Silittäessäni tapaan katsoa jotakin ihan aivotoimintaa tarvitsematonta sarjaa. On mennyt dokumentteja, Hurjat Remontit, Vuosia Nuoremmaksi ja viime viikolla törmäsin sitten sellaiseen sarjaan kun Siivoushullut. Siinähän on idea kerätä eritason "hullut" yhteen, eli ylineuroottiset siivoojat ja järkyttävän käsittämättömät sottapytyt. Nämä siivoushullut siivoavat neuroottisesti putipuhdasta kotiaan kymmeniä tunteja viikossa, kammoavat bakteereja ja tekevät kanssaeläjiensä elämästä melkoisen rasittavaa. Sottapytyt taas ovat kukin omasta taustastaan johtuen päättäneet jättää kotinsa jopa vuosiksi siivoamatta ja/tai hamstraavat pakonomaisesti sinne loputtomasti tarpeetonta tavaraa ja jälki sitten on sen mukaista. Arvasittekin ehkä jo, vaikka ette olisi ohjelmaa katsonneetkaan, että siivoushullu raahataan rojuläjään sottapytylle neuvoja ja apua antamaan. Siistiä jälkeähän siinä syntyy ja molemmat toivottavasti oppivat toisiltaan jotakin.
Kello 12.10. Aurinko paistaa ja virkistää!
Minun suhteeni siisteyteen on ollut vaihteleva. Lapsena sain melko usein kuulla sotkuisesta huoneestani, jossa aina välillä sain jonkun siivoushullun puuskan. Siinä vaihtui järjestykset, siivottiin kaapit ja laatikot, kunnes huoneen taas valloitti epäjärjestys ja sotku. Teininä taisin olla aika mahdoton siivooja, kun muistan äitini kysyneen silloiselta poikaystävältä ja nykyiseltä mieheltäni, että "Tuollainen sottapyttyhän se on, mites meinaat sen kanssa elellä?" Elämässä tuntui olevan aika monta kiinnostavampaa asiaa, kun siivoaminen. Toisaalta, kun hommaan ryhdyin, sain nopeasti näkyvää tulosta aikaiseksi.
Naimisiin meno ja muutto omaan kotiin sai jonkun sortin naksahduksen aivoissa tapahtumaan ja sen jälkeen olen kyllä mielestäni ollut siisti ihminen. Meillä siivotaan ihan poikkeuksia lukuunottamatta joka perjantai. Käyn säännöllisesti läpi kaapit ja komerot. Meille tehdään perusteellisempi joulu- ja kesäsiivo. Lapset hoitaa yläkerran tyylillään ja minä käyn siellä tarvittaessa vähän nalkuttamassa. Tässä on kyllä ihan aihetta, sillä vielä toissa viikolla kuulimme poikien siivousfilosofian, joka meni näin: "Ensin mopataan ja sitten otetaan imurilla keskelle keräytyneet roskat." Alakerrat mennään sitten joko minun tai isännän tavalla, riippuen siitä kumpa siivoaa.
Klo. 14. Aurinko on vetänyt pilven ylleen, mutta voi tätä vielä kutsua valoisaksi.
Istanbulin kotia reilu vuosi sitten raivatessani päätin, että turhaa kamaa ei Suomen kotiin raijata ja varastoihin ei sitten ruveta keräämään mitään "varmuuden vuoksi-asioita". Sotkun syynä tuossa yllämainitsemassani ohjelmassa ja ihan tässä meidänkin arjessa kun useimmiten on turhat tavarat. Jos kaapeissa ei ole tilaa tai asioille ei ole selkeitä paikkoja, alkaa ilmestymään kasoja. Liian täydet kaapit on hankala pitää siistinä. Pienet piiperrykset tasoilla ja hyllyillä hankaloittavat siivoamista jne. jne. Lupaus on ollut hankala pitää, sillä tavaraa tuntuu ilmestyvän kuin itsekseen. Muuton jälkeen mummolan kellarista tuodut tavarat on edelleen läpi käymättä. Varastossa, poissa silmistä, mutta ei mielestä. Vaatekaapeissa ja yläkerran komeroissa olisi paljon kirppikselle viemistä, mutta kun ei jaksa eikä ehdi lajitella. Tulee lehteä, mainosta, maitotölkkiä, kanamunakennoja, limsapulloja. On pyykkivuoret, tiskipöydälle lojumaan jääneet astiat ja kaikenlaiset pöydälle tai lattialle lojumaan jääneet asiat. Ja kaikki ne kaapit, joissa tietää vallitsevan epäjärjestyksen, mutta joita ei ole jaksanut järjestellä.
