keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

ASTUTAAN ISTANBULIIN

Kone Kiovaan on myöhässä. Reilun tunnin vaihtoaika Istanbulin koneeseen kutistuu kutistumistaan. Sen verran on seikkailumieltä, että uskotaan yön Kiovassakin onnistuvan. Mieluiten haluttaisiin päästä perille. Kentällä juostaan vain huomataksemme, että Istanbulinkin kone on myöhässä. Mies sanoo: "Tämähän on kuin armeijassa. Kamala kiire odottamaan." Yskin keuhkoni pihalle. Lopulta kone laskeutuu sinne miljoonien valojen keskelle. Olemme saapuneet turisteiksi kotiin ja laukutkin kerkesivät kyytiin.

Metrolla päätepysäkille ja vaihto seuraavaan. Taksimin aukiolla olemme lähempänä puolta yötä. On kamala nälkä ja matkan tunto jäsenissä. Puolivälissä matkaa meitä tullaan vastaan, vaikka sanoin ettei tarvitse. Asettaudutaan huoneistoon ja mies lähtee hakemaan ruokaa. Päivän paasto on päättynyt ja Istanbulissa on täysi hyörinä päällä. Kauppoja auki ja ravintoloissa syödään. Pian syödään myös meidän keittiössä. 

Aamulla ikkunan takaa löytyy vaativa kissa. Se haluaa ruokaa, mutta ei välitä simitistä. Perillä ollaan kuusi päivää, joten jokainen saa päättää yhdestä päivästä. Ensimmäisestä päivästä vastaa kuopus ja päivä sujuu näin:


Katsellaan kissaa. Tuleeko sitä ruokaa? Syödään itse ne simitit.



Aamupalojen jälkeen astutaan sateiseen Istanbuliin. Olemme matkalla tiistaibasaarille, joka on vaihtanut paikkaa Hasanpaşasta Göztepeen. Ostoslistalla on paljon sukkia, alushousuja, t-paitoja, farkkuja, kenkiä ja aurinkolaseja. Etsinnässä on myös kuoria kännyköille, yöpukuja, uikkareita jne. jne. Olemme kirjaimellisesti kuluttaneet vaatteemme puhki kahden vuoden aikana ja viime kuukausien mantra on ollut "sitten Istanbulista". Liiran kurssi on puolellamme ja hinnat todellakin hyvät Suomeen verrattuna. Yksi pari sukkia maksaa alimmillaan noin 30 senttiä. Niitä lähteekin mukaan sitten todella monta paria.


Vettä tulee kuin saavista kaataen. Onneksi basaarilla on rättikatot.



Ota kuva, abla. Abla ottaa. Jotkut asiat ne ei muutu.



Kun on saatu basaarista kylliksi, astutaan taas metroon. Sillä aikaa sade lakkaa ja saamme nauttia osittain aurinkoisesta Kadiköystä. Kuopus vie meidät syömään Burger Kingiin. Miten turkkilaista. Energiavajeen täytyttyä jakaudutaan miesten ja naisten tiimiin. Shoppailu saa jatkua. Löytyy farkkuja, kenkiä, yöpukuja, kännykän kuoria ja muuta tuiki tarpeellista. 





Kahvin äärelle on sovittu ensimmäiset treffit. Ensimmäiset turkkilaiset ystävämme saapuvat meitä tapaamaan. Kahvia hörppiessä jaetaan päällimmäiset. Lasten opinnot, työkuviot ja ajan lento. Esikoinen on jo karannut omille teilleen. Me muut astumme treffien jälkeen laivaan. Terve sinulle Bosbori. Olen kaivannut sinua.





Ja ne RayBanitkin tuli ostettua. Niin äiti kun poika. Ihan aidot ja maksoi noin 3€:D.




Kassit painaa ja askel. Vielä pysähdytään kirkolla ja nähdään monta rakasta tuttua kasvoa. Niin myös uusia. Saan monta halausta pieneltä kullalta, josta on tullut tomera isoveli. Yhdessä raahustetaan pitkin Istiklalia. Luittekin ehkä, että aamulla täällä taas räjähti pommi. Se ja sitä edeltäneet pommit ovat aiheuttaneet sen, että Istiklalilla ei ole tunkua. Saamme kulkea varsin väljästi. Tässä matkassa on myös rakas MatkaMartta, jonka saimme luoksemme iltapalalle.











Huomenna (lue: tänään) heräämme kolmosen syntymäpäivään. Päivän sankari on itseoikeutetusti myös päivän päättäjän roolissa. Hän haluaa kuulema KFC:n syömään, uikkareita ostamaan ja elokuviin. Hän ei halua matkustaa metrolla, mutta ei myöskään olla koko päivää huoneistolla. Mitä päivä sitten tuokaan tullessaan, se taitaa näkyä blogissa sitten huomenna. Nyt Istanbul kiittää ja kumartaa. Hyvää Yötä!

17 kommenttia:

MatkaMartta kirjoitti...

