maanantai 14. syyskuuta 2015

VUODELLA PAREMPI

Sanovat, että nainen on kuin hyvä viini - paranee vanhetessaan. Hyvä minulle ja läheisilleni, sillä olen taas vuodella parempi. Kävimme juhlimassa tätä parentumistani viikonloppuna Helsingissä. Ensin ihasteltiin Ateneumissa taidetta, sitten vietettiin kohtuudella kulutusjuhlaa ostoksilla ja lopulta kelluttiin kylpylässä kahteen otteeseen. Matkat ja rahat on tänä vuonna ollut perin vähissä, joten nämä harvinaiset yhden yön reissut tuntuu ihan perinjuurin ihanilta. Saati sitten se, että sain lahjaksi Tukholman risteilyn miehen kanssa kahden syyslomalla. Kiitos teille ihanat! 

En ottanut viikonloppuna yhtään kuvaa. Ateneumissa ei saanut ja siinä muussa ei sitten ollutkaan mitään kuvallista arvoa. Onneksi tänään järjestyi kuvauskävely vähän niin kuin vahingossa. Kävelin näet kuopuksen jumppaharkkoihin hakemaan sukkanäytteitä, mutta en saanutkaan niitä. Sen sijaan sain paluumatkan, jonka hidastelin siirtolapuutarhojen ja rannan kautta kotiin. Syyskuu on ihanin kuu ja tänään se antoi ihan parastaan. Päätin ulkoiluttaa itseäni useammin, sillä se on ilmaista ja tekee minulle hyvää.









Rannassa sain huomata todellakin parentuneeni. Kuvasin tuossa rannassa ihan rauhassa, kun viereeni kurvasi mies pyörällään. Hän kysäisi tullessaan, että josko ottaisin hänestä kuvan. Lupasin ottaa, mutta malli ei sitten kuitenkaan halunnut ryhtyä kuvattavaksi. En pahastunut, vaan totesin, että "Kyllä täällä sitten on kaunista". Tähän mies: "Kuten sinäkin". Kiitos sinulle mies punaisella pyörällä vielä näin netinkin välityksellä, jos joskus satut tänne Paluumuuttajattaren tontille. Ajattelin siinä kehusi jälkimainingeissa, että tässäkin iässä on kiva kuulla mukavaa palautetta. Toivottavasti olen ihminen, joka myös osaa antaa sitä.







Illalla ehdin vielä puutarhaani samoilemaan ja satoakin korjaamaan. Salaoja-remontti vei niin mehut, että en ole viime aikoina jaksanut kunnolla oikein edes katsoa koko pihaa. Mitä tuhlausta, kun sen eteen koko kesä aherrettiin. Nyt sitten keskityin ja kuljeskelin kaikessa rauhassa. Noukin maahan tippuneet omenat. Mitähän tällä kertaa tekisi? Aikaisemmin olen jo tekaissut hillot ja omenakaurapaistokset. Kesäkurpitsoita on piisannut niin omiksi kuin muidenkin tarpeiksi. Tänään taas syötiin oman maan kesäkurpitsoita kanatäytteellä. Tomaatit kypsyvät, hitaasti mutta varmasti. Valmista tulee myös aronioista, porkkanoista ja paprikoista. Chilitkin punastelee, mutta ovat vielä kovin pieniä.






Saapui illan sini ja hämärä. Oli aika sytyttää ensimmäiset kynttilät piharapullekin. Suomi uhkaa pysähtyä, mutta elämä jatkuu. Tunnit kuluvat, päivät seuraavat toistaan, vuodenajat vaihtuvat ja me vanhenemme. Päätin taas, että en käytä elämääni murehtimiseen tai marisemiseen. En anna päivien soljua ohi. Vanhenemista en pelkää, elän mielelläni läpi jokaisen vuoden. Katson uteliaana, mitä huomisella on minulle tarjolla.


Sitä paitsi: Vanheneminen on ainoa tapa elää kauemmin. -Francis E. Auber-

17 kommenttia:

anumorchy kirjoitti...

Onnittelut!!!

