Kuinka se sopeutuminen nyt sujuu? -En tiedä, sillä en ole oikein ehtinyt ajatella asiaa.
Paluumuuttajattaren kolme suomalaista viikkoa on mennyt pitkälti neljän seinän sisällä remontin keskellä. Ensimmäisenä viikkona kello herätti paluumuuttajattaren miehineen aamulla aikaisin töihin ja yöllä kaaduimme kaikkemme antaneina, mutta itseemme tyytyväisinä nukkumaan. Herätäksemme taas aamulla aikaisin kellon soittaessa uuteen remonttipäivään. Päivässä sai paljon aikaa ja talossa tapahtunut muutos loi uutta intoa väsyneeseen mieleen. Oli tekemisen meininki ja into.
Toisena viikkona kello ei enää herättänyt, vaan heräsimme jossakin vaiheessa aamua ja aloitimme remontin pitkin hampain. Suurimmat muutokset oli jo tehty ja lähes jokainen homma maistui jo puulta. Väsymys painoi kehoa ja päivän mukanaan tuomiin muutoksiin alkoi turtua. Eikö tästä tule koskaan valmista?
Kolmas viikko toi mukanaan Istanbulista saapuneen kontin. Elo pakkauslaatikoiden keskellä oli väsyttävää, vaikkakin huonekalujen myötä talosta muotoutui koti. Pakkauslaatikko toisensa perään heitettiin tyhjänä ovesta ulos ja yhtä-äkkiä meillä olikin keittiö, olohuone, makkari, lasten huoneet. Sekä noin sata pakkauslaatikkoa autokatoksessa. Samalla kaivettiin esiin yli 13-vuotta sitten mummolan kellariin pakattu omaisuus ja samaisesta kellarista tehdyt löydöt.
Istanbulin vuosien aikana Suomessa ja sitä myöten mummolan kellarissa piipahdellessani, olin näet pannut tavaroiden alta vilkkuvan vihreän pöydän merkille ja sanonut, että "Tuon minä sitten haluan." Kyseessä oli mieheni isänisän tekemä pöytä, jonka ääressä mies on monesti istunut lapsuutensa mummolassa leipää nakertamassa. Mummo ja pappa olivat kantaneet pöydän tänne odottamaan ja rempan ohessa siitä kunnostettiin meille keittiöön pöytä. Kakkonen poisti ensin vanhan vihreän ja kuluneen pinnan. Minä hioin ja mies maalasi. Pohjaan jätettiin miehen papan nimikirjoitus muistuttamaan sen alkuperästä. Tavarat, joilla on tarina, ovat mielestäni ne ihan parhaat yksilöt.
Tänään huomasin arjen tulleen. Tapahtui näet monta asettumiseen ja elämän arkistumiseen viittavaa seikkaa. Ensin heräsin siihen todellisuuteen, että on perjantai ja aika suorittaa viikkosiivous. Ensimmäinen laatuaan tässä talossa. Siispä imuri hurruuttamaan ja hommiin. Purkamattomia laatikoita on talossa enää kaksi. Nyt ei nimittäin lasketa niitä laatikoita, jotka on hillottu kellariin ja varastoon.
Pöydän päässäkin on aarteita. Nämä purkit pelastettiin miehen kummitädin vintiltä.
Kun talo oli siivottu ja parvekekalusteet ja grillikin tuli ostettua, oli aika kutsua vieraita syömään. Nämä ei kyllä oikeastaan ollut kovin vieraita, vaan ihan tuttuja. "On se nyt kummallista, että tuli tällainen uusi kyläpaikka näin lähelle. Ei tarvitse enää lentää Istanbuliin asti." Niin se on. Kun toiset jää kauas, toiset tulee ihan naapuriin. Kolikolla on aina kaksi puolta.
Kuinka se sopeutuminen nyt sujuu? - Ehkä se sujuu ihan hyvin.
13 kommenttia:
Voi sentään ! Teidän kohdalta viikkosiivous kuulosti nyt oikein mukavalta, vaikka itse en mikään imurin suurin ystävä olekaan...
