maanantai 4. tammikuuta 2016

HERÄSIN AURA-AUTON ÄÄNEEN

Heräsin aura-auton ääneen. Illalla lunta olikin pyryttänyt siihen malliin, että pojat pukivat vielä kymmeneltä illalla vaatteet päälle ja lähtivät testaamaan talvea. Varhaisesta herätyksestä innostuneena tuuppasin itseni katsomaan Ruukin talvea. Mummo ja serkukset oli helppo puhua mukaan. Eväät ja pulkat autoon ja kohti Ruotsinpyhtäätä. 





Aloitettiin kirkonmäeltä. Testissä oli pulkkamäki sankarihaudoilta kohti puroa. Kuusen alla oli maja ja mäkeen rakentui yhden laskun hyppyri. Palloja ei tästä lumesta saatu, mutta pulkassa pystyi vetämään kohti uusia kulmia. Kaunista oli ja hiljaista. Punaista ja valkoista.




Kesäruukki on käsityöläisiä, ravintoloita, rakennusapteekkeja, hotellihuoneita ja kesäteatteria. Talviruukki nukkui talviunta. Ikkunoiden takana ei ollut elämää vaan odotusta ja ovet pysyivät kiinni. Ei se meitä haitannut, mutta onhan se kuitenkin sääli, että näin kauniit puitteet on elossa vain niin pienen ajan vuodesta. Päässäni oli monta ideaa, jotka itsekin tiesin kuolleina syntyneiksi. Me suomalaiset käperrymme talvisin koloihimme, millä meitä muka saisi liikkeelle?





Ja kuitenkin, eikö ketään kiinnostaisi ulkoilla näin kauniissa paikassa? Pysähtyä paistelemaan makkaraa ulkotulille? Luistella ulkojäällä, sitten kun se kantaa? Pysähtyä kuumalle kaakaolle vanhan myllyn kulmille? Tehdä talviostoksia? Kuuluuko käsityöläiset Suomessa vain kesään? Eikö edes joulumarkkinat ennen joulua? Vai olikohan siellä, mutta en vain tullut menneeksi?





Onneksi olimme varautuneet. Myllynkivestä tuli pöytä. Mummon kassista löytyi lämmintä mehua ja kuumia koiria. Minulla oli termoksessa kahvit ja mummolla glögit. Oltiinpas reippaita, kun lähdettiin. Kerättiin taas kokemus ja muisto. Täytettiin yhden Paluumuuttajattaren haave talvisesta ruukista.





Kiitos anopille kuvasta!


Vielä kaksi päivää lomaa. Huomennakin retkeillään, mutta ihan eri jutuissa Meinasimme viedä omat lapset ja näiden serkut Vantaalle Super Parkiin päiväksi riehumaan. Ostarilla käytetään joululahjaksi tulleet lahjakortit. Sanoisin, että Uusi Vuosi on lähtenyt käyntiin pirtsakkaasti! Eikä paluu arkeenkaan ahdista.

15 kommenttia:

Allu kirjoitti...

Lumiauran ääni kuuluu mun lapsuuden kivoihin ääniin. Oli kiva kuulla se ja itse sai jäädä vielä lämpimään sänkyyn joksikin ajaksi.

Hurmioitunut kirjoitti...

Pirtsakkaasti näyttää todella menevän ja ihanaa, että lapset ovat innoissaan talvesta ja lumesta! Niin minäkin! Kirpeä pakkanen ei haittaa vaan laittaa päinvastoin innoissaan ulos kävelemään pikku lenkkejä ja kuvailemaan. Ihana talvi!
Kauniita punaisia rakennuksia, sopivat valkoiseen maisemaan.
Luistelemassa en ole käynyt, en ole järin hyvä luistelemaan, mutta hiihtämään tahtoisin mahdollisimman pian.

Carola Lehtonen kirjoitti...

Lunta ja pakkasta...siitä oli ensimmäinen ns.arkiaamu tehty.Bussinvaihdon yhteydessä katselin minäkin tämän talven ensimmäistä aura-autoa!
Ruukki näyttää kauniilta, harmi ettei sitä hyödynnetä talvikaudella, kuten ei niin montaa muutakaan kohdetta.

Jael kirjoitti...

Niin kauniin talvista,ja vielä hetki sitten oli kaikkea muuta kuin talvista.Ihanaa että saitte nyt talven ,joka toivottavasti kestääkin,lumi siis.Mukavia viimeisiä lomapäiviä teille!

Satu kirjoitti...

Mukavaa loppulomaa! Minuakin vähän harmittaa, että moni hieno paikka ei ole auki talvisin, mutta toisaalta ymmärrän, että ehkä aukiolo ei kannattaisi. Ehkä meillä suomalaisilla on tapana käpertyä talveksi kotiin?

Cheri kirjoitti...

Upeat retkimaisemat. Mummo ja eväät kruunaavat kaiken. Mukavaa alkuvuotta ja paluuta arkeen.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Allu: Näin äkkiseltään sillä oli kova ääni. Siis sillä auralla. Mutta toivottavasti kuulemme sitä tänä talvena muulloinkin, eli lumi lisääntyisi.

Hurmioitunut: Nyt on kyllä niin kova pakkanen, että nautin siitä ilolla auton ikkunan läpi. Kunhan oli ensin saatu auto vähän lämpenemään. Huh. Kyllä on kylmä, kun ei ole taas näihin pakkasiin tottunut. Onneksi on tuota lämmintä vaatetta. Hankalinta on löytää käsineet, jotka pitäisi kädet lämpimänä.

