sunnuntai 17. elokuuta 2014

HÄIVÄHDYS SYKSYÄ

Sielu voi virkistyä, vaikka ruumis nuokkuisi. Siltä se nyt tuntuu. Meillä on menossa sellainen aika, jolloin viikot vie uusi työ ja viikonloput vanha työ. Perjantaina pitää tsempata itseään matkaan, mutta perillä jo on hyvillään siitä, että on saapunut. Samaan aikaan virkistyy ja väsyy. Muistutamme itseämme perusasioista. Riittävästi unta ja säännöllisesti ruokaa, sillä jo jaksaisi melko pitkälle. Se ruokapuoli oli ainakin tänä viikonloppuna kunnossa. Asiaan auttaa myös päämäärän maisemat, seura ja illan saunapolku.




Lähestytään rakkainta vuodenaikaani eli Suomen syksyä.  Sitä onkin jo 14-vuotta kaivattu kaukaa. Kun muu perhe heittäytyy kotona pitkälleen ja huilii kukin tyylillään, hiivin hiljaa kamerani kanssa ovesta ulos. Istanbulissa en kaivannut luontoa ovelleni, mutta kun se nyt kerran on tässä, päätän hyödyntää sitä useammin. Ensin suunnistaen viereiseen venerantaan.




Rannan lähistöllä on toinen asuinalueemme siirtolapuutarha-alueista. Toissa viikonloppuna siellä olisi ollut pienet markkinat, mutta emme valitettavasti olleet silloin paikalla. Avaan siis portin ja käyn ihastelemassa asukkaiden kädenjälkiä. Miten monta kaunista pientä mökkiä ja puutarhaa. Mikä määrä työtä niihin kaikkiin kätkeytyykään. Samalla voi kerätä ideoita omaan puutarhaan ensi kevättä varten.



Ainakin tätä! Ja paljon, kiitos!




Saisipa lisättyä tähän sen ihanan kirpeän tuoksun, joka tuon portin pielessä leijui! Onneksi minullakin on omat omenapuut!



Toisesta portista ulos ja pian olen taas venerannassa. Haaveisiin on ilmestynyt pieni vene. Sellainen, johon voi pakata eväät ja ajaa saareen. Antaa lastenkin kokea millaista on kiertää saari, hyppiä kiveltä kivelle, haukata ruohosipulia ja nuotiomakkaraa, istua auringon lämmittämällä kalliolla onkimassa ja pulahtaa uimaan. Sammuttaa nuotio ja palata kotiin savun tuoksu hiuksissa ja vaatteissa. Ehkä jo ensi kesänä?




Ihan ihan pienikin riittää, jos se vain jaksaa kantaa meidät kuusi.


Puiden välissä pilkottaa  oma koti. Sitäkään en ole vielä ihan todeksi käsittänyt. 


Jokos juoksitte hamstraamassa Putinin juustot? Meidän poissa ollessamme mummo ja toipilas kävivät kierroksen Prismassa ja nyt sitä riittää! "Ostakaa nyt ainakin viisi," sanoin ja niin tekivät. Syömme näet juustoa edelleen kuin henkemme pitimiksi, kaikkien niiden Turkin juustokatovuosien edestä. Näiden syöminenhän on nyt ihan säästöä. Tätä menoahan ne venerahatkin alkoi jo karttumaan...


Tiedän, tiedän. Kyllä ne tulee ne syksyn synkät päivät, räntäsateet ja loputon pimeys. Kyllä se loppuu tämä kuherruskuukausi. Hyytyy se joskus tämänkin äidin hymy. Sen tähden kannattaa nyt iloita senkin edestä tästä valosta ja kuhertelusta.  Sillä ihana se on tämä elokuu, toisiksi paras kuukausi. Edessä se kaikista ihanin syyskuu, minun kuuni. Ihana, ihanampi, ihanin.

17 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

En ole Turussa nähnyt Putin-juustoja tai muita vielä, mutta ihanaa Oltermannia voisin kyllä hamstrata talteen!

Hurmioitunut kirjoitti...

Totta,syksy on ihanaa aikaa! Kivat ja sopiva välimuoto, ei liian kuuma eikä liian kylmä. Toivottavasti aurinkoiset säät jatkuvat mahdollisimman pitkään. Viileys ei haittaa.
Kauniita pieniä siirtolapuutarhamökkejä ja noin runsaasti kukkivia kasveja vielä syksynkin saapuessa.
Tuo teidän kodin väri on kaunis!

Pere kirjoitti...

Niinpä, ne juustot... Nauti ihmeessä. Kun monen monta vuotta olet viettänyt juustokatovuosia, pitää vajetta paikata kunnolla ja kyllähän ne juustovarastot pitää täyttää mahdollisimman nopeasti :D

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä sinulla on "kamerasilmä"!! Ihania kuvia! Teillä on siellä punaisemmat pihlajamarjat kuin meillä täällä! Luulisi että syksy tulisi ensin tänne pohjoisempaan.

Juustoja en ole muistanut hamstrata. Mutta sitten olenkin aika pieni perhe ;)

Kaijjjaanilainen

Anonyymi kirjoitti...

Moni näistäkin kuvista kävisi vaikka postikortiksi! Rannan kaislat ja tuleentuneet heinät minulle erityisesti mieleiset. Alkavalla viikolla saatkin sitten sadekuvia jos ennusteita on uskominen. Hyvää työviikkoa, Anisi

mummeli kirjoitti...

Kauniita kuvia tästä kesän murroksesta, kun kaikki vähitellen valmistuu tulevaan muutoklseen kesästä syksyyn. Luonto saa täyttymyksensä ja hiljalleen lakaa siirtymään lepoon, niin kaunista, niin värikästä. Hyvää alkavaa syysaikaa.

