AIKAINEN TURISTI NÄKEE KALAT

Yöllä ei uni tule silmään. Torkumme ehkä muutaman tunnin, mutta neljän jälkeen luovutan. Alkakoon sitten tämä päivä. Viiden aikaan laitan kotiväelle viestiä Suomen iltaan. Kakkonen vastaa viestiini  naapurihuoneesta. Nukkumatti on unohtanut hänetkin. No, aikainen turisti näkee kalat. Tarkistamme, että metro toimii ja olemme kuuden jälkeen asemalla menossa kohti Tsukijin kalatoria.

Kadun kulmassa kakkonen kohtaa kokin. Tämä ystävällinen vanhempi mies haluaa lähteä meille paikallisoppaaksi. Kärryään vetäen hän johdattaa meitä läpi marketin pitkälle jonolle. Siinä sijaitsee Tokion paras sushi-ravintola, jonne on tavallista joutua odottamaan 3-4 tuntia. Jätämme aamusushit välistä ja käymme sen sijaan aamukahvilla. Varsinaiselle tukkualueelle pääsee vasta klo. 10, joten käymme välillä muualla ja palaamme sitten takaisin.

Kokki lähti oppaaksi. Tulkaahan tänne suuntaan. 

Wasabia, sanoi kokki-oppaamme ylläolevista. 

Jotenkin tuli kotoisa olo ja Turkin basaarit mieleen.

Nyt muutama käytännön vinkki mahdollisille Tokion matkaajille. Kaupunki on suuri ja liikkumiseen kuluu paljon aikaa. Tokion metron kanssa olemme jo lähes sinut, mutta alkuun se oli erittäin epäselvä. Osa linjoista kuuluu kaupungille ja osa jollekin muulle toimijalle. Näin ollen yksittäiset liput kannattaa ostaa vasta portin vierestä ja varmistaa tarkasti, että tuli ostaneeksi oikean yhtiön oikean hintaisen lipun. Jos mokaat, saat palauttaa liput ja rahat takaisin, mutta on mentävä sitä varten oikealle luukulle. Tai on maksettava puuttuva summa metrosta lähtiessä virkailijalle. Toisena päivänä jo kirkastui, mutta alku oli hankalaa. Aina joku auttoi, kun vain kysyi. Joskus auttoivat kysymättäkin. Eilen ostimme sitten vuorokausilipun, jota on kahta hintaa. Toinen kaupungin metron linjoille ja toinen kaupungin+yksityisen linoille. Jos meinaat rallata metrolla tiheästi, kannattaa ilman muuta ostaa se kalliimpi kokopäivälippu. Ja liput tulee olla tallessa, sillä ilman niitä ei pääse metrosta ulos.

Katsokaa nyt näitä maitokannuja. En kestä. Niin söpöjä.

Olen vedellyt vehnää nyt joka päivä siihen malliin, että voin ostaa kolmosen konfirmaatioon kaftaanin.

Aamupala: Ranskalaisia tosteja tomusokerilla ja kermavaahdolla, salaattia kastikkeella. Muna. Kannullinen siirappia. Kahvi on hyvää ja vahvaa.

Metrokäytävät ovat pitkiä, joten vaihtoihin kuluu myös paljon aikaa. Tämän huomasimme taas, kun kalatorin välissä päätimme pistäytyä keisarillisen palatsin puutarhassa. Se olisi ollut kaunis ja pidemmän visiitin arvoinen, mutta meidän piti suorittaa puisto puoleen tuntiin. Siinä ajassakin ehti huokailla ja ihmetellä japanilaisten kauneudentajua ja esteettistä silmää. Nuo puut ovat niin hurmaavia, että. Voisiko sellaisia leikata meidänkin pihan puista? 

Välillä oli pakko käydä nukkumassa päiväunet. Sitten taas jaksoi. Sumido-joen rannoilla nousee Japanin tasaiset laatikkotalot. Muistimme hieman haikeina Bosboria reunustavat pitsihuvilat. Ei voi sanoa kuitenkaan, että japanilaisilla käytännöllisyys menisi aina kauneuden edelle. Talojen suhteen niin kuitenkin näyttää ainakin Tokiossa olevan. Olimme menossa laivalla Asakusasta Odaibaan. Kakkonen käytti ajan talojen havainnoinnin sijaan nukkumiseen.

Rainbow Bridge.

Auringonlaskua saimme seurata maailmanpyörästä käsin. Samalla loimme jo silmämme huomiseen kohteeseemme eli Fuji-vuoreen, joka pilkisteli talojen takaa. Olisi ihanaa myös käydä tervehtimässä kunnolla Tyyntä valtamerta. Tässä vaiheessa tuntuu todella kivalle ajatukselle, että pääsemme pois kaupungista. Saadaan myös loppulomaksi auto alle, joten maailmanpyörästä poistuessa käytiin hieman kuivaharjoittelemassa Toyotan myyntinäyttelyssä, jossa oli uusimmat hauskat Japanin mallit esillä. Että osattaisiin sitten huomenna pysyä vasemmalla puolella tietä. 

Siellä se Fuji pilkistää!

Ja lopuksi vielä näkymät meidän hotellin terassilta käsin. 

Tokio Skytree on tässä naapurissa.

Päivän havainnot koskevat japanilaisia: Eivät pidä itsestään minkäänlaista numeroa. Nuokkuvat järjestään metrossa ja ne jotka pysyvät hereillä, pitävät silmänsä tiukasti kännykässä. Maskit naamalla on normaalia kauraa, mutta suojaavatko sillä itseään vai muita? Ovat aina valmiita auttamaan. Loputtoman kohteliaita kumarruksineen. Kertaakaan ei ole tullut huoli laukusta tai tavaroista, luottamukseni on luja. Tänään näin senkin, että ostoskeskuksessa oli joku asiakas jättäyt toisista kaupoista tekemänsä ostokset liikkeen ulkopuolelle siistiin riviin, kun teki kyseisessä liikkeessä lisää ostoksia.

Tässä oli meidän Tokio. Kakkosen mielestä parasta oli Shibuja. Mies tykkäsi Akihabaran tunnelmasta. Minusta ehkä hauskimmat hetket oli Harajukussa, hotellin kattoterassilla ja tänään auringon helliessä Odaibassa. Ruoka on ollut kaikkialla hyvää. Kahvi erinomaista. Ostoksille emme ruokakaupan lisäksi edes vaivaudu. Hinnat ovat erittäin hintavia. Köyhät kyykkyyn. Hyvää yötä.