LOKAKUUN LOPPU

Marraskuun suhteen olen epävarma. Pimeys käy voimille ja ajaa joka kerran sen äärelle, että mielen on annettava periksi. Marraskuusta on muotutunut herkkukuu. Työpaikan pöydät notkuvat suklaata ja karkkia, joille pimeydessä vaeltavan on mahdotonta sanoa ei. Tänä vuonna herkkuhimo iski jo lokakuussa ja nyt olen jo valmiiksi itseeni väsynyt. Näin ei voi jatkua.

Lokakuu ei edes ollut pimeä tai ruma. Se on ollut lempeä. Kylpenyt ensin ruskassa ja loppukuusta ollut paljaan kaunis. Vapaapäivinä olemme saaneet ihastella lehtien lähdöstä seurannutta esteetöntä näköalaamme jokisuistoon. On ollut helppoa huomata, että milloin kannattaa tarttua kameraan ja kipaista tien toiselle puolelle ikuistamaan lokakuun kauneimmat hetket.

Huomenna on aika sukeltaa mustaan marraskuuhun. Olen vähän ajatellut selättää sen. Jättää herkut ottamatta ja pyrkiä löytämään jokaisesta päivästä jotain kaunista tai kivaa. Mahtaakohan onnistua?

VALITSIN TRYFFELILEIVOKSEN

Paluumatkalla päätettiin pistäytyä Haapsalussa. Kannatti sekin. Molempiin kaupunkeihin mennessä voi ihastella Viron maaseutua. Silmä kiinnittyy meidän rakennuskannasta eroaviin taloihin. Hauskimmat oli ehkä ne talo ja navetta yhdistelmät, joissa talon toisessa päässä asuivat ihmiset ja toisessa eläimet. En kehdannut pysähtyä kuvaamaan. Sen sijaan tein U-käännöksen, kun näin tämän pikkuruisen hautausmaan peltojen keskellä himpun vaille Haapsalua. Teille kun ei ole tainnut jäädä epäselväksi, että minun mielestäni hyvään reissuun sisältyy aina muistutus kuolevaisuudesta. 

 

Haapsalustakin löytyi puutalokorttelit ja kivoja kahviloita ja ruokapaikkoja. Kierrettiin myös Haapsalun piispanlinna. Netti kertoo, että Haapsalun piispanlinna on 1200-luvulla perustettu arkkitehtoninen helmi, joka toimi aina 1600-luvun loppuun asti paikallisten viranomaisten asuntona. Kyseessä on yksi parhaiten säilyneistä linnoituksista Virossa, jossa asuu Viron kuuluisin kummitus Valkoinen Daami! Pihalle pääsi ilmaiseksi ja se riitti meille. On tullut nähtyä niin monta rauniota ja linnaa, että hyvin harvoin tulee tarvetta enää päästä mihinkäään sisälle:). Kuopus olisi lisännyt, että myös luostaritkin voidaan nyt sujuvasti ohittaa, sillä niitäkin on aika monta koluttu. Taitaa olla viime kesän Venäjän reissu hänellä vahvasti mielessä:).

 

 

Ja sitten malliesimerkki miehelle. Tällainen puutalo lasiverannalla on mitä sopivin rakennus rannalle. 

 

Kahvilassa valitsin tryffelileivoksen. Hyvää oli. 

 

Hinnoista muutama sananen. Viro ei ole mitenkään superhalpa. Hinnat ovat kavunneet ylöspäin ja moni asia on ihan Suomen hinnoissa. Edullisempaa on kuitenkin majoittuminen. Yöpyminen Pärnun huoneistossa maksoin 60€/yö kolmelta hengeltä. Edullisempiakin majapaikkoja olisi ollut tarjolla, mutta halusin nyt nimenomaan tämän. Ruoasta maksettiin sellainen 10€/hlö, eli aika lailla Suomen hinnat. Kahvilassa oli kuitenkin edullista. Kolme leivosta ja kaksi kahvia maksoi 10€. Tankattiin myös auto ja ikävöitiin Venäjän bensaa. Tankki bensaa, joka Suomessa maksaa 80€, maksoi Virossa 70€. Kylpylälippu kolmelta oli 53€. Normaalina arkena sen olisi saanut 43€:lla. Lippu sisälsi vesipuiston ja saunat kolmeksi tunniksi.

