Tammikuu toi mukanaan sellaisen talven, joka sopii minulle. Lumen myötä on kirkastunut sekä maailma että mieli. Alan kääntyä sellaiseen ajatukseen, että mielekkääseen elämiseen tarvitaan ennenkaikkea riittävä määrä valoa.
Mieltä on kirkastanut myös se tosiasia, että matkamme on askelta lähempänä toteutumista. Ostin lentoliput ja varasin jos suurimman osan hotelleista. Realisoin matkan kulkua ja priorisoin. Matkan tarkoitus on toki nähdä mahdollisimman paljon, mutta ei kuitenkaan uuvuttaa itseään. Niinpä oli luovuttava hankalan matkan päässä olevasta Sapasta ja keskityttävä lomailusta nauttimiseen.
11 kommenttia:
Sapa on tosiaan hankalan matkan päässä, ymmärrän, että teillä ei aika riitä. Ihania kuvia taas.
Allu: Jos sinne olisi päässyt lentäen, niin sitten, mutta 7,5h bussissa suuntaansa, tuntuu aika paljolle. Ja kun oli muitakin kivoja paikkoja lähempänä, päädyttiin sitten siihen, että päätetään reissu Ninh Binhin laaksossa.
Kylläpä ilahduin uudesta postauksesta! Olen palaillut noihin Istanbul-juttuihisi uudelleen ja uudelleen. Niihin ei vaan kyllästy. Lainasin myös Orhan Pamukin Istanbul -kirjan.
Mitä taasen valoon tulee niin tämä on itselleni parasta aikaa. Ymmärrän kyllä, että suurin osa ihmisistä tykkää valosta ja lämmöstä. Tää tulee halvaksi, kun ei janoa etelänmatkoja ;)
Silti rakastan lukea blogeja, joissa matkaillaan ja minäkin pääsen katsomaan maailmaa. Mukavaa reissua ja odottelen kuvia ja juttuja.
Toivotan teille myös hyvää uutta vuotta!
Ps.Poistin aikaisemman kommenttini, koska kirjoitusvirhe. Tiedän! Olen älyttömän pedantti oikeinkirjoituksen suhteen - muuten en niinkään :D
Ihanaa, että matkan suunnitteleminen edistyy. :-) Matkojen odottaminen on niin mukavaa. Meillä ei tosin ehditä paljon odotella, kun lähtö tulee yleensä aina niin äkkiä. Mutta toisaalta hyvä niin.
Aurinkoisia päiviä!
Todella kaunis valo on kuvissasi, ja ihanaa että valokin lisääntyy päivä päivältä . Meilläkin on viiden vuoden tauon jälkeen hieman kylmempi talvi, ainakin yöllä, aamulla ja illalla.
Kiva kuulla että matkajärjestelyt ovat jo noin pitkällä:) Sapa, Vietnamiinko suuntautuu tuleva matka...Ystäväpariskuntani ovat lähdössä sinne kuukauden reissulle puolentoista viikon kuluttua.
Mummeli: Orhan Pamukin Istanbul oli mahtava lukukokemus. Hän osasi minusta vangita kirjaan sekä Istanbulin että turkkilaisten sielun. Valo on tärkeää ja omalta kohdaltani voin sanoa, että lämpötilalla ei niinkään ole merkitystä, kunhan vain aurinko paistaisi. Sadekaan ei tosin haittaa silloin tällöin esiintyessään. Ja talvella jos se tulee lumena, niin senkus sataa minun puolestani. Mukava kuulla, että olet ilmeisesti lähdössä nojatuolimatkalle Vietnamiin meidän mukana. Parhaillaan neuvottelen Halong Beyn risteilystä ja mietin, että kuinka paljon siihen raaskii laittaa rahaa?
Satu: Minulle nämä matkat on sellainen elämän suola. Kun ei yhtenään pääse, niin sitä haluaa ottaa mahdollisimman paljon irti. Siinä kyllä auttaa etukäteen asioiden tutkiminen.
Jael: Pahin on ohitettu. JEE! Suomen marraskuu on kyllä aika paha rasti. Mutta jo Vietnamin ajattelu auttaa moneen vaivaan. Ihanaa on suunnitella matkaa. Ihania talvipäiviä sinulle sinne!
Jep! Vietnamissa on mukava käydä ja ehdottomasti tulen mukaanne tarinoittesi myötä. Hyvää matkaa :)
Mummeli: Tervetuloa!
Vietnam, kuulostaa kiinnostavalta ja kiva taas seurata sitten reissu postauksiasi ja ehdottomasti reissua kannattaa suunnitella etukäteen ja miettiä mihin kaikkeen aika riittää ja mitä ehdottomasti haluaisi nähdä ja kokea ja mitä voi karsia pois, jos on ihan pakko;)
Carola: Hyvin suunniteltu, puoliksi tehty. Olen harrastanut molemmanlaista matkailua, eli suunnittelematta ja suunniteltuna. Jälkimmäinen kannattaa, jos vain muistaa, että suunnitelmasta ei tarvitse pitää kynsin hampain kiinni ja matkalla ei kannata elää missään minuuttiaikataulussa, vaan tarttua hetkiin. Ja muistaa myös kurkata kulmien taakse.
Lähetä kommentti