Sanon sen nyt näin: elämässäni ei ole ollut viime aikoina minkäänlaisia vapaa-ajanvietto-ongelmia. Alakerrassa ei ole enää yhtä pyykkivuorta, vaan kaksi. Kamerassa ei ole ollut yhtään kuvaa pitkään aikaan. Herään aamulla aikaisin, enkä saa enää unta. Pyöritän päässäni viikon aikatauluja ja yllän ihmeisiin. Mietin, että kuinka kauan. Töissä on loppukiri. Sen huomaa lisääntyvänä työmääränä. Omat rajat on lähellä täyttymistään. Välillä läikkyneet ylikin. Silloin pitäisi osata sanoa: anteeksi, rajani eivät olleet mitoitettu niihin tungettaviin määriin. Minuun ei mahdu.
Eilen oli vuorossa kuopuksen jumppaesitys Vantaalla, kakkosen jalkapallopeli ja esikoisen ostostreffit Helsingissä. Mies säästi sairastelunsa viikonloppuun, kun ei arkena pysty. Sain anopin matkaani ja lähdimme jumppaesitystä katsomaan. Kun nyt pääkaupunkiseudulle asti lähdetään, yhdistettiin reissuun yhtä ja toista muutakin. Pikainen vierailu miehen veljellä. Nopea kieppaus Stockmannille ja sateiseen Helsinkiin. Hoppukahvit. Kiireinen ajo kuopuksen esityspaikalle vain huomataksemme, että meille oli annettu väärä aika ja esitykset oli mennyt jo ohi. Suukotin pettyneen mitallikaulaisen tytön aulassa. "Mitä hyötyä sun oli tänne tulla, ihan turhaa." Esityksenhän olin jo nähnyt edellisellä kerralla, mutta "nyt et nähnyt miten pidin narua ristissä." Anteeksi kulta, en osannut epäillä saamaani aikataulua ja siirtää rajojani oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Anteeksi, että en aina tiedä olla siellä missä pitäisi.
Kun vahinko on tapahtunut, se on tapahtunut. Ollut. Anteeksipyynnön jälkeen kannattaa antaa itselleenkin anteeksi ja siirtyä eteenpäin. Me siirryimme anopin kanssa Ikeaan. Syötiin lihapullat ja jäätelöt. Juotiin kahvit. Hipelöitiin tavaroita, koeistuttiin sohvia, katseltiin, haisteltiin ja tehtiin hyviä ostoksia. Sen jälkeen haettiin yksi väsynyt mutta onnellinen esikoinen Kampista kyytiin ja lähdettiin kotimatkalle. Parasta reissussa oli ne matkat. Siinä ehtii vain istua ja ajaa. Olla. Syödä suklaata. Kuulla, että mitä sille vieruskaverille kuuluu. Kertoa, että kuinka minä jaksan. Kiitos!
12 työpäivää vielä ennen lomaa. Sen verran on jaksettava. Kuusi manosten jakoa työn ohessa, loput voi tehdä vapaalta käsin tässä kuussa. Jaksaa jaksaa. Yhdet pikkujoulut, yksi jouluesitys, yhdet myyjäiset. Selviän kyllä. Lahjojen ostot, joulusiivot, kirpparin purku. Jossakin välissähän ne on tehtävä. Joulusta en stressiä suostu ottamaan, sillä jouluna minun ei enää pidä. Jouluna minä olen.
Ennen joulua on vielä näitä muitakin juhlia. Tänään, jos omat rajat riittää, juhlitaan tässäkin huushollissa itsenäistä Suomea. Toivotaan, että tämän valtion rajat riittää niin alkuperäisille kansalaisille, kun turvaan otetuille, maahan muuttaneille, vieraisille tuleville ja paluumuuttajille.
Hyvää itsenäisyyspäivää, Suomi!
11 kommenttia:
Kovin on kiireistä teilläkin, mutta siitähän se elämä koostuu ja sitä parhaammalta sitten loma ja vapaa tuntuu! Minäkään en ole jaksanut vapaalla paljoa tehdä. On ollut espanjan kurssia ja tietsikkakurssia ja pentukurssia. Paljon rakastamani espanja oli pakko jo jättää pois kun ei vain jaksa eikä ehdi joka paikkaan. Perheelle ja uudelle pennullekin on annettava aikaa. Minäkin olen tosi tyytyväinen kun on loppuvuosi vapaata töistä (no 1 työpäivä vielä) ja saan rauhassa valmistella joulua.
Voivoi, kuulostaa hurjalta tuo sinun tahtisi. Älä näännytä itseäsi ihan kokonaan. On niin kovin tärkeää, että osaa oikeassa kohdassa sanoa, kuten sanoitkin, etten jaksa enempää. Täällä tahti on niin valtavan kova, tuntuu, että sama juttu vähän kaikilla työpaikoilla. Pitäisi ehtiä ja jaksaa niin hirvittävän paljon.
Hui mikä vauhti! Minua alkoi huimata...