Kaksi viimeistä vapaapäivää on nyt sitten pyhitettävä kodille ja puutarhalle. Eilen siivottiin, pyykättiin ja haravoitiin. Tänään jatkuu sama rumba. Meidän pihaa reunustaa upeat koivut ja lehtiä on totisesti riittänyt haravoitavaksi. Huomenna olisi sitten minulla paluu työelämään. Mies ja kuopus jatkavat syyslomaa kaninäyttelyn merkeissä. Aamu ja Ilta ottavat osaa näyttelyn lemmikki-osastoon Keski-Suomessa.

 

Hyviä lokakuun  viimeisiä<3.

TERVEISIÄ PÄRNUSTA!

Viisumi Venäjälle loppui, enkä vielä ole ehtinyt tutustumaan ilmaiseen nettiversioon. Päätimme siis juhlistaa syysloman alkua lähtemällä ihan toiseen suuntaan. Auto laivaan ja muutama sata kilometriä alaspäin. Niin helposti olimme tulleet Pärnuun. Ilma oli harmaa, mutta aurinko pilkisteli puutalokortteleiden kaduille. Näimme heti, että kaupunki antaisi kesällä ihan parastaan, mutta ei sen viehätys onneksi ollut syksylläkään piilossa. Täällä me tulisimme viihtymään.

 

Kotikolo oli mieluinen.  Huoneistoon tullessa oli joku häiritsevä tuoksu, muta siihen onneksi tottui.

 

Matkakohteessa tulisi mielestäni aina olla meri, mutta hätätilanteessa joki ja järvikin käy. Nyt saatiin ihailla aavaa merenselkää. Tunnelmassa oli jotain samaa, kun Terijoella. Kaunis pehmeä hiekka ja rannassa muutama ei niin kaunis talo kauneusvirheenä. "Millainen talo sinun mielestäsi rannalla pitäisi olla", kysyi mies. Hän sai vastauksensa pari päivää myöhemmin Haapsalussa.

 

Majapaikkamme sijaitsi keskellä kauniita vanhoja katuja. Moni putiikki oli laittanut lapun luukulle kesän jälkeen ja nukkuin talviuniaan. Se ei haitannut, sillä emme olleet varsinaisesti tullut ostoksille. Niitäkin tosin tehtiin Pärnun ostarissa, mutta se oli vähän niin kuin loman sivujuonne. Ravintoloista ja kahviloista oli syksylläkin runsaudenpula. Ekana iltana päädyttiin pizzeriaan ja toisena syötiin astetta paremmat hampurilaiset. Lomalla näet syön aina juuri sitä mitä arkena välttelen. Ja sitten onkin ähky, närästys ja huono olo seurana. Onko järkeä vai ei? No, ei.

Toisena aamuna vallitsi syksyinen harmaus ja sumuun katoavat tienpäät. Tämä oli ollut jo säätiedotusten perusteella onneksi tiedossa. Jakauduimme siis. Mies jäi asunnolle tekemään töitään ja me sujahdimme kauppakierrokselle kuopuksen kanssa. Illalla kelluttiin, laskettiin, liottiin ja saunottiin. Pärnulla olisi ollut monenlaista kylpylätarjontaa, mutta päädyttiin vesipuistoon kuopuksen vuoksi. Spa Tervise Paradiis oli hintansa väärti, vaikka olikin syyslomahinnat Viron koulujen ollessa myös syyslomalla.

Pärnu yllätti iloisesti. Tänne olisi kiva joskus päästä kokemaan huolettomia kesäpäiviäkin.

VEDIN SYKSYÄ KEUHKOIHIN

Miten kaunista meillä täällä Suomessa onkaan. Ulkoilua ja ruskan ihastelua on vain haitannut flunssa. Ei nosta kuumetta, mutta nenäliinoja kuluu ja yskittää. Jaksaa mennä töihin, mutta muuten se on sitten sen pituinen se. Eilen otettiin edes vähän vahinkoa takaisin. Aloitettiin pihan haravointia. Sitä lajia meillä riittää vielä pitkään, sillä pihaa reunustaa monen monta komeaa ja runsaslehtistä puuta. Aamu ja Ilta harrasti samaan aikaan hyppyharjoituksia.

 

 

 

Iltapäivällä käytiin lunastamassa kuopuksen joululahja. Miehellä on tapana antaa lapsille joululahjaksi elämyksiä. Issikka vaellus maastossa oli toissavuonna kuopukselle kovin mieleen, joten se lahja uusittiin viime jouluna.  Mies on ollut molempina kertoina itse mukana. Varsin rohkea mies, sillä hän ei ole harrastanut ratsastusta ollenkaan, mutta uskalsi lähteä maastoon ilman taluttajaa tuosta vain. Molemmilla kerroilla ovat laukanneetkin menemään.

