Matkan sähläykset. Ajettiin kuopuksen puhelimen päältä. Ja tänä aurinkoisena aamuna jäi huomaamatta tiessä ollut kuoppa, joka puhkaisi autosta eturenkaan. Mutta ei hätää. Viereisessä talossa asuva setä tuli hätiin. Mies sai korjaussetillä renkaan ajokuntoon ja käytiin se viereisessä kylässä vaihtamassa uuteen. Renkaan vaihdon aikana ehdittiin katsastaa läheinen hautausmaakin ja tutustua irlantilaiseen hautakivikulttuuriin. Jokseenkin runsas.
Alkusählinkien jälkeen koko päivä olikin sitten silkkaa villiä kauneutta. Huikean
hieno 100 kilometrin Connemaran kierros piti sisällään Inagh Valleyn,
Kylemore Abbeyn puutarhoineen sekä huikean, riipaisevan kauniin, Sky
Roadin.
Jos ei tämän päivän jälkeen ihastu Irlantiin, on jollakin tasolla
tunneköyhä ihminen.
Lampaat oli kyllä yksi matkan kivoimmista nähtävyyksissä. Connemarassa painelivat pitkin teitä.
Kauniin järven rannalla sijaitseva Kylemore Abbey rakennettiin alun
perin Mitchell Henryn perheen kodiksi vuonna 1871. Siitä tuli myöhemmin
luostari, kun paikan ostivat ensimmäistä maailmansotaa Belgiasta
pakenevat nunnat. Yhtään nunnaa emme paikalla nähneet, mutta lipun hinnalla kiersimme mielikuvittelemassa, että kuinka kaunis onkaan kesällä luostarin tiilimuurien sisällä sijaitseva puutarha. Vilkaisimme Henryn perheen entistä kotia ja kävelimme kirkkoon. Kaunista.
Clifdenistä
lähtevä 11 km:n mittainen Sky Road oli yksi matkan kauneimpia
pätkiä. Korkeuseroja on vaikea saada kuvaan. Mutta ylhäällä kuljetaan ja
alla velloo Atlantin valtameri. Tie on kapea ja kiemurainen, mutta kun ei matkusta sesonkiaikaan, saa omia paikat ihan vain itselleen. Eikä tarvitse ohitella.
Pimeän
tultua asetuimme yöksi Galwayhin kattojen päälle. Astelimme lähipizzeriaan syömään. Kohta naapuripöydästä
kysytään: "Oletteko suomalaisia". Irlantilainen Anneli osoittautuu
Suomi-faniksi. Hän osaa laskea kuuteen: yksi, kaksi, kolme, viisi,
kahdeksan. Toivottaa hyvää ruokahalua. Johdattelee meitä kohti
irlantilaisen elämää. Lovely.❤️