Olipa niin ihana nähdä teitä! Miten ei yhtäkkiä tuntunutkaan, että olisi pari vuotta välissä viimeisestä tapaamisesta. Mukava iltapalahetki ja basaariostoksennekin oli hienoja! Toivotan teille huippuja päiviä turisteina omassa kaupungissa. Jospa Istanbul antaisi myös aurinkonsa paistaa teille!
Onnea päivänsankari kolmospojalle!!

anumorchy kirjoitti...

Ihana Istanbul! Mahtavaa lomaa teille ja onnea paivansankarille!

Hurmioitunut kirjoitti...

Ihana seikkailu jälleen Istanbulissa! Mukavaa, että jokainen saa päättää oman päivänsä sisällöstä. Näin päivät ovat varmasti yhtä värikkäitä ja monipuolisia kuin nuo basaarit kuvissa. Nautinnollista matkaa! :)

Pepi kirjoitti...

Oi, ihana Istanbul ❤️
Onnittelut huomisen sankarille ylihuomiselta 😉
Onpa kiva taas lueskella näitäkin kuulumisia!
Güvenli olun!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

MatkaMartta: Sellaista se on ystävien kanssa. Jatketaan siitä mihin jäätiin. Nyt on herätetty kolmonen lauluin ja lahjoin. Esikoinen on ostamassa aamupalaa. Aurinko pysyttelee vielä piilossa, mutta kissa on jo käynyt ikkunan takana katselemassa, että eikö ruokaa ole tänään tarjolla?

Anu: Onhan se ihana. Herttinen sentään.

Hurmioitunut: Täällä jokainen päivä on tosiaan helpommin seikkailu:). Katsotaan kuinka kunto kestää.

Pepi: Sankari on onniteltu ja tilasi aamupalaksi pideitä. Esikoinen kävi ne hakemassa. Lämpiminänä suoraan uunista. Ei hullumpaa. Ei meillä ole turvaton olo, mutta monella täällä on. Terroristit ovat siis voitolla?

Anonyymi kirjoitti...

Voi! Olette nyt niin lähellä, mutta niin kaukana. Ajatus nipistää vatsasta. En jaksaisi odottaa... Rouva Noksu

A kirjoitti...

Onnea teille kaikille (perheellenne) Mine ♥ ♥

Älkää astuko pommiin!!! ♥

Carola Lehtonen kirjoitti...

Ihqut kuvat ja niin tutun oloista...melkein perun päätökseni ettei lomamatkaa Istanbuliin tänä kesänä...haluan Kadiköyhin ja basaariin;) oih ja voih!! Uutiset on niin masentavia sieltä suunnalta, mutta sama voi tapahtua tässä maailman tilanteessa ihan missä tahansa.

Ihanaa ja turvallista lomaa koko perheellenne, toivotaan että paistaakin.
Loistava idea, että jokainen saa päättää yhden päivän ohjelmasta, jokaisen toive tulee siis huomioiduksi!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Rva Noksu: Mutta ihan ihan pian odotus täyttyy ja jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin.

Aili: meillä on kaikilla Onni mukana. Ja pommit on toistaiseksi väistelty.

Carola: On ollut sopivasti paistetta. Tänään vielä aika navakka tuuli. Parempi näin, kun sulatushelle. Lasten toiveet on ollut toistaiseksi aika ruoka- ja ostoskeskeisiä. En itsekään vielä tiedä, että mitä omana päivänäni tahtoisin… Paljon kuvia?

Satu kirjoitti...

Onpa kiva idea, että jokainen saa päättää yhdestä päivästä! Tätähän voisi soveltaa pienempäänkin perheeseen. :-)

Ihanaa matkan jatkoa!

Matkatar kirjoitti...

Kiva postaus, tuttua "entistä" Mineä...nautinnollisia päiviä sinne eksoottiseen kaupunkiin!

Petra kirjoitti...

Tervetuloa Turkkiin! Ihanaa, että jokainen saa paattaa yhdesta paivasta. Niin ihania kuvia, niita sinun kuvia Istanbulista. Niita olikin jo ikava.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Satu: Kohtuullistahan se olisi pienemmässäkin perheessä, että jokaisella olisi mahdollisuus tuoda toiveensa esiin.

Matkatar: Miten paljon enemmän eloa tähän kaupunkiin sisältyykän. Ei ihme, että Istanbulin vuosina ehdittiin kaikkea enemmän.

Petra: Minullakin on ollut Istanbulin kuvaamista ikävä. Ja jotenkin sitä nyt taas katsoo kulmia vähän uusin silmin.

anumorchy kirjoitti...

Tuolla kissalla on tosiaan NIIN vaativa ilma ja varmaan aanikin, etta jaksaa naurattaa edelleen.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Anu: Nyt sitä ei ole näkynyt. Taisi tympääntyä meihin? Olen kyllä ajatellut ostaa sille kalan.

Jael kirjoitti...

Suloinen kissa.On niin mukavaa nähdä taas kuviasi/tarinoitasi Istanbulista:)

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Jael: Kissoja riittää, oikea Kissakaupunki.