Molemmissa haudoissa lohikäärmeet vartioivat rappuja ja esipihalla on patsaat, joissa on kuvattuna elefantti, hevonen ja kasa reilun metrin pituisia miehiä.
Kuten lattioita, värikkäitä ovia, lampia....
Hautojen jälkeen kävimme vielä Viatnamin ikonilla eli Thien Mu Pagodalla. Pagoda sijaitsee Parfyymijoen varrella, noin neljän kilometrin päässä keskustasta ja sitä pidetään Huen symbolina. Pagoda on alkujaan rakennettu tähän paikkaan vuonna 1601, mutta ajan saatossa sille on käynyt huonosti monta kertaa. Aina se on rakennettu uudelleen ja nykyinen rakennus on seissyt tässä vuodesta 1844.
Johan olen maininnut teille, että täällä on KUUMA. Sateesta ei ole ollut tietoakaan ja matkalle varaamani sateenvarjot on saannut lojua käyttämättömänä kassissa. Hauta ja Pagoda-kierroksen jälkeen valumme siis kiltisti hotellille viilentymään. Ensin kylmä suihku ja sitten pari tuntia ilmastoinnin alla. Sen jälkeen olemme valmiit ottamaan vastaan Huen elävämmän puolen.
Mopolla markkinoille, kolmipäällä. Tämän kyydissä. Kuulostaako aikuisten ihmisten touhulta?
Tulee Turkin basaarit mieleen. Tarjonta tosin on erilaista. Hedelmistä moni on ennestään vieras, joskin olemme ottaneet niihin vähän tuntumaa hotellien aamupaloilla. Huen hotelli oli kallein kaikista ja siellä hedelmälautanen ilmestyy huoneen pöydälle siivouksen yhteydessä. Olemme siis maistelleet monia hedelmiä tietämättä niiden nimiä. Sekä syöneet ravintolassa monia vihreitä, joiden alkuperä on meille hämärän peitossa.
Samoin on kalojen laita.
Tällä lomalla on ostettu hyvin vähän materiaa. Vaikka hinnat olisivat edulliset, ei se tarkoita sitä, että olisi mitään ostettavaksi kelpaavaa. Vaatteet ovat pääosin turistikrääsää. Good Morning Vietnam tai kommunistipropagandaa. Paljon heppoista tavaraa kiinasta. Vaatteet tehty pygmeille tai muuten minikokoisille. Rahat ovat menneet elämyksiin tai vatsan täytteeksi ja hyvä niin.
5 kommenttia:
Upeita kohteita taas, niin kaunista , ja koristelut aivan ihania. Värikästä tuolla torilla, ,katselin hedelmiä, ja täälläkin tapaa kuvien hedelmiä,mutta tuolla oli varmaan sellaisiakin erikoisuuksia mitä ei täällä löydy.
Elämykset jäävätkin paremmin mieleen kuin tavarat:)Oikein hyvää matkan jatkoa.
Ostamistahan tässä maailmassa olisi mutta mitä sitä tekee kaikella tavaralla. Sen tajuaa viimeistään kun tulee vanhaksi.Milestäni ei mikään ole niin kivaa kuin kävellä ja katsella kaikkea uutta ja outoa. Omistaa ei tarvitse, vain kokea.
Ihmettelen yhtä asiaa, nimittäin kuinka te voitte kulkea ilman sukkia? Meikäläisellä olisi jalkapohjat täynnä vesirakkuloita jo heti puolessa tunnissa. Loma menisi täysin pilalle ilman sukkia.Meidän perheessä on kaikillasama ongelma. Ollaanko me jotenkin erilaisia?
Jael: Tavaraa on jatkuvasti itse asiassa liikaa, joten mitäs sitä haalimaan. Kuvat on itselleni matkalla tärkeitä, sillä niistä jää monet muistot. Ja ruoka on ihan parasta, jos oppisi jotain tekemään, niin jäisi kotiinkin makumuistot.
Anonyymi: En onneksi ole materian perään. Meillä tavarat on käyttöä varten ja jos käyttöä ei ole, laitan surutta menemään. Vähemmän on parempi. Matkalla olennaista on nähdä, haistaa ja maistaa. Sukkia ilman me on aina tavattu kesällä olla. Näin kuumassa olisi kyllä aika ahdistava ajatus pitää sukkia? Mutta eilen juuri istahdin yhden aasialaisen naisen viereen ja katsoin, että hänellä oli jalassa villasukat. Paras siis elää oman kroppansa tarpeiden mukaisesti:).
Hienolta näyttää ja makumuistot, tuoksut, maisemat ja kaikki uusi ja erilainen viehättää ja jättää muistijäljen, kuten toki kuvatkin, itse olisin varmasti räpsinyt muistikorttikaupalla tuollaiselta reissilta kuvia. Joku pieni muisto reissuilta aina tulee kotiinkin asti, mutta turha on raahata laukku kaupalla tavaraa.
Kuumuus on aika uuvuttavaa, samoin kosteus, mutta reissussa sitä rajallisen ajan kestää ja kun tietää jossakin kohtaa pääsevänsä ilmastoituun tilaan hetkiseksi edes huilaamaan;)
Carola: Onhan tässä kuvia kertynyt. Täytyy laittaa heti kuvakirja tulolle.Juuri palattiin takaisin Hanoihin ja nyt sitten aletaan orientoitua kotiin paluuseen.
Lähetä kommentti