Voi sentään ! Oli hauska kurkistaa kotiinne ! Olette saaneet jo kodin pystyyn ja pesäksi teille. Ja kaksi laatikkoa on niin vähän, että niitä ei edes lasketa...
Voi sentään ! Vihreästä pöydästä tuli niin hieno, niin hieno ! Meidän tämän kesän remontti oli wc-pönttöjen kansien uusiminen ja minua rasitti sekin. Olette siis mielestäni muuton ja remontin sankarit kesälle 2014 - Onnittelut Onnistumisesta ! Wau !
Mukavaa lauantaipäivää ! Taidatte viettää sitä toisaalla ihanissa pikkuisissa mökeissä ja pihoissa ? t: Tiina
Ps. Valkoiset tuolit ? Istanbulista ? t: Tiina
Ai miten kotoisaa teillä jo on...ja ystäviä on aina niiin mukava kutsua kyläilemään!Taidatte alkaa kotiutumaan oikein pikavauhtia;)Tavarat löytävät paikkansa nyt uudessa kodissa ja arki alkaa asettua uomiinsa.
Mitä minä sanoin!! :D
Te teitte sen! Koti kolmessa viikossa, hvyä te!!!!!
Ja näyttää vallan mainiolta, niin sisällä kuin pihallakin.
Ja täällä on kuistilla odottamassa stten lisää...
Kylla siella ihan kodilta jo nayttaa, ja kotihan se kun ystaviakin jo pullollaan :) Ihana tuo Istanbulista tuotu puuhylly, minulle on jaanyt paahan se lavuaari, jonka ostit Istanbulista mukaan, kun se ehtii paikoilleen niin naytathan senkin? Mukavaa viikonloppua!
Sieltä se arki on hiipinyt hiljalleen kotiinne teidän melkein sitä huomaamatta:)
Paljon onnellista arkea ja juhlaa teille kaikille! ♥♥
Hyvin näkyy sujuvan sopeutuminen:)
Ja pöytä aivan ihana ,samoin keittiö näyttää niin viihtyisältä:)
Kaunis tuo nurkkaus pikku hyllyinenén ja soittimineen:)
Tiina: Lauantai on mennyt mukavasti toisten pihoilla ja terasseilla. Huomenna vielä juhlitaan ja palataan sitten kotiin. Juhlaa sekin, että on koti johon palata:).
Ja tuolit Istanbulista.
Kirsi: Arki on hyvä. Ja arjen myötä tulee asettuminen.
Pepi: Kiitos viimeisestä! Kuvia käynnistä tulossa, kunhan kotiin keretään. Ja sitten etsitään paikat ostoksille:).
Petra: Lavuaari on vielä paketissa varastossa ja odottaa rempparyhmämme energiapiikkiä, jolloin jaksaisimme aloittaa vessaremontin. MIehen mielestä, kun ensin pitäisi olla TIETOA siitä miten se tehdään. Minä olen niitä, jotka ryhtyvät vain hommiin ja uskovat taidon vain jostakin ilmestyvän tekemisen ohella:D.
Aili: Onneksi on, silloin tulee tunne asettumisesta.
Jael: Pöytä on justiinsa hyvä. ja muutkin tavarat löytävät paikkansa, kun vähän ensin katselee ja mietiskelee.
Kyllähän tuossa talossa viihtyy, ihana varmasti lapsillekin aivan erilaista kuin Istanbulissa. Onnea uuteen idylliseen kotiin!
Nyt en muistanutkaan, että alkaako uusi työsi maanantaina vai tiistaina; joten Mukavaa Työpäivää ja Iloa sekä Innostusta Uuteen Työhösi, sitten kun on se ensimmäinen päivä ! t: Tiina
Kolme vuotta Turkissa: Meillä oli onneksi Istanbulissakin ihana koti, mutta totta tosiaa, aivan erilainen kun tämä.
Tiina: Huomenna aloittelen. Ainakin toistaiseksi sitäkin ihan iloisilla mielin.
Ihanan kotoiselta näyttää! :)
Matkatar: Tässä on koti. Siitä ei enää ole epäilystäkään:).
Lähetä kommentti