Kello neljän jälkeen kotimatkalla. Mitenkäs se ulkoilu ei himota yhtään?
No, kävi niin, että Siivoushulluja katsoessani hulluus onneksi tarttui. Ensimmäisen osan jälkeen koin pakottavaa tarvetta siivota alakerran kodinhoitohuoneen. Pitkään mankeloimista odottaneet lakanakasat tuli sileiksi ja päätyivät komeroihin. Uimapukuja pursuava kori, joka oli harmittanut koko vuoden, oli alle minuutissa siirretty piiloon. Toisen osan jälkeen sain järjestettyä pitkälle vaatehuoneen koreja. Kolmas osa sai keittiön kuiva-ainelaatikoissa ja jääkaapissa ihmeitä aikaan. Samalla tuli siivottua myös olohuoneen sivuhylly ja kylppärin alakaappi. Täytyy siis toivoa, että marraskuun pimeinä iltoina ehdin katsoa vielä monta jaksoa Siivoushulluja. Ja että tämä hulluus ei olisi muutenkaan ohimenevä.
Mitens siellä? Siivoushulluja, hamstereita, boheemeja tyyppejä vai toivottomia sottapyttyjä? Mitäs muuta marraskuun iltoina muka voisi tehdä, kun siivota? Ainakin nyt täytyy lähteä kauppaaan.
13 kommenttia:
Ihan hirveän kauhean kamalasta sottapyttyhamsterista (paskaan hukut kun omilles muutat!) on kanssa naksahtanut ihan siivo ihminen :)
En tee joulu- enkä muitakaan siivouksia erikseen, yritän vaan muistaa ne kaksi vanhaa kultaista sanontaa: vie mennessäs ja tuo tuollessas sekä paikka kaikelle ja kaikki paikalleen. On helpompi elellä.
Riittää kun kerran vuodessa eli keväällä saa se totaalisen pskahalvauksen kun aurinko paljastaa kaiken sen mitä talven hämärässä ei ole nähnyt (jaksanut, viitsinyt) siivota :D
Pepin filosofiaan yhdyn lisänä kultainen ohje joltain minua viisaammalta : ei tarvitse omistaa kaikkea, mistä pitää.
Enemmän kallistun sinne siivous/järjestelyhullun puolelle. Minua ärsyttää suunnattomasti, jos esim. tiskikaapin ovet on auki. Tai itse asiassa ihan mikä tahansa ovi, jonka "kuuluisi olla kiinni". Viimeinen kuukausi on tosin menty vähän retuperällä, vaatteet lojuneet tuoleilla ja lehtiroskat kasaantuvat eteiseen. Tiskattu on silloin kun on jaksettu. Ja hei, sekin tuntuu välillä ihan kivalta. Ainakin näin pimeään aikaan. Kukaan täällä pimeässä pientä sotukua näe... ;P
Pepi: Minulla se perusteellinen joulu- ja kesäsiivous tarkoittaa nimenomaan kaappeja. Tiedän, että en vietä joulua kaapissa, mutta silti se tekee juhlasta tosi juhlavan, kun TIETÄÄ, että kaikkialla on kerrankin puhdasta. No, eri vuosina olen onnistunut eri tavoin. Siinäkin saa olla itselleen armollinen, jos ja kun ei kaikkea jaksa eikä ehdi.
