltu mosaiikeissa säästelty ja oli paljon silmäniloa tarjolla joka puolella.

Esikoinen löysi jopa Marimekon unikon:).

Sanoinko jo, että täällä on tänään tarjennut. Nuoriso piti pintansa, mutta ymmärsin rivien välistä, että reilu tunti puistossa tuntui heistä ihan riittävälle ajalle. Jano on loppumaton. Kannamme asunnollekin valtavia vesipulloja, jotka katovat jääkaapista alta aikayksikön. Puiston kahvilassa juotu juoma ei kauaa pidä janoa poissa. Hetki lisäaikaa saadaan, kun istuvat kahvilan varjossa. Minä en tiedä mistä kulmasta kuvaisin. Turisteja on reilusti ja jokainen haluaa kuvan siellä parhaassa paikassa. Minun mielestäni ovat jatkuvasti tiellä:).

Paluumatkalla mäessä näemme tämän:

Ennen asunnolle paluuta sammutetaan taas janoa. Tähän aikaan iltaa alkaa myös kaipaamaan jotakin suolaista. Tässä paikassa ei päästä menusta selvyyteen, joten keräillään suolaiset kadun varrelta kuppiloista ja leipomoista mukaan. Lounaalla otettiin muuten asunnon omistajien vinkistä vaari ja käytiin syömässä pitaleivät. Neljä kuudesta oli tyytyväinen. Aika hyvin siis jo onnisti. Miehen kanssa tuossa asunnolle palatessa löydettiin niin kivoja ruokapaikkoja monenlaisia, että pakko tässä nyt on johonkin lopulliseen ratkaisuun päätyä, jotta kaikki olisivat ravitut ja tyytyväiset syömäänsä ruokaan. Ja kokeilun haluiset pääsisivät kuitenkin makunystyröitä testailemaan...

Aletaan olla puolivälissä lomamatkaa. Vielä on monta asiaa, jotka olisi tarkoitus nähdä. Toisaalta ei enää ole pakottavaa tarvetta olla koko ajan näkemässä, vaan alkaisi tehdä mieli jo oleilla. Viime yönä nukuin hyvin. Sitä samaa on toivottavasti tarjolla tulevallekin yölle. Hyvää yötä!