Aloitamme aamun filosofien polulta. Matkaopas ihastelee sen rauhallisuutta ja kukka paljoutta. Kesäkuu ei ole Kioton kukkivin kuu. Polun varret ovat kyllä vehreät ja tunnelma polulla on rauhallinen. Vieressä solisee vesi. Mutta kukkia täällä on hyvin vähän. Tähän aikaan näyttää kukkivan lähinnä hortensiat.
Jos polku ei olekaan ihan sitä mitä odotan, on sen päässä oleva Ginkaku-ji-temppelin puisto taas monin verroin odotusteni yläpuolella. Puiston harmonisuus ja kauneus on jotakin sellaista, jota harvoin tulee vastaan. Ihastelen maan pinnan pehmeää sammalta. Puiden muotoja. Kerroksellisuutta. Värejä. Jokainen asia tuntuu tarkoin harkitulta, mutta silti niin luontevalta. Näin kaunista puistoa en ole ennen nähnyt. Kakkosenkin mielestä se on "ihan siisti". Siitä tulikin mieleeni, että Japani on kyllä yksi puhtaimpia maita mitä olen koskaan nähnyt. Täällä ei ole roskia missään. Puiston sammalpinnoiltakin on nypitty pois jokainen sinne pudonnut lehti.
Sulattelemme hetken näkemäämme. Temppelin ulkopuolella olevasta jäätelökioskista ostamme vihreätee-pehmikset. Teeseremoniaan emme ole päässeet osallistumaan. Mieluummin tulee kahvilassa valittua kahvi kuin tee. Mutta japanilaiset selvästi pitävät vihreästä teestä, sillä sitä on tarjolla hyvin monenlaisessa muodossa ja monissa tuotteissa.
Jäätelöiden jälkeen ajamme Arashiyamaan. Sataa vettä. Autossa alkaa mietityttämään, että pitäisiköhän perua koko retki. Säädämme hetken parkkipaikan etsinnässä. Lopulta onneksi kiipeämme ylös kohti Apina puistoa (Arashiyama Monkey Park Iwatayma). Kipuaminen on melko tiukka rupeama, mutta tunnelma on kuin olisi sademetsässä. Sade tihkuttaa kosteutena puuston lävitse. Pilvet roikkuvat raskaina vuoren päällä. On lämmin. Ylhäällä olevalla tasanteella istuskelee lukuisia apinoita. Jos niitä haluaa syöttää, on pistettävä itsensä häkkiin ja odotettava, että apinat tulevat verkon taakse pyytämään sinulta ruokaa.
Melkoiset näkymät kavereilla. Asuvat tuossa viereisessä metsässä.
Sade lakkaa juuri sopivasti ja viihdymme kukkulalla oivan tovin. Kakkosen mielestä tämä on koko reissun huippukohtia. Kyllä me isänsä kanssa myös viihdytään ja ollaan kaikki sitä mieltä, että kokemus luonnossa päihittää kyllä helposti monta ihmisen rakentamaa asiaa. Tämän reissun kohokohdiksi tulee minunkin listallani nousemaan Arashiyaman apinat, Naran peurat ja Harajukun kissakahvila.
Seuraavaksi suuntaamme lähellä olevaan Bambumetsään. Se on kyllä paikasta aika suureellisesti sanottu. Kyseessä on Tenryu-ji temppelin takana sijaitseva pieni kaistale bambuja, joiden alle on tehty polku. Voinpahan sanoa käyneeni siellä missä bambu kasvaa. Jos kohde olisi jäänyt välistä, ei kovin suuresti olisi jäänyt mistään paitsi?
Nämä minä sen sijaan ihastelen joka kerta kimonon nähdessäni.
Turnauskestävyys alkaa tässä vaiheessa olla lopussa, mutta koska täällä nyt ollaan, poiketaan vielä katsomaan se Tenryu-jin puutarhakin. Kaunista on täälläkin. Huoliteltua ja hoidettua. Lammessa karpit eri väreissä. Hortesiat ja ne taidolla leikatut puut. Pitääkö tässä nyt ruveta rakentamaan omalle pihalle japanilaista puutarhaa sen tulppaanipuiston lisäksi? Miehen mielestä ehkä riittää, että leikkaamme joskus sen takapihan erittäin ruman aidan johonkin muotoon. Se ainakin on varma, että en taistele sammalta vastaan. Sehän on kovin kaunis.
Jo kahtena iltana meidän on ollut tarkoitus suunnata Gioniin geishoja bongaamaan. Mutta loppuu voimat ja alkaa iltasade. Päätämme sittenkin mennä syömään ja lähteä pieneen Kioton kotiimme. Ja niin on hyvä. Ei makeaa mahan täydeltä. Pistän pyykkikoneen pyörimään ja täytän kylpyhuoneen pikkuruisen ammeen lämpimällä vedellä. Päätän, että huomenna me aloitamme aamumme Gionista. Satoi tai paistoi. Sen jälkeen näemme sen minkä jaksamme. Ja sitten olemme kiitolliset ja tyytyväiset siihen mitä saimme Kiotossa kokea.
6 kommenttia:
Voi miten kaunista tuolla on, ja ihanat kuvat. Nuo apinatkin niin hurmaavia, ei ihme että oli synttärisankarin lempikohde.
PIdän vihreästä teestä ja juon melkein joka päivä kupillisen:)
Näin tuon bambumetsän viime viikolla televisiossa, ohjelmassa jonka mainitsin aiemmin. Bambut ovat kyllä kauniita, täälläkin niitä löytyy.
Olen nyt ahminut kaikki Japani tarinasi kahteen kertaan,kuvat ovat satumaisen upeita ja paikat myös. Olisipa ihanaa päästä joskus Japaniin. Matka jatkukoon ja uusia tarinoita odotellessa.
Kyllä on kaunista ja nuo geishojen pukukankaat ihania. Satumainen tunnelma :)
Jael: Täällä tuo japanilaisten kauneudentaju pääsee kukkaansa. Minusta se kilpistyy noihin kimonoihin ja puutarhoihin.
Petra: Harmi, kun kuvat piti laittaa näin pienenä ja ovat niin suttuisia. Mutta klikkaamalla saa isommaksi. En tosiaan itse koskaan tajunnut kaivata Japaniin, mutta kun nyt täällä ollaan, niin täytyy ihmetellä, että miksi en ollut halunnut nimenomaan Japaniin. Toivottavasti sinäkin joskus pääset.
Hanne: Jokainen kimono on niin kaunis. Haluaisin kyllä pistäytyä jossakin kimonokaupassa ihan vain kuoseja ihmettelemässä.
Aah, ihanat puistokuvat! Japanilainen estetiikka, puutarhat ja temppelit. Kimonot.Ne minullakin nousivat päällimmäisiksi muinoisen matkani aikana. Ja vieläkin säilyvät jotenkin mielessä.Sammalesta olen aina pitänyt. Hienoa, että Kakkosenne toivematka toteutui - ja hyvää loppumatkaa teille kaikille!
P.S. Poistin edellisen kommentin, koska älyttömästi lyöntivirheitä. :)
Airi: Nämä puistot todellakin. Mitä taidon näytteitä. Mutta niissä minulla tulee näköjään raja vastaan. Tunne, että en jaksa enää katsoa. Mutta kimonoiden värit ja kauneus ilahduttavat joka kerta vastaan tullessa.
Lähetä kommentti