Mimon Mami: Ihan totta. Ja kun jotkut asiat on lojunnut vuoden kaapissa, eikä niitä ole kertaakaan käyttänyt tai kaivannut, niin eikös se jo kerro siitä, että olisi aika luopua siitä? Vanha kansa sanoi, että aika tavaran nauttii. Minä sanon, että jälkipolvet ne sotkut joutuu siivoamaan, kun on hamstrattu kaikkea jonnin joutavaa. Eli, jos oikeasti joku tavara on sinulle tärkeä, arvokas ja rakas, pidä se. Mutta jos ei, luovu siitä.
Hurmioitunut: Kyllä täälläkin on ollut viikkoja, jolloin on vain suljettu silmät ja toivottu että kukaan ei yllättäen tule kylään. Mutta siitä ei ole otettu tapaa. Jos joka viikkoa siivoaa edes pintapuolisesti, pysyy täydellinen kaaos loitolla. Tuossa ohjelmassa oli kyllä niin karseita asuntoja, että tuli mieleen, että voiko joku OIKEASTI asua sellaisessa läävässä. Koti on kuitenkin yksi elämän tärkeimpiä paikkoja. Eikö siellä tulisi viihtyä? En voi kuvitella, että joku oikeasti viihtyisi liassa ja sotkussa?
Taytyykin katsoa Siivoushulluja.
Omassa kodissa kannattaa ottaa kerralla ihan pieni alue, muuten siihen vasyy ja lannistuu eika tapahdu mitaan.
Hih hih, munkin äiti uhkas aina varoitella aviomieskandidaattiani, mutta onneksi kandidaatti ei siloin vielä ymmärtänyt tarpeeksi suomea.
Mieheni mielestä minä olen hamsteri ja teen liian montaa asiaa yhtäaikaa ja joista osa jää kesken.
No, hän on taas hyvin siisti ja tykkäisi, että astiakaapit olisivat järjestyksessä samoin laatikot. Jääkaapinkin järjestää aina uudestaan ja sitten marmattaa, että kun täällä on sitä ja tätä.
Minä taas olen paljon suurpiirteisempi. Tykkään, että olohuone on aina ojennuksessa, mutta voin hyvin lähteä töihin ja jättää kaaoksen keittiöön.
Olen viime vuosina laskenut rimaa huomattavasti ja teen nykyisin sellaisia asioita joista nautin. Pyykkikasat yritän pitää kurissa ja kerran viikossa silitän pari tuntia.
Tuo ohjelma on kyllä katsomisien arvoinen. Peseevät keittön lattiankin monta kertaa päivässä ja siivoaminen on suorastaan jonkun asteinen rituaali. Ja sitten ne sottapytyt. Talot ovat niin täynä törkyä, että eivät sisään mahdu. Huomaatko, kun raivosiisti pyytää sotkupekaa luopumaan joistakin romuistaan, niin siitä tulee aina riita. Mitään ei saa heitää roskiin. Eiköhän se kultainen keskitie ole tässäkin asiassa paras?
Meidän pojat ovat sotkuisia. Välillä marmatan pitkään ja hartaasti ja sitten välillä ummistan silmäni.
Minä perustin omaan kuntaani Facebookissa kirpparisivuston. Tavarat menevät helposti ja nopeasti kaupaksi. Kun on lyhyt matka ihmiset hakevat ne nopeasti taikka sitten vakkariksi on muodostunut: "Nähdään Prisman katolla 16.15" Ei tarvitse seistä kirpparilla ei maksaa itsepalvelusellaisen kymmenien eurojen pöytävuokraa, ei pakata ja postitella jne.
Yleensä lauantaina otan yhden kaapin silmätikukseni, kuvaan sieltä ylimääräiset tavarat ja pohdin myyntitekstiä sekä hintaa. Tällä tavalla rojumäärä eteisessä pysyy suht pienenä. Jos eivät kamat viikossa eteisestä kadonneet, on reilun hinnanalennuksen vuoro. Jos eivät vieläkään mene kaupaksi on ne siitä helppo ottaa aamulla mukaan ja viedä UFF:n laatikkoon :)
Jopa vaatteet käyvät kaupaksi kun saavat tulla livnä katsomaan ja kokeilemaan!