-Sami- kirjoitti...

Heippa siskoseni, kävin lukemassa tämän uudenkin blogin läpi, tuttua laatua kuten edeltäjänsäkin. Mukavaa lueskeltavaa... Käyn säännöllisen epäsäännöllisesti täältä kuulumisianne lueskelemassa. Ja kenties jonakin päivänä saan aikaiseksi omankin. Ideaa olen keväästä asti pyöritellyt ja valokuviakin alkaa jo pikkuhiljaksiin kertymään...

A kirjoitti...

Kiitos ihanasta postauksesta, Paluumuuttajatar:)

Levollista ja kaunista elokuun loppua sinulle & perheellesi! ♥♥

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Marju V: Radiosta kuulin, että joiltakin oli hamstraus lähtenyt vähän kädestä, mutta me oltiin vielä kohtuudella liikkeellä:).

Hurmioitunut: Oli tosiaan kauniit puutarhat ja kukat vielä täydessä kukassa. Samalla alkaa pukata syksyn satoa, joten on kaksi kaunista nyt hetken aikaa päällekkäin.

Terhi: onneksi oli pitkät päiväyksetkin, joten ei ole kiire edes näitä nakerrella.

Kajjaanilainen: Oli niin kaunis auringonpaiste, joten sekin korostaa värejä. Meillä tosiaan taitaa juustoja kulua vähän enemmän kuin sinulla.

Anisi: Tänään on satanut ja paistanut. Pitäisi kai kaivaa jostakin sadepuku esille sadepäivän pyöräilyjä varten.

Mummeli: Pitäisi tilata puita, että saadaan kohta sytyttää takkaan tulet. Voi sitäkin ihanuutta.

Sami: Siitä vain blogia käynnistämään. Tämä on mukava harrastus, jos ei ota stressiä päivitystahdista.

Aili: Levollisuus ei taida nyt olla oikea sana, mutta kanista on ollut:). Ehkä se levon aikakin vielä tulee, kunhan syksy etenee.

Carola Lehtonen kirjoitti...

Täällä oli vielä kesäinen sunnuntai , lämmin ja aurinkoinen, mutta tänä aamuna kaikki olikin jo toisin vettä satoi ja iltapäivällä sitä tulikin jo reippaammin, ilmassa alkaa olla selkeästi syksyn merkit, vaikka syksystä pidänkin, mutta en kokoaikaisesta vesisateesta, sensijaan syksyn kuulaus, tuoksut ja värit ovat mieleeni, syksyn lapsi kun olen;) Ihania kuvia olit jälleen postaillut, siirtolapuutarha alueet ovat niin idyllisiä ja useimmiten hyvin ja rakkaudella hoidettuja.
Meillä jäi Putin juustot ostamatta...olivat kuulemma Prismasta loppu jo aamupäivän aikana...harmi me kun pidämme juustoista.
Mukavaa viikon alkua!

Allu kirjoitti...

On se vaan aika paratiisi minne olette muuttaneet.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Kirsi: Meilläkin on vettä tullut, välillä kuin saavista kaataen. Se oli varmasti luonnolle tarpeen niin kuivan kesän jäljestä. Itse jo kaipasinkin vähän viileämpää ilmaa ja nyt on niin mukava käpertyä peiton alle iltaisin nukkumaan. Kamera on tosin sadepäivinä saanut viettää lepopäiviä.

Allu: Tämä on ihana paikka, ei voi muuta sanoa.

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoitat kaunista, mielelle hyvää tekevää tekstiä ja kuvasi ovat eri hyviä. Kiitos päiväni ja oloni parantamsiesta!

Terv. Maarit

Anonyymi kirjoitti...

Multa loppuu yleensä kiinostus ulkomaan blogeihin kun ihmiset palaavat kotimaihinsa, mutta sun kohdalla on käynyt toisin. Kiva lueskella sun juttuja eikä ollenkaan haittaa että ooon itsekin Kotkasta kotosin ja tunnistan aina välittömästi kaikki kuvissa vilahtavat paikat :)

Papu kirjoitti...

Kiitos jälleen mukavasta postauksestasi! Tästä tuli niin hyvä fiilis! Kun pystyy pysähtymään ja nauttimaan pienistä hetkistä, kauneudesta ja tutuistakin asioista. Rentouttavaa syksyä touhustanne huolimatta.

Anonyymi kirjoitti...

Täällä toinen Suomen syksyn lapsi. Ikinä en ole ymmärtänyt kommentteja siitä, kuinka hymy vielä hyytyy syksyn saapuessa tai, että kesästä täytyy täysillä nauttia, kun masentava syksy kohta saapuu. Tämä rouva ainakin herää viimeistään henkiin pienten tihkusateiden ja ruskavärien saapuessa.

Blogisi on kaunis, niin kuvien kuin tekstienkin osalta. Paluumuuttajatar tarjoaa rentouttavan aamun teehetken. Kiitos.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Maarit: Kiitos itsellesi kauniista sanoista. Kirjoittaisin ja kuvaisin mielelläni. Nyt on vain kateissa se aika.

Anonyymi: Onnellinen se, joka voi sanoa olevansa kotkalainen:D. Kun vain kerkeäisi kuvaamaan tätä kaupunkia muiltakin nurkilta.

Papu: Pienistä hetkistä se elämä muodostuu, siksi kannattaa nähdä niiden kauneus ja läheltä löytyvä onni.

Anonyymi: Etenkin Turkissa kesä oli niin kuuma ja tuskainen, että konkreettisesti virkosi syksyn tullen toimimaan. Nyt en malta odottaa takkailtoja. Tänään oli jo kotona niin viileä, että olisi periaatteessa voinut pistää takkaan tulet. Puuttuu vain ne takkapuut….