Säätiedotusta on tullut katseltua heinäkuussa poikkeuksellisen tarkoin. Jos ette ole sattuneet huomaamaan, niin sadetta on riittänyt. Meitä lomailijoita ja työttömiä se tuskin olisi tavallisena kesänä ihan hirveästi haitannut. Sisällä on puuhaa silittämisestä siivoukseen ja ruoanlaittoon. Ei haittaisi myöskään hetket kirjan kanssa sohvan nurkassa tai peiton alla. Ja kun paistaa, voi heti lähteä sitä ihmettä ulos ihastelemaan. Mutta kun on kokenut vastuuta näistä marjanpoimijoista, on säästä tullutkin todella iso asia. Sateella ei poimita, sade pilaa mansikat, sade saa mansikkarivien välit velliksi ja sateella ei viitsisi viedä porukkaa Tykkimäkeen vaihtelun vuoksi. Lauantai-iltana siis kiukuttelin pedissä säätiedotuksen edessä tätä Suomen kesää miehelle. Sunnuntaina piti olla aurinkoista, mutta nyt säätiedotus ennusti sateita ja ukkosta kahdesta kuuteen. Juuri silloin, kun olin varaillut meille lippuja huvipuistoon.
Lähdettiin retkelle säätä uhmaten ja hyvin siinä kävi. Sadekuuro yllätti Kotka-Kouvola välillä, samoin Mikkelin suunnalta tulijat, mutta Tykkimäessä ripsahti vain 15 minuutin ajan ja silloinkin hyvin heikosti. Poimijat saivat siis oikoa kumartuneita selkiään ja miettiä hetken jotakin ihan muuta kuin mansikkaa ja mustikkaa. Tervetullut retki tämä oli myös meidän lapsille ja serkuilleen, jotka myös olivat retkellä mukana. Tykkimäessä treffattiin myös ne Savon ystävät.
Leiriydyttiin alueen keskellä olevalle ohjelma-lavalle. Tai lavan viereen. Siinä katoksen alla oli hyvä pitää piknikkiä, kahvitella, katsella ohjelmia ja vaihtaa kuulumisia nuorison rynniessä laitteesta toiseen. Pahoinvoinnin tai nälän yllättäessä saapuivat kiireesti leiriimme:). Minä otin opikseni siitä parin vuoden takaisesta Linnanmäki kokemuksesta enkä edes miettinyt mihinkään härveliin menoa.
Ohjelmalavalla nähtiin mm. keilapallolla, sapelilla ja moottorisahalla
jonglööraava taikuri.
Uutena alueelle oli tullut tällainen kiipeilypuisto, jossa kävivät kokeilemassa taitojaan.
Marjaseurueen vanhimmat naiset potivat monenlaista vaivaa. Toisen polvi oli ärtynyt kosteassa maassa kyykkimisestä todella kipeäksi. Lepuutteli jalkaansa leirimme penkeillä. Huvipuistolaitteisiin ei tehnyt luonnollisestikaan mieli. Käytiin kuitenkin alueella kävelyllä ja löydettiin eläinkulmaus, joka oli tätienkin mieleen.
Nyt on siis pakolliset huvipuistot meidänkin perheen osalta koettu tältä kesältä. Vieraatkin toivottavasti viihtyivät ja lähtivät jatkamaan marjanpoimintaa virkirtynein mielin. Eilen käytiin mustikkasankoja hakemassa ja tilauksia on vielä lähemmäs kolmekymmentä sankoa. Mansikkamaan työt ovat nyt loppu, joten majoitusasiat ovat nousseet uudeksi kysymykseksi. Jos mitään ei järjesty, lähtee porukka palaamaan kotiinsa tulevana viikonloppuna.
Tällainen heinäkuu tällä kertaa. Ja onhan sitä vielä puolet jäljellä. Ja sitten alkaakin se lempivuodenaikani syksy:).
