Kevät ottaa ja antaa. Ensin köhivät ja kuumeilevat perheen kaksi pienintä. Se kaikkein pienin painautuu vasten, tunkee viereen, yskii päin, eikä sille pysty sanomaan, että se on tautipesä. Siitä kärsii sitten tämä ruumis, sillä nyt köhin minä. Kuume minulle nousee todella harvoin, enkä pelkän yskän takia osaa olla sairaslomalla. Etenkin kun kotipotilaiden malli ennustaa monta päivää, jopa viikkoja kestävää köhimistä. Anoin siis työterveydestä kunnon yskänlääkkeet ja jatkan siiheksi kun pystyn. "Tämä on kolmiolääke, mieti sitten, että pystyykö sitä käyttämään töissä", toteaa lääkäri. Toistaiseksi olen pystynyt. Tropit vie yskän ja tauti äänen. Mutta onhan minulla toimivat kädet ja jalat. Pysyttelen etäällä muista ja toivon etten tartuta.
"Jos pitäisi tehdä vain yhtä vuoroa, tekisin iltaa," toteaa aamukankeuteni ymmärtävä työkaveri. Herääminen kello kuusi on pelkkää tuskaa, niin fyysistä kuin psyykkistä. Sitä tuskaa kyllä helpottaa hieman aurinko, joka mahdollisti tänään pakollisten aamutoimien tekemisen luonnonvalossa. Sitä helpotti myös eilen illalla ajoissa tapahtunut nukkumaanmeno. Normaalisti en illalla malta. Kuudelta kellon soidessa olen niin väsynyt että oksettaa. Ynisen vastauksia peiton alta toivotuksia syytävälle siipalle. Muistan lämmöllä sitä kesätyö-kaveria, jonka kanssa tehtiin yhteinen sopimus: keskustella täytyy vasta aamupalan jälkeen. Ennen sitä ei pysty, ei voi. Vielä kaksi herätystä ja sitten helpottaa.
Olen ostanut kevätsipulia ja porkkanan siemeniä. Perunat itää jääkaapissa.
Vaikea uskoa, mutta kohta vihertää.
Perjantaille sattui viikon ainoa vapaa. Siivoan ja järjestän pääsiäistä kotiin. Aurinko hellii, mutta järkevä minäni toppuuttelee. Ei tässä kunnossa ja pienissä vaatteissa pihalle. Kesäkalusteet raahan etutersassille sitä hetkeä varten, jolloin jo uskaltaa istua hetkeksi pihakahveille. On olemassa kaikki toivo lämpimästä tulevasta. Jos joku tietää kesän olevan (taas) kylmä, pitäköön suunsa. Kunhan ei olisi enää yhtään pakkasta ja pimeää. En tarvitse hellettäkään, mutta lämpöö ja valoo. Sitä odotellessa kannoin jo toppavaatteet komeroon.
Jäät ovat lähteneet, ainakin melkein.
Kuopus lähti yökyläsynttäreille. Talossa elämän ylläpitämisen varmistaa lainalapset. Mummolan takapihalta haettiin virpomaoksat, jotka koristeltiin huomista virpoma-kierrosta ajatellen. Olen itse töissä aamusta iltaan. Lainalapset ja kuopus sen sijaan voivat kiertää ovelta ovelle toivottamassa. Mies vastaa myöntävästi saunassa esitettyyn kysymykseen: "Kuka täällä on niin kiva, että lähtee meidän kanssa uimaan." Ensi viikolla itselläni vapaapäiviä on yhden sijasta neljä. Normaalien toimien lisäksi ilmassa on lupaus ooppera-illasta Helsingissä maananataina. Yskii yskii, jaksaa jaksaa.
Virvon varvon,
tuoreeks, terveeks,
rikkaaks, rakkaaks,
Jeesuksen Kristuksen
Jerusalemiin
ratsastamisen muistoks.
Virvon sinua...
Hyvää Palmusunnuntaita teille kaikille!
Kevättääkö? Aamu-vai iltaihmisiä? Jotakin odotettavaa vai tavan arkea? Tiedä, että jälkimmäiseenkin voi ja usein kätkeytyykin se suurin siunaus. Sillä kellä on onnellinen arki, on onni myötä muinakin päivinä. Onnellisenkin tulee levätä, sekin on hyvä muistaa. Nyt laskeudutaan hiljaiseen viikkoon. Saa nähdä onko se hiljaisuutta myös blogissa?
8 kommenttia:
Ikävä kuulla että olet ollut sairaana, ja perhe myös. Paranemisia ja auringonvaloa sinne ja mukavaa pääsiäistä!
Hyvää palmusunnuntaita ja paranemisia, sekä sitä valoa ja lämpöä-kevättä!