Minäkin taidan kuulua johonkin välimaastoon näissä järjestys / siivous asoissa, tykkään kun on siistiä ja myönnän, että olen myös viettänyt joitakin jouluja siellä kaapeissa, vaan en enää;) Yritän pitää kaapit ja muut asiat järjestyksessä ja niin onneksi muutkin meillä, mutta turha vouhkaaminen näisskin asiossa saa pinnan helposti kiristymään., kohtuus kaikessa.
Meillä kyllä tehdään pyhiksi normaalia suurempi suursiivous, minusta se kuuluu juhlan järjestelyihin, mutta stressiä en suostu ottamaan, jos jotakin ei ehdi tai jaksa tehdä, pyhät kyllä tulee jokatapauksessa:)
Kukin siis tyylillään ja stressitöntä kohta jo juhlakauden alun puuhasteluja vaan kaikille!
Anu: Ihan totta. Ei kannata yrittää suursiivota koko huushollia, vaan vaikka yksi huone kerrallaan. Tai yksi kaappi, jos huone tuntuu liialliselta urakalta.
Allu: Sinä olit sitten sen suhteen turvassa:). Minun mies vaan otti riskin.
Saara: Keskeneräisiä projekteja ei lasketa sotkuksi vaan ne on nimeltään luova tauko:). Meidän lapsista esikoinen on pitänyt paikat järjestyksessä omassa huoneessaan jo pienestä pitäen. Kaikki muut lapset sitten taas. Hoh hoijaa. Kehen lie tulleet?
Angelina: MInä vieläkin taistelen Facebookia vastaan, joten ainoa keino tavaroista eroon pääsemiseen on se Kirppis tai kaatis. Vielä elättelen toivetta, että joku inspis iskee ja saan itseni ryhtymään siihen kirppis-pöytään. Viime kesänä suunniteltiin myös pihakirppiksen järjestämistä, mutta kappas kun ei ryhdytty. Se vallihauta-multaröykkiö piha ei jostain syystä inspiroinut sitten järjestämään yhtään mitään pihajuttua.
Kirsi: Osaan minäkin onneksi välillä silmiä ummistella. Ei minua siis ihan siivoushirmuksi voi laskea. Mutta jos saan valita, valitsen aina sen siistiyden. Kauneus on aina ollut minulle tärkeä arvo ja siivoton ei koskaan kyllä ole kaunis.
Mutta joulussa tajuan minäkin sen, että oleellisin ei ole siisteys vaan joku ihan muu.
Juuri näin :) On kivaa, että on perussiistiä, joten viikkosiivous meilläkin riittää ja pyhiksi hieman enemmän. Kaappien purkamista/perkamista/siistimistä/jynssäystä harrastan läpi vuoden, joten niihin ei tarvitse paneutua suursiivouksen lomassa kun sitä harrastaa vähän väliä. Niin nautin puhtailta tuoksuvista ja puolityhjistä kaapeista nykyään. Yksi kaappi/lauantai on oikein hyvä rasti. Ensi lauantaina kylpyhuoneen kaappi. Lienee täynnä puolityhjiä shampoo-, hiuslakka-, dödö-purnukoita :)
Angelina: Minusta tuntuu, että vuosi vuodelta kaipaisin nimenomaan vähemmän ja vähemmän tavaraa. Nyt taas päätin karsia kamaa reilulla kädellä. Kylpyhuoneen kaapin jo selvitin:).
Minä perustin puoli vuotta sitten FB:hen kirpparisivuston omaan kuntaani. Hyvin on mennyt tavarat kaupaksi ja nopeasti ne on noudettu kun kaikilla lyhyt matka ja postittaa ei tarvitse. Voi myös tulla katselemaan ja sovittamaan. Vakkariksi tullut...."Nähdäänkö Prisman katolla 16.15?" :)
Lähetä kommentti