Joskus vuosia sitten, kun olimme vielä nuoria ja vetreitä, saimme silloisen poikaystäväni vanhempien auton käyttöön. Ajoimme Yyteriin. Sää ei suosinut. Vettä tihkutti ja oli jokseenkin ankeaa. Keräsimme nuotioon puita ja nukuimme autossa.
Tällä kertaa Suomen kesä antaa ihan parastaan. Ajoimme tiistaina Yyteriin helteen helliessä maata jo ties kuinka monetta päivää. Uimisen ja auringossa loikoilun päätteeksi mentiin syömään. Ruokaa odotellessa tuli taas mieleen ne menetetyt Terijoen hiekat. "No, onhan tässä näitä hiekkoja onneksi Suomeen jäänytkin. Montako kilometriä näitä nyt onkaan," kysyn tyytyväisenä. Mies googlaa ja kertoo, että pisin hiekkaranta on Vattajalla,15 km. Yyterissä hiekkarantaa on noin 6km ja Kalajoella 3-4km. Sitten erhdytään googlaamaan ne Terijoen hiekat. Niitä on 70 km.
Ruoan jälkeen karistetaan hiekat kengistä ja ajetaan Raumalle. Hotellilta kävellään vanhaan Raumaan. Tällaiselle vanhojen puutalojen ystävälle se näyttäytyy paratiisina. Kaduilla saa palata ennenvanhaan. Ihastella värejä ja kauniita yksityiskohtia.
Tänään aloitimme aamun Kirstissä. Siellä kuvattiin Rauman pitsiviikoille
materiaalia, joten emme päässeet itse taloon sisälle. Kiersimme pihapiirin
ja samassa pihapiirissä olevan sukulaisen talon. Ja kurkimme tien puolen
ikkunoista sisälle. Tietysti juuri silloin, kun sisällä kamera kävi.
Kirstistä kipaisemme Pyhän Ristin kirkkoon. Kirkon juuret ulottuvat ainakin 1500-luvulle. Paksujen kiviseinien sisällä helle helpottaa ja historia huokuu. Puolivälissä penkkirivistöä istuva virsi-mummo on niin sympaattinen. Tässäkö ratkaisu tyhjeneville kirkoille. Patsaita sinne tänne kirkkorivistöä istumaan, ettei papin tarvitse tyhjille penkeille saarnata? Vai vieläkö saadaan Suomeen herätys?
Uudessakaupungissa istutaan jäätelön verran. Niin kaunis kaupunki.
Pilvilinnan edessä harmittaa, kun ovet ovat kiinni. Tuleeko tänne tultua vielä
seuraavankin kerran?
Turussa auton mittari näyttää jo 29,5 astetta. Helle alkaa vaatia veronsa. On kamala suolan tuska. Janottaa. Helpotus tulee pihvilautasen äärellä. Turku päivän päätteeksi majoittutaan vuoden 2020 hostellissa, Bore-laivassa, Suomen joutsenen naapurissa. Meille kotkalaisille tämä on tuttu laiva, sillä tämä samainen seilasi aikanaan Kristina Reginana.
Huomenna sitten kello soimaan ja lauttoja odottelemaan. Sokerina Suomi-neidon pohjalla ajattelimme kiertää Saaristoreitin. Autosta hain nyt kiltisti huomiselle pitkähiaisen, sillä olen perusteellisesti polttanut olkapääni. Ei meinaa millään käsittää, että Suomessa on nyt tosi, tosi kuuma. Uutisten mukaan ehkä lämmintä koko Euroopassa. Kun suomalainen ei voi mennä lämmön luo, tuli lämpö suomalaisen luo.
Tällä kertaa Suomen kesä antaa ihan parastaan. Ajoimme tiistaina Yyteriin helteen helliessä maata jo ties kuinka monetta päivää. Uimisen ja auringossa loikoilun päätteeksi mentiin syömään. Ruokaa odotellessa tuli taas mieleen ne menetetyt Terijoen hiekat. "No, onhan tässä näitä hiekkoja onneksi Suomeen jäänytkin. Montako kilometriä näitä nyt onkaan," kysyn tyytyväisenä. Mies googlaa ja kertoo, että pisin hiekkaranta on Vattajalla,15 km. Yyterissä hiekkarantaa on noin 6km ja Kalajoella 3-4km. Sitten erhdytään googlaamaan ne Terijoen hiekat. Niitä on 70 km.
Ruoan jälkeen karistetaan hiekat kengistä ja ajetaan Raumalle. Hotellilta kävellään vanhaan Raumaan. Tällaiselle vanhojen puutalojen ystävälle se näyttäytyy paratiisina. Kaduilla saa palata ennenvanhaan. Ihastella värejä ja kauniita yksityiskohtia.
Kirstistä kipaisemme Pyhän Ristin kirkkoon. Kirkon juuret ulottuvat ainakin 1500-luvulle. Paksujen kiviseinien sisällä helle helpottaa ja historia huokuu. Puolivälissä penkkirivistöä istuva virsi-mummo on niin sympaattinen. Tässäkö ratkaisu tyhjeneville kirkoille. Patsaita sinne tänne kirkkorivistöä istumaan, ettei papin tarvitse tyhjille penkeille saarnata? Vai vieläkö saadaan Suomeen herätys?
Turussa auton mittari näyttää jo 29,5 astetta. Helle alkaa vaatia veronsa. On kamala suolan tuska. Janottaa. Helpotus tulee pihvilautasen äärellä. Turku päivän päätteeksi majoittutaan vuoden 2020 hostellissa, Bore-laivassa, Suomen joutsenen naapurissa. Meille kotkalaisille tämä on tuttu laiva, sillä tämä samainen seilasi aikanaan Kristina Reginana.
Huomenna sitten kello soimaan ja lauttoja odottelemaan. Sokerina Suomi-neidon pohjalla ajattelimme kiertää Saaristoreitin. Autosta hain nyt kiltisti huomiselle pitkähiaisen, sillä olen perusteellisesti polttanut olkapääni. Ei meinaa millään käsittää, että Suomessa on nyt tosi, tosi kuuma. Uutisten mukaan ehkä lämmintä koko Euroopassa. Kun suomalainen ei voi mennä lämmön luo, tuli lämpö suomalaisen luo.
2 kommenttia:
Kauniit kuvat ja kyllä meillä täällä Suomessa tosiaan nyt hellii kesäinen lämpö ja upeat kotimaan kohteet joita kannattaa käydä ihastelemassa.
Carola: Niin toisenlainen olisi voinut olla tämä Suomi-kierros, jos säät olisi ollut huonot. Mutta nyt on näyttänyt Suomi-neito parhaita pukujaan. Aivan mahtava reissu meillä on ollut. Kiitollinen mieli.
Lähetä kommentti