Mies lähti eilen kalaan. Me kuopuksen kanssa menimme mukaan, vaikka oikeastaan oli kiusaus jäädä kotiin. Oli sitä pyykkiä silitettävänä. Työpäivä takana ja pedin kutsukin aika vahva. Ilma oli tummanpuhuva, ei aurinkoinen, mutta kaunis. Ei sietämättömän kylmä, vaikka lämmintä päälle puettiinkin. Veneessä unohtui lähtemisen vaiva ja aistit terävöityivät. Meri vei mennessään ja ajatus loiveni jokaisen laineen myötä.
Uskollinen ystäväni retkimuki. Monet vuodet palvellut. Monet kahvit tarjonnut.
Aika pian kalastus jäi retken sivujuonteeksi. Päädyttiin vastarannalle ja oltiin Kotkan omalla "Bosborin risteilyllä" eli ihailemassa rannan taloja. Usein olen näitä taloja ihaillut sieltä mantereen puolelta, mutta tämän puolen totuus nosti ne vielä potenssiin sata. Mitä ihania kotikoloja meren kainalossa. Lähes jokaisesta pihasta veteen johtava laituri. Oma henkilökohtainen tie merelle.
Vastarannallamme sijaitsee siis Munsaari, joka nimensä mukaisesti on saari. Tässä kohden oli onni omistaa pieni vene, jolla pääsi kiertämään saaren alittamalla Munsaareen vievän pienen sillan. Linnunlaulu, laineen liplatus, siinä onnistuneen illan äänimaailma moottorin putputuksen lisäksi. Että tällainenkin kauneus taas omaksi annettiin.
Ympäri mennään ja yhteen tullaan. Meidän jokaisen elämässä on omat ympyrät. Ystäväperheen poika sävelsi ja sanoitti tästä laulun noin 15-vuotta sitten ollessaan noin pari vuotias. Laulun sanat kuuluivat: "Meil on ympyrät, meil on ympyrät, meil on omat ympyrät." Niitä ympyröitä on meilläkin ollut. Omien ympyröiden kohtauspisteistä voi kai päätellä ne oman elämän tärkeät paikat. Mihin minä palaan omilta ympyröiltäni? Entä sinä? Tämän reissun ympyrästä vei matka takaisin vastarannan kotiin.
Kotimatkalla suunniteltiin uusia venematkoja. Kun ei ole varaa siihen purjeveneeseen, mennään sitten tällä pienellä putputtimella. Varissaareen, jokisuistoon, uskaltaisiko tyynellä vaikka Lehmään? Tänään mentiin kyllä työpäivän jälkeen autolla mummolaan kahville. On satanut vettä koko päivän. Veneessä pystyisi todennäköisesti uimaan.
7 kommenttia:
Kaunista on teillä siellä Kotkassa (en ole koskaan käynyt siellä) . Kalastamaan olisi kiva päästä,lempparipuuhiani lapsena.
Minun ympyräni kai on tästä asuinkaupungistani Holonista Tel Aviviin ja takaisin.
Voi miten kiva iltaretki teillä...kannattaa lähteä, vaikkei oikein jaksaisikaan.Minä olen ihan tietoisesti päättänyt tänä kesänä lähteä, vaikka sää ei suosisikaan, muuten jää helposti vaille kokekemuksia ja kohtaamisia ja kesä tuhraantuu odotteluun, kohta on kesäkuukin jo puolessa välissä:)
Jael: Suomen kaunein rannikkokaupunki, ihan aiheesta. Kalastamaan pääsee meiltä helposti, mutta kalan saamisesta ei ole takeita. Nyt meinattiin ruveta tutustumaan katiskan saloihin.
Carola: Niin kannattaa. Muistan sen aina kun lähdetään. Ja näinä Suomen kesinä on suorastaan PAKKO tarttua jokaiseen edes vähänkään kauniiseen hetkeen, koska seuraavana päivänä on kuitenkin kylmä/sade/ vilu?
Kotka on yllattavan kaunis kaupunki!
Anu: Minua ei yllätä yhtään, sillä tiedän Kotkan kauniiksi.
Tuota "ystäväperheen poikaa" vähän hymyilytti, kun kerroin, että sen biisiä on siteerattu täällä blogissa :). Tuota biisiä on kyllä muisteltu monta kertaa :D.
Sanna: Kerralla teki hittibiisin, jossa oli mieleen jäävät sanat:).
Lähetä kommentti