torstai 31. lokakuuta 2019

LOKAKUUN LOPPU

Marraskuun suhteen olen epävarma. Pimeys käy voimille ja ajaa joka kerran sen äärelle, että mielen on annettava periksi. Marraskuusta on muotutunut herkkukuu. Työpaikan pöydät notkuvat suklaata ja karkkia, joille pimeydessä vaeltavan on mahdotonta sanoa ei. Tänä vuonna herkkuhimo iski jo lokakuussa ja nyt olen jo valmiiksi itseeni väsynyt. Näin ei voi jatkua.






Lokakuu ei edes ollut pimeä tai ruma. Se on ollut lempeä. Kylpenyt ensin ruskassa ja loppukuusta ollut paljaan kaunis. Vapaapäivinä olemme saaneet ihastella lehtien lähdöstä seurannutta esteetöntä näköalaamme jokisuistoon. On ollut helppoa huomata, että milloin kannattaa tarttua kameraan ja kipaista tien toiselle puolelle ikuistamaan lokakuun kauneimmat hetket.





Huomenna on aika sukeltaa mustaan marraskuuhun. Olen vähän ajatellut selättää sen. Jättää herkut ottamatta ja pyrkiä löytämään jokaisesta päivästä jotain kaunista tai kivaa. Mahtaakohan onnistua?

4 kommenttia:

Allu kirjoitti...

Vähennä vähän vauhtia! Eihän tuota kukaan jaksa. Meillä oli kultainen lokakuu, mutta tänään on karmea sadepäivä.

SaaraBee kirjoitti...

Ihania kuvia ja värejä. Tämä pimeys väsyttää. Istun täällä sairaalassa ja ulkona on jo tosi pimeää, vaikka kello on vasta 16.25.

Jael kirjoitti...

Upeat kuvat olet saanut otettua. Täällä on edelleenkin lämmintä, vaikka viime viikonlopun sateen jälkeen on täälläkin tapahtunut pieni muutos viileämpään säähän. Täälläkin siirryttiin talviaikaan, ja pimeys tulee joskus klo 17 paikkeilla.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Allu: Ei mulla ole vauhtia nytkään. Töistä suoraan kotia ja ilta sujuu lähinnä kutoen ja ihmetellen pimeää ikkunaa. Vapaapäivinä herää positiiviseen ihmettelyyn, että onko päivässä valoisiakin hetkiä. Kroppa luulee, että apu löytyy sokerista, mutta se on väärässä.

Saara:Niinpä. Ja sitä väsymystä yrittää kompensoida niillä herkuilla ja sitten vasta väsyttääkin. Luulen, että vastaus olisi vaikka ulkoilu, pimeästä huolimatta. Mutta mieli keksii satatuhatta vastaväitettä siihen asiaan.

Jael: Miksihän se sikäläinen aikaisin tuleva pimeys ei ole yhtä lamauttavaa, kun tämä Suomen? Eihän ne Istanbulin talvipäivätkään loputtoman pitkiä olleet, mutta ei ne käyneet ollenkaan näin voimille?