Avasin uuden seinäkalenterini ensi vuoden helmikuun kohdalta ja siinä lukee näin: "Rakas Stressi. Kun luet tämän, olen jo lähtenyt. En jaksanut enää - kanssasi on mahdotonta elää. Annoin sinulle kaikkeni, mutta vaadit vain lisää. Nyt se on loppu. Vihdoin olen onnellinen - olen löytänyt Sen Oikean. Hänen nimensä on Rentous, ja hän rakastaa minua juuri sellaisena kuin olen. Turha yrittää soittaa. terveisin Minä." - Anna-Mari West -
Kaunista itsenäisyyspäivää!
Tuntuu, että monella tämä joulunalusaika on yhtä härdelliä syystä tai toisesta. Harmituksia sattuu itselle, niitä joutuu tekemään tahtomattaan välillä toiselle, mutta pääasia ettei satuta/loukkaa/harmita toista tahallaan. Minä en ole ehtinyt joulua ajatella tai suunnitella juuri lainkaan. Adventtkyntteliköt ovat ikkunoissa, mutta muuten mennään päivä kerralla kohti joulua. Ja jouluna aion minäkin rauhoitta, olen sen ansainnut.
Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa! :)
Huh,kyllä sinulla on kova vauhti,mutta onneksi ja toivottavasti saat pian levätä kun alkaa joululoma. Hyvää itsenäisyyspäivää ,huomenna vietämme sitä täällä suomalaisessa kirjastossa.
Ei ole mukavaa, jos tehtävää on liiaksi...ja kaikkeen ei vaan aika ja tarmo riitä, silloin pitää kuunnella kroppaansa ja hellittää ja ryhtyä karsimaan, aina se ei ole helppoa, mutta ehkä välttämätöntä?
Usein nämä Joulun alusviikot jotenkin tuntuu juuri siltä, että puuhaa on enemmän kuin päivässä tunteja.
Minä kävin Tukholmassa haistelemassa Joulua ja merimatkat taittuivat kovasssa myrskyssä, huh, mutta onneksemme selvisimme!,
Pienin askelin siis kohti Joulua...vielä sen pienen tai vähän isommankin stressin ehtii hankkia, vaan jospa sen tänä vuonna jättäisikin hankkimatta!
Matkatar: Minulla ei ole kovin montaa vapaata ennen joulua, mutta joulun jälkeen sitäkin enemmän. Ehkä hyvä niin, ettei tule käytettyä vapaita ylenmääräiseen höösäämiseen? Sen sijaan joulun jälkeen voi rauhassa hautautua sängyn ja sohvan pohjalle ja ottaa rennosti.
Kirjailijatar: Minun töissäni väsymys ja stressi näkyy piikkinä. Siis toisten ihmisten väsymys ja stressi. Eikä sille itsekään ole immuuni. Sellaistahan tämä on, elämän ruuhkavuosia.
Leena: Minäkään en kaipaa stressiä elämääni. Enkä nyt edes sano olevani stressaantunut, vaan ennemminkin liialla tekemisellä varustettu suhteutettuna asioiden hoitoon käytettävään aikaan. Liikaa töitä ja liikaa vapaa-ajan menemistä. Ei tällaista tahtia voisi koko aikaa pitää päällä. Uskon, että lomalla nollataan ja tammikuussa täytyy vahvasti rajata.
Hurmioitunut: Meillä on jouluvalmistelut lähes vielä aloittamatta. En oikein nyt tiedä, että missä välissä meinataan keretä, mutta luotan siihen, että joulu tulee siitä huolimatta.
Jael: Itsenäisyyspäivä tuli juhlittua. Ja päivä päivältä ollaan lähempänä lomaa.
Kirsi: Kieltäydyn stressaamasta joulusta. On vain karsittava jos ei kaikkea ehdi. Onneksi olen normaalisti aika helposti palautuvaa lajia. Jos saan edes yhden aamun, jolloin voin nukkua pitkään, silläkin jaksaa taas kummasti. Ja kun muistaisi elää päivä kerrallaan, ahdistumatta tulevien päivien töistä, sekin auttaisi paljon.
Voimia sinne ja kiitos, kun ehditte täälläkin poiketa pari viikkoa sitten!
Paivike: Voimia tässä nyt tarvitaan. Hyvä kun tuli lähdettyä, sillä tässä on aika lailla usein kiusausta jäädä kotiin.
Tsemppiä! Hyvä, että se loma kuitenkin siintää edessäpäin.
H-M
H-M: Kyllä se tästä. Ollaan menty nyt ihan päivä kerrallaan. Eilen appivanhemmat tuli nimpparionnittelemaan ja siinä samassa tuli puheeksi, että Bulgarian Jouni on tänään tulossa tänne meille yökylään. Kappas, ei ollut mitään muistikuvaa, kun en ollut vielä katsonut sen päivän kalenteria:). No, nyt hän on täällä ja niin vain onnistui yökylävieraan vastaanottokin extemporena. Mummo ryhtyi apuun ja oli tuonut tarjoilut pöydälle minun ollessa töissä. KIITOS<3. Niin, TJ on muille 6 ja minulle 8! Vähiin käy ennen kuin loppuu.
Lähetä kommentti