Kirsi: Suomi taitaa elää täysillä vain kesän. Ja nyt pitää toivoa, että ensi kesä on pitkään lämmin, että kaikki kesän varaan pistetyt yritykset pysyisi pystyssä.

Jael: Ja nyt jo joku pelottelee ensi viikon vesisateilla. Olisi nyt pitkään talvi, lumella ja pakkasella. ja sitten saisi alkaa kevät. Edestakas soutaminen ja huopaaminen on tylsää.

Satu: Onhan siihen itsekin sorruttu. Mökkiytymiseen. katsoin, että Ruukissa olisi ollut jouluhappeningit, mutta ei sitten menty. Tosin silloin olisi ollut tylsän mustaa, kun ei ollut tätä kaunista lunta.

Cheri: Mummo ja eväät kruunaavat retken kuin retken!

Kirjailijatar kirjoitti...

Kaunis tuo hilainen ruukki. Minulla on ollut tuo Ruotsinpyhtää monta kerta kesäsuunnitelmissa, mutta ikinä emme ole käyneet. Tuonne joulumarkkinat sopisivat kyllä loistavasti.

Anonyymi kirjoitti...

Minun lomani loppui jo viikon alussa ja arki alkoi kiivaaseen tahtiin. Loma meni levätessä - ja lepo oli tarpeen. Ei ehkä edes riittänyt, sillä verenpaine oli jo tiistaina töistä lähtiessä 179/97 ja syke kuitenkin vain 68. Ehkä täytyy aloittaa elämäntapojen remonttia...

Hyvää alkanutta vuotta sinulle ja perheellesi ! t: Tiina

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Kirjailijatar: Se on mutkan takana, jos asuu missään muualla kuin täällä meilläpäin:).

Tiina: Minäkin olen levännyt niin hyvin, että en muista milloin viimeksi. Ei ole ollut helppoa nousta aamulla, mutta töissä on ihan mukavaa. Ja nythän ollaan taas viikonlopussa. Koti tuli juuri siivottua ja joulu raivattua pois. Takassa tuli ja edessä pizzaelokuva-ilta koko perheen voimin.

Tammikuuhan on tunnetusti elämäntaparemonttikuu:D. Hyvää Uutta Vuotta!

Leena Lumi kirjoitti...

Kyllähän mekin tuollaista tehdään joka talvi, mutta pitää olla lunta eikä pakkasta yli -15 astetta. Sitten vain termusmukit mukaan ja mitä syötävää sitten reppun otetaankaan. Meillä on myös puutarhassa ollut tapana syödä lumilla.

Anopilla on kunnon termosmuki, jollaiset meilläkin.

Jos ei nyt porukoita näkynyt, se johtuu varmaan jääkiekosta&joulun jälkeisestä hilajisuudesta. Minusta joka paikassa ympäri Suomea on vaikka mitä ennen joulua ja kyllä se tästä sitten taas alkaa kun aurinko alkaa näyttäytyä, tulee laskiainen, hiihtolomat etc. Tämä väli joulusta Nuuttiin on usein tosi hiljaista - jopa minulla. Olen tehnyt tästä sellaisen luolanainen ajan, jolloin saan tehdä mitä huvittaa tai olla tekemättä.

Hyvä teitä reippaita!

Liivia kirjoitti...

Oottepa te reippaita! Minua ei saa mitenkään talviulkoilemaan. Ensinnäkin multa puuttuu kaikki sopivat vaatteet tuollaiseen; omistan vain pillifarkkuja ja villakangastakkeja mallia "kaupungin keskusta".

Huvittaa että näin viime yönä sinusta unta; tapasimme Harlemissa:) Minä asuin itse toisessa päässä Manhattania. Hetki oli kovin iloinen ja sinä esittelit loistavanvihreää nahkatakkia jonka olit ostanut sieltä.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Leena: Lapsuuden perheessänikin tehtiin hiihtoeväsretkiä. Kun sopivasti on päällä, niin mukavaahan se on ulkoilla säällä kun säällä. Tänään on kuulema luistelua vuorossa. Meinasin itsekin ainakin käväistä jäällä. -18 tarkoittaa kyllä aika lyhyttä käyntiä, sillä varpaat jäätyy aika nopeasti luistimissa.

Liivia: Minä inhoan palelemista, joten minulla on varustusta vaikka muille jakaa. Yhden auton perheessä kävelyvuoro osuu minulle aika usein, joten toppaudun huolella monta kertaa viikossa. Ei mietitä enää yhtään, että miltähän sitä niissä toppauksissaan näyttää. Ihana ikä tämä 41v.

Toivottavasti unesi oli enne, mutta erehdyit nahkatakin värissä:D.

jenni kirjoitti...

Ei tainnu olla hiljaisuudesta tietoakaan teidän remuamisen jälkeen! Ja sankarihaudoilta lasketellaan...enpä ole ennen törkeämpää kuullut!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Jenni: Ohhoh, että kahden tytön, äidin ja mummon kävely ja eväshetki on remuamista? Luulitkos, että huudettiin koko ajan? Tai muutoin sikailtiin? Että meistä oikein melusaastetta tuli ja katosi käynnin myötä koko kylän rauha? Entä kuka puhui sankarihaudoilla laskemisesta? Laskivat tietenkin sankarihautojen viereisessä mäessä. Uskallan sanoa, että hautarauha oli rikkomaton.

Minä olen kuullut aika paljon törkeämmästäkin. Mutta ymmärrä kyllä, että pahoitit nyt jostakin ihan muusta mielesi, kun oikeasti tästä. Parempaa tätä päivää sinulle!