Allu kirjoitti...

Onnea jälkikäteen!

Tiina kirjoitti...

Mukavaa "uutta vuotta".

Jasmini kirjoitti...

Onnea sinne ja lämpöä suloisiin syysiltoihin! Jospa päästäisiin sinnekin päin piipahtamaan syksyn päälle :)

mimon mami kirjoitti...

Onnea!

Hurmioitunut kirjoitti...

Hyvää syntymäpäivää ja monia ihania vuosia vielä tulevaisuuteenkin! Sinulla se on ihana mies. ^^

Pepi kirjoitti...

Lisää hyviä paranemisen vuosia ❤️

A kirjoitti...

Onnellista elämää sinulle ja perheellesi jatkossakin! ♥♥♥

Maria kirjoitti...

Oikein paljon onnea!
Kauniita kuvia jälleen sinulla. Ihana pysähtyä näiden hetkien ääreen.
Aurinkoisia syyskuun päiviä sinulle!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Anu, Allu, Tiina, Mimon mami, Pepi ja Aili: Kiitos onnitteluista.

Jasmini: Tervetuloa vain. Sinun blogi näyttää hiljenneen.

Hurmioitunut: Niin on. Mutta tämä punaisen polkupyörän mies oli kyllä joku ihan tuntematon vanhempi herrasmies. Spontaani kehaisija:).

Maria: Oli niin kaunis valo ja kukathan nyt on aina kauniita.

Carola Lehtonen kirjoitti...

Onnittelut vaan täältäkin...hienosti suhtaudut ikään ja ikääntymiseen..niin minäkin mielestäni...täälläkin on juhlittu ikää ja ikääntymistä jokunen hetki sitten:)
ja juhlia voi monella tavalla: Pääkaupunkiseudulle tulo ja Tukholman matka kahden kesken kuulostaa luksukselta.
Marista ei kannata, vaikka elämä välillä potkiikin ja syksykin helposti tuntuu ankealta...on pimeää , sataakin ja seuraavaa kesää pitää odottaa taas vuosi ja Suomikin pysähtyy...

Kuvaaminen on henkireikä ja luonto on ihana kaikkina vuodenaikoina siitä sitä voi ammentaa jaksamista, kun maailma potkii ja ankeus meinaa ottaa vallan. Hyvää Syksyä!!

Anonyymi kirjoitti...

Olitpa osannutkin vangita vahvoja värejä erityisesti noihin kukkakuviisi. Että vielä syksylläkin...

Turhaan noista vuosista pidät lukua. Elät parhaillaan täyteläisiä, enenrgisiä, elämänkokemuksenkin ryydittämiä vuosia. Sanoisinpa, parasta mahdollista vaihetta. Ja ainakin samanmoinen taival vielä edessäkin. Kaikkea hyvää niihin toivottaa Anisi

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Kirsi: Kuvaaminen olisi minustakin mukavaa, mutta mahdollisuuksia on ollut aika vähän. Toivottavasti tulevat viikot tuovat siihen asiaan hieman muutoksia. Kiitos onnitteluista!

Anisi: En minä pidäkään. Jokainen vuosi on ollut hyvä vuosi. Ja joka vuosi on olut syytä juhlaan. Ja aina myös paras mahdollinen ikä. Monia armorikkaita vuosia meille kaikille.

Matkatar kirjoitti...

Kivan syvällisesti taas kirjoitit. Ja onnea synttäreiden johdosta! Minullakin on reilu viikon päästä synttärit, saas nähdä mitä kivaa keksin :D

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Matkatar: Onnittelut sinullekin, kun aika koittaa! Näyttää tuo elämä jatkuvan ihan samanlaisesti näissäkin lukemissa. Paitsi ilmat kyllä muuttui. AIkamoinen on myräkkä.

sannabanana kirjoitti...

Myöhästyneet onnittelut!
Niin kauniit kuvat, ja kaunis kirjoitus myös :)

Paluumuuttajatar kirjoitti...

sannabanana: Kiitos, kyllä kelpaa myöhässäkin tulevat!