Vain ihminen joka on elänyt läpi Suomen pimeistä pimeimmän talven, ymmärtää. Ymmärtää mikä onni kätkeytyy aamuihin, jolloin ikkunasta hohtaa valo. Päiviin, jolloin auringonsäteet houkuttelevat pihoille. Istumaan parvekkeille ja terasseille. Kävelemään pölyisille kaduille. Mitä siitä vaikka lämpöasteikot yltävät vain kymmeneen asteeseen. Onhan se valo. Se samainen ihminen ymmärtää myös ihmistä, joka jaksaa huokailla illalla ikkunan ääressä rannasta loistavia valoja, monissa sävyissään. Tietäen, että tämän takia kestää sen seuraavankin pimeän talven.
Keskiviikot kuuluu sarjaan viikon kamalin päivä. Työpäivän perään aina suoraan mainoksia jakamaan. Kuskausta harrastuksiin. Nälkää, kun ei kerkeä syömään. Tämän keskiviikon ärsyttävyyttä lisäsi se tosiasia, että vakuutustoimisto auttaa vain todella isoissa ongelmissa. Meillä on hukassa autonavain, renkaiden vaihdossa katkenneen pultin korjaus ja kaksi hajonnutta kännykkää. Se on monta euroa se. Kiireessä pitää tehdä kuopuksen esityksen nuttura. Odotan karvaa, joka katkaisee kamelin selän. Jalkakin kiukuttelee.
Ja saapuu ilta. Kaikki on tehty. Sauna lämpiää. Piipusta nousevan savun tuoksu täyttää koko pihan. Linnunlaulu ja lokin kirkuna. Pujahdan saunan lämpöön. Pesen pois keskiviikon pölyt. Perhe kasassa. Kello on yli kahdeksan, mutta iltauinnilla mitä kaunein valo. VALO.
14 kommenttia:
Sinulla on paljon onnen elementtejä. Iloisia iltauintikuvia, meilläkin järvi vapautui jääpeitteestä viikonloppuna. Uimassa en ole kuitenkaan vielä käynyt :)
Reipasta porukkaa siella. Siita se tulee varmaan voimat arjen harmien kanssa taisteluun. Mina en kylla olisi tuohon veteen edes pikkuvarvastani uhrannut.
Välillä kirpasee tavalla tai toisella. Onneksi kuitenkin on se valo. Ja ne kymmenen astetta 😉
Hei! Löysin tänne just Autuaan olon kautta. Taidan jäädä olemaan!
Sinäpä sen sanoit: valo. On se kyllä jotain niin ihmeellistä, kun taivas repeää pitkän pimeyden jälkeen, ja valo näyttäytyy kaikissa eri väreissään.
On teillä rohkeaa porukkaa! Minä en uskaltaisi mennä uimaan vielä pitkään aikaan...
Cheri: Kaikki onnen ainekset koko ajan olemassa. Mutta joskus meinaavat hukkua kaikenlaisten harmien alle. Nyt muistutan itselleni, että rahaahan se vain on. Sitähän tulee joka kuukausi lisää.
Anu: Silti on tutkittu, että monen psyyke katkeaa nimenomaan keväällä. Että on rämmitty se kamala pitkä pimeä talvi ja sitten kevään valossa asiat ei tunnukaan kirkastuvan. SItä ei jaksa. Mutta minulla kyllä kirkastuu ja energiaa on käytössä. Keskiviikkoisin ne kyllä on aina niin loppuun käytetty, että unta ei tarvitse illalla odotella:).
Pepi: Niin, ja jos on pakko kirpaista, niin mieluiten kuitenkin sitten rahallisesti, kun vaikka terveydellisesti tai ihmissuhdeongelmista. Sitä paitsi, kun löytää tuulettoman aurinkoisen pisteen, ne kymmenen astetta moninkertaistuu:).
Teresa Maria: Voi tervetuloa sinulle. Jää toki, kyllä täällä kaikille tilaa riittää:).
Satu: En minäkään. Viime kesänä en tainnut uskaltaa/haluta uida koko kesänä. Vesi on täällä aina liian kylmää. Uin sitten, kun sen lämpötila ylittää reilusti 20 astetta. 25 alkaa olla se raja, jolloin veteen meno ei ole kidutusta:). Mutta nämä minun omani ne viitsii. Ovat uineet jo jäiden seassa, joten tämä oli kuulema jo selvästi lämminnyt vesi:D.
Tuon valon takia Suomessa mielestäni paras vuodenaika onkin juuri kevät. Kun se valo lisääntyy päivä päivältä ja sen mukana tulee lämpöä, se tavallaan kuvastaa toivoa. Niin ajattelin jo nuoresta saakka kun istuin pitkät pimeät talvet koulubussissa aamuin illoin. En voinut sietää talvea ja lunta ja pimeää, mutta heti tammikuusta alkoi helpottaa...pikkuhiljaa.
Nyt ollaan jo ihan kesän kynnyksellä, jee!
Hyvää viikonloppua ja pidetään peukkuja että ne rahahuolet järjestyvät pian.
Osasit hyvin pelkistää oleellisimman ystäväni! Vähästä on onnenhetket rakennettu, mutta se on hyvä; siksi ei ole tarvis tehdä suuria järjestelyitä..:)
Onnellista viikkoa sinulle ja perheellesi, Mine!♥♥♥
Ihana valo ja kauniit ilta kuvat!
