HEINÄKUU
Heinäkuussa aloitin lyhyen lomani. Se kului montun pohjalla. Kesälomaromantiikkaa voi toki löytää vallihaudan yli levitetyltä lankultakin? Siinä istuttiin joitakin aamuja kahvia hörppimässä ja miettiessä, että mihin sitä olikaan ryhdytty. Ei haitannut helteiden puute. Löydettiin heinäkuussa myös Metsolan tsemppihenki, kun ohikulkijat kannustivat työn raskaan raatajia. Jälkiviisaana sanon, että en IKINÄ enää ostaisi taloa, johon ei ole salaojaremonttia tehty. Vastapainoksi kärräämiselle meitä hellittiin Pohjois-Karjalassa. Pistettiin elämä siipan kanssa risaiseksi Tuusulassa. Ja Tallinnaankin ehdittiin esikoisen syntymää juhlimaan.
ELOKUU
Elokuussa otettiin piharempassa huikea loppukiri ja saatiin juhlat järjestettyä. Näiden tällaisten ponnistusten jälkeen sitä tajuaa, että ihminen pystyy mihin vain, kun sille päälle sattuu. Voimat mitoitetaan juuri kutakin haastetta myöten ja jälkikäteen ollaan maitohapoilla. Silloin on hyvä kysyä itseltään, että mitkä onkaan ne omat keinot ankeuttajia vastaan?
SYYSKUU
Lempikuuni syyskuu antoi koko kylmän kesän edestä lämpöä ja kauneutta. Sen jälkeen jaettiin esikoisen kanssa mainoksia sateessa ja viimassa. Minusta tuli vuodella parempi, enkä vieläkään suostu ikäkriiseilemään. Tällaisena on hyvä olla. Tässä iässä tiedän, että pidän mm. Loviisan keltaisista taloista ja ettei raha tee minusta onnellista. Jälkimmäiselle minulla olisi kyllä käyttöä. Luulen, että raha ei tekisi minusta siis onnetontakaan:D.
LOKAKUU
Lokakuussa lääkitsin itseäni metsällä. Muutoinkin palasin moneen kertaan siihen ajatukseen, että ihmisen pitäisi raivata tilaa sille, minkä näkee itselleen tärkeäksi. Mistä tulee iloiseksi. Mikä voimauttaa. Töissä on ollut monesti liian kiire ja huomaan säästäväni aikaa vääristä asioista. Perhe onneksi lahjoi minua Tukholmalla. Muistin taas, että on parisuhteelle annettu aika on koko perheen etu. Lokakuussa sain lapsilta hyvän arvion äitinä olosta. Siinähän sitä oikeasti tärkeää.
MARRASKUU
Marraskuu oli pimeä synkkä kuu. Se meinasi viedä mukanaan mustaan aukkoon. Toivon, että huoli tulevan syksyn työpaikasta ei tule olemaan joka marraskuinen perinne. Mitä synkempää on ulkona, sitä valoisempia tulisi ajatusten olla. Maailman pahuus vain päätti tehdä kevennyksestä hankalaa. Pariisin terrori-iskujen jälkeen päätin vastata pahaan hyvällä. Siitä saatte kukkasen, kaikki te maailman murheet ja synkkyys mieleni päällä.
JOULUKUU
Tänä vuonna joulu yllätti työläisen. Se tuli liian nopeasti, enkä ehtinyt entiseen malliin valmistautumaan. Meinasin hieman stressiäkin kantaa, kunnes annoin olla. Piparitalo on edelleen kasaamatta, mutta hei, elämä jatkuu siitäkin huolimatta. Tulevana vuonna olen päättänyt luopua mahdollisuuksien mukaan sanasta pitäisi. Tartun sen sijaan sanoihin, saada, voida, pystyä ja antaa.
Entäs sinä? Odotuksia, toiveita, päätöksiä?
Kiitos tästä vuodesta ja HYVÄÄ UUTTA VUOTTA SINULLE!
7 kommenttia:
Onnellista tulevaa vuotta teille kaikille!
Vaiherikas ja työntäyteinen vuosi sinulla takana. Raskaimmat remontit lienevät nyt ohi ja ensi kesä on erilainen. Minusta sinulla on hieno taito tasapainottaa elämäsi kiireitten keskelläkin. Muistelen muuttoanne Istanbulista. Onnellista uutta vuotta teidän ihanalle perheelle!
Kiitos kuluneesta vuodesta! Lukijana olen kiitollinen, että saan jakaa ajatuksiasi elämästä ja maailman menosta ja nauttia valokuvistasi. Runsain mitoin iloisia, kirkkaita hetkiä tulevaan vuoteen!
Aune
Onnellista uutta vuotta! ♥
Hyvää ja onnellista uutta vuotta!
Onnekasta uutta vuotta , ihana muistojen ja kuvien kavalkadi viime vuodestanne, kuva on usein enemmän kuin tuhat sanaa, siispä paljon myös hienoja kuvaushetkiä tähän uuteenkin vuoteen;)
Tiina: Sitä samaa lähetän teille!
Cheri: Olisihan tuolla viellä tuo kellari ja yläkerran sauna. Mutta olkoon. Tartutaan niihin joskus, jos tartutaan. Ei kuitenkaan laiteta pakkotöiden listalle. Ensi kesän pakolliset on tässä vaiheessa aidan maalaus , parvekkeiden pesu ja kivijalan maalaus. Viimekesäiseen verrattuna se ei ole yhtään mitään.
Aune: Valokuvarikasta vuotta sitten voi toivoa meille molemmille. Haluaisin haastaa itseäni enemmän lähteämään kuvausreissuille. Ensi kesänä toivon saavani aikaisiksi ainakin muutaman saari-reissun Kotkan hienoon saaristoon.
Satu ja Jael: Onnellista vuotta myös teille!
Kirsi: Sitä toivoisin. Aikaa, intoa ja halua kuvata. Vaatisi hieman lähtemistä, sillä näitä omia nurkkia on nyt kyllä kuvattu jo aika paljon:). No, ainakin on se New York:D.
Lähetä kommentti