 

Itse kävelin pitkin hiekkatietä ja vedin syksyä keuhkoihin. Ihastelin pilvimassan läpi puskevia auringonsäteitä. Katselin pihlajan marjaisaa satoa. Kuuntelin hiljaisuutta.

 

 

Syksy<3.

REPALEINEN LOKAKUU

Ohi syyskuun, on vuorossa repaleinen lokakuu. Ruskan kaunein kirjo ja kovin vaihtelevat säät. Pahin flunssakausi ja nenäliinojen sesonkiaika. Aavistus pimeyteen laskeutumisesta ja päätään nostanut herkkuhimo. Sellaisen kanssa olen elänyt blogin hiljaiselon ajan.

Perjantaina ajoimme vielä kerran Viipuriin. Vuoden Venäjä-iloitteluni on lopussa. Viisumi päättyy lokakuun 10.päivä. On siis ehkä hyvä vetää vuodesta jonkunlainen yhteenveto. Iloittelu on monella tapaa kuvaava sana. Venäjä yllätti meidät iloisesti. Se ankea Venäjä, jossa piipahtelimme 90-luvun alkupuolella, ei vastaa enää todellisuutta. Venäjä on vaurastunut, siistiytynyt ja tullut hyvän makuiseksi. 

 

Viipurin hostellin yläkerrassa on tällaisia huoneistoja. Yö kolmelle 42€.

Kävin vuoden aikana Venäjällä 17 kertaa päiväselti, joko tankkaamassa rajalla tai piipahtamalla päiväselti Viipurissa. Bensa maksaa rajan takana noin 70 senttiä/litra eli säästö oli selkeä. Vuoden aikana tuli tarve myös vaihtaa sekä talvi- että kesärenkaat autoon. Viipurissa niiden hinta oli ainakin puolet halvempi kuin Suomessa. Kaupasta ostettiin mm. teetä, kahvia, vihanneksia ja juomia aina kun kohdalle osuttiin. Matkailu Venäjällä oli myös varsin edullista Suomen tai Euroopan matkailuun nähden. Hotelliyöt oli reissuilla alkaen 30€/yö. Isoissa kaupungeissa luonnollisesti hotellit kalliimpia, mutta sielläkin kohtuullisia. Myös halvasta hemmottelusta päästiin viisumin vuoksi nauttimaan. Hiustenleikkuu, hieronta, manikyyri ja kasvohoidot mm. saa rajan takaa sellaisella hinnalla, että tälläinen pienituloinenkin voi niitä hyödyntää.

 

 

 

Vuoden aikana teimme Venäjälle kaksi pidempää matkaa. Molemmista olen kirjoittanut blogiin. Oli hienot reissut. Ensi kesänä haaveilen matkasta Vienan Karjalaan ja Solovetskin saarelle. Toiveissa myös pikapyrähdykset Sortavalaa, Käkisalmelle, Kizhin saarelle, Valamoon jne. Eli toinen vuoden viisumi on ehdottomasti vielä hankittava, mutta näin alkajaisiksi taidan kokeilla Putinin ilmaisviisumia tankkaustarkoituksiin.

Kolmesti yövyimme Viipurissa yhden yön. Näihin reissuihin liittyi aina joku agenda. Kahdesti ajettiin renkaita ostamaan ja yhden kerran käytiin juhlistamassa kuopuksen viisumin saantia. Eilen teimme  juurimatkan isovanhempieni Karjalaan eli Äyräpäälle ja Muolaan kylään. Vuonna 1944 isovanhempani nappasivat jälleen kotoa tärkeimmät matkaan. Jättivät viimeisen kerran rakkaan kotiseutunsa taaksensa. Isäni oli evakkomatkalla vauvana matkassa. Koti pistettiin tuleen sillä varmuudella, että takaisin ei ole tulemista. Seisottiin Äyräpään kirkon raunioilla ja katsottiin Vuoksea koivujen takana. Ajettiin Äyräpäästä Muolaaseen.  Siinä todentui se mitä jäivät kaipaamaan. Mitä eivät koskaan saaneet takaisin. Metsät, pellot ja järven pilkahdus puiden takana. Koti.

 

Ilmaisviisumin voi nyt hakea netissä. Suosittelen vahvasti matkaa itäiseen naapuriin!