VUODELLA PAREMPI

Sanovat, että nainen on kuin hyvä viini - paranee vanhetessaan. Hyvä minulle ja läheisilleni, sillä olen taas vuodella parempi. Kävimme juhlimassa tätä parentumistani viikonloppuna Helsingissä. Ensin ihasteltiin Ateneumissa taidetta, sitten vietettiin kohtuudella kulutusjuhlaa ostoksilla ja lopulta kelluttiin kylpylässä kahteen otteeseen. Matkat ja rahat on tänä vuonna ollut perin vähissä, joten nämä harvinaiset yhden yön reissut tuntuu ihan perinjuurin ihanilta. Saati sitten se, että sain lahjaksi Tukholman risteilyn miehen kanssa kahden syyslomalla. Kiitos teille ihanat! 

En ottanut viikonloppuna yhtään kuvaa. Ateneumissa ei saanut ja siinä muussa ei sitten ollutkaan mitään kuvallista arvoa. Onneksi tänään järjestyi kuvauskävely vähän niin kuin vahingossa. Kävelin näet kuopuksen jumppaharkkoihin hakemaan sukkanäytteitä, mutta en saanutkaan niitä. Sen sijaan sain paluumatkan, jonka hidastelin siirtolapuutarhojen ja rannan kautta kotiin. Syyskuu on ihanin kuu ja tänään se antoi ihan parastaan. Päätin ulkoiluttaa itseäni useammin, sillä se on ilmaista ja tekee minulle hyvää.

Rannassa sain huomata todellakin parentuneeni. Kuvasin tuossa rannassa ihan rauhassa, kun viereeni kurvasi mies pyörällään. Hän kysäisi tullessaan, että josko ottaisin hänestä kuvan. Lupasin ottaa, mutta malli ei sitten kuitenkaan halunnut ryhtyä kuvattavaksi. En pahastunut, vaan totesin, että "Kyllä täällä sitten on kaunista". Tähän mies: "Kuten sinäkin". Kiitos sinulle mies punaisella pyörällä vielä näin netinkin välityksellä, jos joskus satut tänne Paluumuuttajattaren tontille. Ajattelin siinä kehusi jälkimainingeissa, että tässäkin iässä on kiva kuulla mukavaa palautetta. Toivottavasti olen ihminen, joka myös osaa antaa sitä.

Illalla ehdin vielä puutarhaani samoilemaan ja satoakin korjaamaan. Salaoja-remontti vei niin mehut, että en ole viime aikoina jaksanut kunnolla oikein edes katsoa koko pihaa. Mitä tuhlausta, kun sen eteen koko kesä aherrettiin. Nyt sitten keskityin ja kuljeskelin kaikessa rauhassa. Noukin maahan tippuneet omenat. Mitähän tällä kertaa tekisi? Aikaisemmin olen jo tekaissut hillot ja omenakaurapaistokset. Kesäkurpitsoita on piisannut niin omiksi kuin muidenkin tarpeiksi. Tänään taas syötiin oman maan kesäkurpitsoita kanatäytteellä. Tomaatit kypsyvät, hitaasti mutta varmasti. Valmista tulee myös aronioista, porkkanoista ja paprikoista. Chilitkin punastelee, mutta ovat vielä kovin pieniä.

Saapui illan sini ja hämärä. Oli aika sytyttää ensimmäiset kynttilät piharapullekin. Suomi uhkaa pysähtyä, mutta elämä jatkuu. Tunnit kuluvat, päivät seuraavat toistaan, vuodenajat vaihtuvat ja me vanhenemme. Päätin taas, että en käytä elämääni murehtimiseen tai marisemiseen. En anna päivien soljua ohi. Vanhenemista en pelkää, elän mielelläni läpi jokaisen vuoden. Katson uteliaana, mitä huomisella on minulle tarjolla.

Sitä paitsi: Vanheneminen on ainoa tapa elää kauemmin. -Francis E. Auber-