ASTUTAAN ISTANBULIIN

Kone Kiovaan on myöhässä. Reilun tunnin vaihtoaika Istanbulin koneeseen kutistuu kutistumistaan. Sen verran on seikkailumieltä, että uskotaan yön Kiovassakin onnistuvan. Mieluiten haluttaisiin päästä perille. Kentällä juostaan vain huomataksemme, että Istanbulinkin kone on myöhässä. Mies sanoo: "Tämähän on kuin armeijassa. Kamala kiire odottamaan." Yskin keuhkoni pihalle. Lopulta kone laskeutuu sinne miljoonien valojen keskelle. Olemme saapuneet turisteiksi kotiin ja laukutkin kerkesivät kyytiin.

Metrolla päätepysäkille ja vaihto seuraavaan. Taksimin aukiolla olemme lähempänä puolta yötä. On kamala nälkä ja matkan tunto jäsenissä. Puolivälissä matkaa meitä tullaan vastaan, vaikka sanoin ettei tarvitse. Asettaudutaan huoneistoon ja mies lähtee hakemaan ruokaa. Päivän paasto on päättynyt ja Istanbulissa on täysi hyörinä päällä. Kauppoja auki ja ravintoloissa syödään. Pian syödään myös meidän keittiössä. 

Aamulla ikkunan takaa löytyy vaativa kissa. Se haluaa ruokaa, mutta ei välitä simitistä. Perillä ollaan kuusi päivää, joten jokainen saa päättää yhdestä päivästä. Ensimmäisestä päivästä vastaa kuopus ja päivä sujuu näin:

Katsellaan kissaa. Tuleeko sitä ruokaa? Syödään itse ne simitit.

Aamupalojen jälkeen astutaan sateiseen Istanbuliin. Olemme matkalla tiistaibasaarille, joka on vaihtanut paikkaa Hasanpaşasta Göztepeen. Ostoslistalla on paljon sukkia, alushousuja, t-paitoja, farkkuja, kenkiä ja aurinkolaseja. Etsinnässä on myös kuoria kännyköille, yöpukuja, uikkareita jne. jne. Olemme kirjaimellisesti kuluttaneet vaatteemme puhki kahden vuoden aikana ja viime kuukausien mantra on ollut "sitten Istanbulista". Liiran kurssi on puolellamme ja hinnat todellakin hyvät Suomeen verrattuna. Yksi pari sukkia maksaa alimmillaan noin 30 senttiä. Niitä lähteekin mukaan sitten todella monta paria.

Vettä tulee kuin saavista kaataen. Onneksi basaarilla on rättikatot.

Ota kuva, abla. Abla ottaa. Jotkut asiat ne ei muutu.

Kun on saatu basaarista kylliksi, astutaan taas metroon. Sillä aikaa sade lakkaa ja saamme nauttia osittain aurinkoisesta Kadiköystä. Kuopus vie meidät syömään Burger Kingiin. Miten turkkilaista. Energiavajeen täytyttyä jakaudutaan miesten ja naisten tiimiin. Shoppailu saa jatkua. Löytyy farkkuja, kenkiä, yöpukuja, kännykän kuoria ja muuta tuiki tarpeellista. 

Kahvin äärelle on sovittu ensimmäiset treffit. Ensimmäiset turkkilaiset ystävämme saapuvat meitä tapaamaan. Kahvia hörppiessä jaetaan päällimmäiset. Lasten opinnot, työkuviot ja ajan lento. Esikoinen on jo karannut omille teilleen. Me muut astumme treffien jälkeen laivaan. Terve sinulle Bosbori. Olen kaivannut sinua.

Ja ne RayBanitkin tuli ostettua. Niin äiti kun poika. Ihan aidot ja maksoi noin 3€:D.

Kassit painaa ja askel. Vielä pysähdytään kirkolla ja nähdään monta rakasta tuttua kasvoa. Niin myös uusia. Saan monta halausta pieneltä kullalta, josta on tullut tomera isoveli. Yhdessä raahustetaan pitkin Istiklalia. Luittekin ehkä, että aamulla täällä taas räjähti pommi. Se ja sitä edeltäneet pommit ovat aiheuttaneet sen, että Istiklalilla ei ole tunkua. Saamme kulkea varsin väljästi. Tässä matkassa on myös rakas MatkaMartta, jonka saimme luoksemme iltapalalle.

Huomenna (lue: tänään) heräämme kolmosen syntymäpäivään. Päivän sankari on itseoikeutetusti myös päivän päättäjän roolissa. Hän haluaa kuulema KFC:n syömään, uikkareita ostamaan ja elokuviin. Hän ei halua matkustaa metrolla, mutta ei myöskään olla koko päivää huoneistolla. Mitä päivä sitten tuokaan tullessaan, se taitaa näkyä blogissa sitten huomenna. Nyt Istanbul kiittää ja kumartaa. Hyvää Yötä!