Olen vienyt teidät niin moneen kertaan Langinkosken keisarillisen mökin liepeille, että mennään tällä kertaa ihan sisälle asti. Visiitti kannattaa, vaikka olisi aiemminkin mökissä käynyt. Omasta edellisestä vierailustani on kulunut jo monta vuotta aikaa. Pieni seuralaiseni ei ollut käynyt majassa koskaan, ei edes tiennyt kotikaupungistaan tällaista paikkaa löytyvän. Olihan se siis aika vihkiä hänet kaupunkimme keisarillisiin juuriin.
Lipun myynnissä istui asiantunteva nuori nainen, joka kertasi majan historian meille ja nyt minä kertaan sen teille: Kesällä 1880 Aleksanterin ollessa vielä Venäjän perintöruhtinas, hän saapui Langinkoskelle seuraamaan lohenpyyntiä. Paikka teki häneen välittömästi vaikutuksen. Vuonna 1807 Aleksanteri saapui uudelleen Langinkoskelle Venäjän keisarina, vierellään puolisonsa Maria Feodorovna. He esittivät käynnillä toiveen kalastusmajasta kosken rannalla. Rakennustyöt aloitettiin vuonna 1888 ja mökki otettiin juhlallisesti käyttöön 15.7.1889.
Mökki ei ole mikään ihan tavallinen mökki, mutta ei se varmaan nykyajan kuninkaallisille enää kelpaisi. Venäjän keisaripari tykkäsi mökillä heittäytyä mökkiläisiksi. Pukeuduttiin vaatimattomammin, keisarinna kokkasi ja keisari pilkkoi puita ja hoisi majan lämmittämisen. Palvelusväelle jäi nyt ainakin tiskit. Kalastus oli keisarin lempiharrastus ja hän seurasi innokkaasti ammattikalastajien työskentelyä. Nähtiinpä keisari itsekin usein ongella sillä tietyllä kivellä, jonne pääsi hänen oma tekemiään rappusia pitkin.
Maja on kaksikerroksinen. Alakerrassa on sali, eteinen, keittiö, keisarinnan pukeutumishuone ja keisarin työhuone. Seuraneitiäni kiinnosti näistä eniten työhuoneen vessa. Yläkerrassa sijaitsevat makuuhuoneet keisariparille, heidän lapsilleen, hoviväelle ja henkivartioille.
Majan sisustus ja käyttöesineet ovat lähes kokonaan suomalaista alkuperää. Kalustot valmisti kotkalainen puusepänverstas. Tekstiilit ovat Tampellalta ja astiat Arabialta ja paikallisesta lasitehtaasta. Välillä osa irtaimistosta ehti jo käydä maailmalla, mutta ovat palautettu takaisin alkuperäiselle paikalleen.
Ulkokierroskin käytiin ja se taisi olla eniten seuralaiselleni mieleen. Kyllä minäkin täällä aina viihdyn. Tänä vuonna vesi on ollut todella korkealla ja koski näytti parastaan. Kohina kuului mökkiin sisälle asti ja joka ikkunasta näkyi sen kuohut. Pihalla on parasta aikaa menossa kunnostustöitä. Siellä korjataan siltoja ja sillan toisella puolella olevaa laituria. Ei haittaa käyntiä millään muotoa.
Museo on kesäaikana auki joka päivä klo. 10-18. Se on mahdollista kiertää itsekseen tai pyytää rooliopastusta. Roolioppaat tutustuttavat vierailijat museoon elämyksellisesti aikakauden asuissa. Tästä lystistä joutuu jotakin extraa maksamaan, mutta koska minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta asiasta, en osaa sanoa hinnoista mitään. Peruskäynti oli muistaakseni 6€/aikuinen ja 3€/lapsi.
4 kommenttia:
Valamon Jumalanäiti on lempi-ikoneitani. Hieno mökki ja kiehtovaa, että keisari halusi viettää "tavallista" elämää kalamajallaan. Fasiliteeti eivä taitaisi nykyisin kelvata edes venäläiselle rahvaalle, saati kruunupäille. Paikka on minullekin ihan tuntematon.
Ihana paikka!!! Kiitos kun pääsin vierailulle mukaan. Kyllä minä suoraan sanoen nautin useimmiten vähän tällaisista mökkimäisistä paikoista kuin sellaisista missä on kultaa ja kimallusta. Toki nekin on vaikuttavia, mutta kyllä se suomalaiseen mielenmaisemaan paremmin tällainen uppoaa. Kauniita huonekaluja ja yksityiskohtia on paljon. Ja vielä kosken kuohut kaupan päälle, vau.
Hyvin kauan sitten tein pikavierailun tuolle keisarin majalle, joka on kaikin puolin vaikuttava, mutta kodikas. Jostakin syystä minulle jäivät eritysiseti mieleen hienot pöytäliinat, joita noissa kuvissa näyttää olevan kaksi. Mahtoiko silloin olla tuolla isolla pöydälläkin hieno damastiliina? Jos ei ollut, niin olen sen lisännyt siihen mielikuvituksestani.
Cheri: Ikoni oli vastikään Valamosta lahjoitettu majalle. Niin ainakin muistan lipunmyynnissä istuvan neidon kertoneen, kun jäin ikonia ihastelemaan. Ja mökillä tosiaan oli tosi mökkimäistä. Puuhellat, ei juoksevaa vettä. Keisarin työhuoneessa sisävessa, eli puinen kehikko jonka sisällä oli potta:).
Hurmioitunut: Minua liikuttaa se, että keisarille kelpasi ne arabiat ja tampellat, puusepän vaivalla veistämät huonekalut. Että palasivat kuutena kesänä Langinkoskelle mökkiläisiksi.
Anna: Onpa sinulla hyvä muisti. Minä en itse muista nytkään millaiset liinat oli, ellen katso kuvista.
Lähetä kommentti