Matkatar: Olen vähän jo luopunut toivosta sen helpottamisen suhteen. Ensimmäisen vuoden jaksoin uskoa, että tulee joku tasaantuminen. Ei ole tullut. Elämä Suomessa on siis taloudellista kituuttamista. Mutta taitoa on se, että oppii nauttimaan elämästä siitäkin huolimatta! Ja nyt olen päättänyt kehittää kikat, jolla pääsen matkustamaan vaikka siihen ei olekaan koskaan rahaa.
Aili: Niin se on. Pienet ilot on tarpeellista löytää. Etenkin jos suureellisiin ei ole rahkeita.
Carola: Ihana ihana kevät.
Minkä taikavarvun olet kehittänyt? Matkailua vaikka rahattomana? Jaa ihmeessä keksintösi. Kelpaisi ja testaisin välittömästi. Itse olen talven sydämen matkaillut historiassa, Turkinkin. Tosi antoisaa sekin yhtymäpintoineen tähänkin aikaan. Anisi
Anisi: En tiedä vielä:D. Mutta sen olen nyt ymmärtänyt, että matkalle minun on päästävä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että rahaa on jostakin tehtävä, jotta pääsee. Mistään emme taida liiemmin pystyä säästämään, kun ei kuitenkaan haluta kieltää lapsia harrastamasta. Eli tämäkin yhtyy nyt tähän kysymykseen, että mitä tekisin sitten isona?
Jotenkin vaan sellainen tunne, että oma juttusi odottaa jossakin. Kun se hetki tarjoutuu, tartut rohkeasti. Sinulla on niin monia vahvuuksia, sosiaalisia taitoja, verkostoja ympäri maailmaa, kulttuurista tuntemusta, kielitaitoa, taiteellista lahjakkuutta, kykyä ajatella viisaasti, elämänkokemusta, ammatti, sopiva ikä vielä vaikka mihin ...
Jos et pane pahaksesi villiä ja vapaata ideointia, niin tässä jotakin. Miksipä et kehittelisi vahvuuksiasi yhdistellen vaikka kuinka pienin askelin jotakin omaa kuviota? Toiminimellä monialaisesti vaikka palkkatyön ohessa? Mitä Turkista voisi tuoda Suomeen, nettimarkkinointia ja - myyntiä? Matkan järjestelyjä, opastuksia sieltä ja sinne? Tunnet molemmat suunnat tarpeineen ja mahdollisuuksineen. Virkistys- ja hyvinvointipalveluja, voimaannuttaa valokuvausta - kaikkea sitä, mistä olet kiinnostunut, mille näet tarvetta, missä olet hyvä. Moni menestyvä yritys on aloitettu autotallissa tai verkossa. Hallituksen tulevat toimet ilmeisesti tulevat helpottamaan työn, työttömyyden ja yrittämisen yhteen sovittamista. Kaikenlaista koulutusta ja neuvontaa on työvoimahallinnon suunnalla saatavissa. En tiedä, mitä teit työksesi Istanbulin vuosina. Syntyi vaikutelma, että sekään ei ollut tiukkaan luutunutta ja raamitettua. Kokemusta sinulla on varmasti monenmoista.
Itse olen tallannut palkkatyöläisen tasaisen polun mutta seurannut sisareni hyvin erilaista palasista koostunutta. Nyt hän on lopettelemassa pian 30 vuotta toiminutta pientä oy:tä. Tyhjästä aloitti. Sorry vuodatukseni. Toivottavasti en mennyt liikaa asioihisi. Tarkoitus hyvä. Anisi
Anisi: En tietenkään pane pahakseni. Ihania ideoita. Kyllä minulla itselläkin ideoita riittää, haaveitakin. Ne tyssäävät Suomen verotukseen. Täällä on järjetöntä tehdä mitään, kun verottaja tulee heti apajille ja kahmii puolet kaikesta mitä teet työsi ohella. No, parempihan se puoletkin toisaalta on kuin ei mitään. Silti tuntuu jotenkin typerälle, että yrittämistä ei kannateta! Jos siis teet, tee sitten jotakin mihin palat ja josta et odotakaan mitään voittoja. Heittäytyä täysin yrittämään tyssää minun kohdallani aina taloudelliseen riskiin. Meillä ei ole sellaiseen varaan ja minulta puuttuu siis uskallus. Niinpä yritän toimia turva-alueella. Tylsää, mutta minkäs sitä itselleen mahtaa. Ja toisekseen se tyssää tähän perheeseen. Olisi aika itsekästä äidiltä lähteä opastelemaan ja toteuttamaan itseään maailmalle ja jättää perhe kotiin. Seuraava kuoppa on aika. Kun tulet puoli viisi kotiin raskaan työpäivän jälkeen. Kotona odottaa siivousta, silitystä, harrastuskuskausta, ruoanlaittoa jne. jne. on edessä se tosiasia, että ei ole voimaa eikä aikaa olla luova. Olen siis tullut siihen tulokseen, että minun tulee voittaa lotossa TODELLA paljon rahaa. Sen jälkeen saattaisin tehdä kaikkea hullua ja elää siten kun haluan.
Mutta yksi ajatus minulla kyllä on, ja sen aioin toteuttaa. Kuulette siitä kyllä tulevina viikkoina. Ja toinenkin on, mutta siitä en taida puhua, sillä pelkään, että minä en pääse koskaan toteutuksen tasolle, ellei jotakin ihmeellista tapahdu. Ja jos tapahtuu, antaa tapahtua.
Summa summarum: Tuollainen oikeasti olisin, mutta en kuitenkaan ole. Minua sitoo moni asia. Ja suurin niistä on vastuuntunto.
Lähetä kommentti