Kevät on täällä. Valo yltää pitkälle iltaan. Iloitsen sulaneista pyörä- ja kävelyteistä. Sählääjän harjoitusten aikana ehtii käydä kaupassa ja etsiä kuvauksen kohteita. Eilen osui arpaonni Pyhtään karvaiseen karjaan. Eivät tosin olleet linssiludeja vaan hölkyttivät kuvaajan nähdessään tilusten toiselle laidalle. Huono hiuspäivä kenties?
Töissä on puhallellut muutoksen tuulet. Olemme kirjaimellisesti muuttaneet. Kaksi siipeä vaihtoi paikkaa ja muutama muukin asukas vaihtoi huoneesta toiseen. On siis saanut kantaa pussia ja nyssykkää. Kärsiä muutoksen aina mukanaan tuomasta vastarinnasta. Mutta myös nähdä sen, että vaihtelu virkistää.
Kolmosen into sählyyn ei laimene, vaan kasvaa. Käy kahden joukkueen harjoituksissa ja eilen veti vielä vapaaehtoisesti aikuisten harkka-pelin. Kolme tuntia tiukkaa treeniä. Nostan hattua, jota harvemmin päässäni kannan. Poikaa odottaessa teimme kuopuksen kanssa kauppakierroksen ja katselimme Pyhtään karjan lisäksi hyljättyjä taloja ja taloja, jotka pitävät vielä elämää yllä.
Tänään alkoi kuuden vapaapäiväni putki ja olen lisännyt kodin hyvinvointia. Pessyt ja mankeloinut pyykkiä. Siivonnut ja leiponut. Kuudelta odotan kylään lapsuuden ystävää. Pullataikina kohoaa ja kahvit olisi tarkoitus ainakin keittää. Päivittää viimeinen 20-vuotta. Näin hänet nimittäin viimeksi silloin, kun esikoinen oli ihan vauva. Laskin vauvan hämmentyneen ystävän syliin nykyisen Pasaatin parkkipaikalla ja sitten katosimme toisiltamme...