Minä olen ehdoton aamuihminen, tarvittaessa myös valvon ja ei sekään ole hankalaa.
Tänään tiedossa keramiikka näyttely; Anu Pentik.
Pikaista paranemista, ihana kevat tuo aina mukanaan ne pöpöt! Meillakin on köhitty mutta vuoteeseen ei olla viela kaaduttu. Olen aamuvirkku mutta taytyy sanoa etta viime aikoina olisi joskus ollut kiva nukkua edes tunti pidempaan. Arki on nyt tasaisen tuuperruttavaa mutta hyva niin, viime viikko oli töiden puolesta kiireinen ja nyt onkin onneksi tiedossa hieman lepsumpi viikko, josta aion nauttia ihan vaan niin etta on aikaa tehda kunnon ruokaa arkenakin ja istua kahvikupin aaressa. Mukavaa sunnuntaita!
Pikaista paranemista! Olen illanvirkku ja aamu-uninen. Aikoinaan aamuvuorot olivat työläitä. Pikkuhiljaa sain siirtyä yöpainotteiseen ja myöhemmin pelkkiä yövuoroja tekemään. Se sopi parhaiten. Nyt oltuani viisi vuotta eläkkeellä, rytmiksi on vakiintunut 8 tunnin yöunet keskiyön jälkeen.
Kevättää kyllä, mutta täällä on vielä melkoiset kinokset lunta vaikka asfaltti jo näkyykin.
Olen aamuihminen ja herääminen on mennyt sitä helpommaksi mitä lähemmäs kevättä mennään. On valoa. Myönnän, että marraskuussa klo 4-5 aikaan herääminen tuoti tuskaa, kun piti raahautua aamujoogaan ennen töitä. Nyt sekin on helpottanut ja olo on virkeä. En minäkään tosin aina malttasi mennä ajoissa nukkumaan, mutta joskus se on vain pakottauduttava. Huomaan, että loppuviikosta aika lipsuu se nukkumaanmeno kun tietää, että viikonloppuisin saa kuitattua univajetta.
Matkatar: Ei ole olemassa sopivaa aikaa sairastaa. Tälläkään kertaa. Paranemista toivon siis minäkin. Huomenna töihin ja Ooppera-reissu, sen jälkeen voin kaksi päivää asua sängyn pohjalla. Viikonloppuna meille tulee vieraita, joten pöpöjen on siihen mennessä paras kaikota.
Carola: Minä olen hitaiden aamujen ihminen. Sopiva aika heräämiselle on jossakin kahdeksan ja kymmenen välillä.
Petra: Vitkutan sitä heräämistä niin, että minun aamulähtöni on aika minuuttipeliä. Puoli tuntia heräämisestä olen jo laittamassa ulkovaatteita päälle. Siihen mennessä olen pukenut, peseytynyt, meikannut, juonut kahvin ja lukenut tärkeimmät uutiset, kaapannut kaapista eväät mukaan ja sitten olenkin jo menossa. Kymmenen minuuttiakin aikaisempi herääminen saisi minut varmasti raiteiltaan, kun se klo. kuusikin on niin niin tahmea.
Mimon Mami: Minä olisin varmasti luonnostani samassa rytmissä kun sinä. Jos kahdeltatoista pääsisi maate heräisin varmaan kahdeksan yhdeksän välillä. Usein meillä lipsuu yhteen ja jopa kahteen. Ja herää siinä sitten kello kuusi:(. Yövuorot tuntuisi kyllä myös tosi hankalilta. Etenkin kun niitä olisi vain silloin tällöin. En ole halunnut edes yrittää.
Hurmioitunut: Meillä on maa ollut jo paljaana jonkun aikaa. Etelän iloja. En kaipaa enää yhtään hiutaletta, saati sitten kinosta. Minä myös vapaapäivinä makselen velkoja takaisin, mutta ei se auta siltikään niihin hetkiin, jolloin se kello soi. Huomenna vielä soi, mutta sen jälkeen taas tiedossa kolme hidasta aamua:D.
Paranemisiin teille,toivottavasti teillä jo voidaan paremmin. Minä olen aamuvirkku,en herää myöhään edes viikonloppuna,arkisin laitan kellon soimaan joskus 5.30-6 välissä,rakastan aikaisia aamuja.Täällä on jo lämmennyt niin että laitoin talvipeiton pois.
Jael: Tänään on vapaapäivä, olen nukkunut pitkään. Olo on parempi, mutta parin päivän aamusta iltaan meno vaati veronsa. Tänään menen hygieniapassi-kokeeseen ja kauppaan. Ei mitään muuta ohjelmaa tiedossa, onneksi.
Lähetä kommentti