PIKKUINEN LUUMU JA MAA JOHON HÄN SYNTYI

Tänään kastettiin 17. kummilapsemme, pikkuinen Luumu.  Olimme ristiäismatkalla kahden mieheni kanssa, sillä jälkikasvullamme oli omia menoja tälle päivälle. Kastejuhla pidettiin Espoossa ja yllätyin iloisesti pappilanmäestä. Paikka oli idyllinen ja ehdottomasti monen kuvan arvoinen, mutta koko päivän satoi ja niin maltoin pysähtyä sateeseen vain hetkeksi pois lähtiessämme. 

Vastasyntyneet jos jotkut saavat minut hieman levottomaksi. Millaiseen maailmaan Luumu nyt sattui syntymään? Onko hänelle tarjolla huolettomia lapsuuden päiviä vai saapuiko hän arvaamattomaan ja pahaankin paikkaan? Kasteen jälkeen meidän pöydässä näet keskusteltiin päivän polttavista aiheista, kuten Seinäjoen turhasta surmasta ja meneillä olevista hallitusneuvotteluista. Kumpikaan aihe ei nyt ainakaan ollut rauhoittamassa kummitädin sydäntä, mutta pikku Luumua ei painannut enää mikään. Itse kastehetken pieni mies huusi minkä keuhkoista irti sai, mutta rupesi sen päätteeksi unille ja nukkuikin sitten luottavaisin mielin läpi kalasoppien ja kakkukahvien.

Kahdella kielellä mentiin. Sujuvasti kuunnellen ja laulaen molemmat.

Sattuneista syistä tämä Seinäjoen tapaus on mietityttänyt minua normaalia uutista enemmän. Asuuhan kotonamme samaa ikäluokkaa olevaa porukkaa. Asia liippaa myös erittäin läheltä työtäni. Erehdyksekseni pistäydyin lukemaan asiasta keskustelupalstoilta ja törmäsin asiaan, josta saatiin pöydässäkin aasinsilta niihin hallitusneuvotteluihin. Suomessa velloo valtava ulkomaalaisviha, jota ei mielestäni käsitellä millään foorumilla rakentavasti. Näin ollen Seinäjoen surmastakin syytettiin ulkomaalaisia kansanryhmiä nimeltä mainiten ja oltiin valmiita tiettyjä kansalaisuuksia jo teloittamaankin, vaikka tekijää jo nimeltä netissä mainittiin ja varmalla kädellä tiedettiin "urheilevaksi paremman perheen tytöksi, supisuomalaiseksi eloveenatytöksi".

Helpottiko tämä tieto millään tavoin. No ei todellakaan. Miten meidän yhteiskunnassamme tavalliset urheilevat parempien perheiden tytöt tappavat toisiaan ja sen jälkeen "käyttäytyvät kuulusteluissa rauhallisesti ja fiksusti".  Ja miten tätä olisi voitu ennaltaehkäistä, kun "kukaan ei ikinä olisi voinut uskoa mitään tällaista tapahtuvan". 

Toinen kysymys on se, että miten meidän maassamme voitaisiin oppia puhumaan maahanmuuttajista rakentavasti ja niputtamatta jokaista mamua samaan muottiin? Tänne kun saapuu mamuja vaikkapa työn vuoksi, avioliiton myötä tai turvapaikan hakijana ja jo tämä tekee heistä kovin erilaisia suhteessa toisiinsa. Maahanmuuttajia saapuu hyvin köyhistä oloista mutta myös erittäin vauraista maista. Heissä on korkeasti koulutettuja ja lukutaidottomia. Osa on perheellisiä, osa sinkkuja. Myös eri maat kulttuureineen tuovat mamuihin mausteensa. Se, että pystytään tilastoilla osoittamaan, että vaikkapa Suomessa tehdyistä raiskauksista suurin osa tehdään tietyn maalaisten maahanmuuttajien toimesta, ei oikeuta vihaamaan kaikkia maahanmuuttajia raiskaajina.  Sen sijaan odottaisin kyllä rakentavaa keskustelua siitä, että mitä tehdä niiden tiettyjen maahanmuuttajien kanssa, jotka tällaisiin rikoksiin toistuvasti sotkeutuvat. Valitettavasti maahanmuuttajista tuntuu puhuvan vain Perussuomalaiset. Sen puheen vuoksi kyllä saivat monia ääniä, mutta niiden puheiden tarkoitus taisi  olla hajottaminen rakentamisen sijaan?

Martti Luther kehoitti kuulema istuttamaan omenapuun, vaikka tietäisi maailmanlopun olevan käsillä huomenna. Tällä periaatteella voi myös kehoittamaan synnyttämään lapsia, vaikka ympäröivässä yhteiskunnassa asiat olisivatkin huonolla tolalla. Pikku Luumu saikin kastelahjaksi oman puun. Toivon siis, että saavat molemmat kasvaa luottavaisessa ja huolettomassa maassa, vahvistuen ja voimistuen ottamaan vastaan milloin mistäkin päin tulevat tuulet. Onnea sinulle pieni ja siunausta<3.

Edit: Selvennykseksi vielä, että Pikku Luumu on siis suomalainen, sekä äitinsä että isänsä puolelta, eikä liity mamuihin muuten kuin kastepöytäkeskustelujen kautta:). Hänen kotonaan puhutaan sitä toista kotimaista kieltä ja siitä johtui juhlan kaksikielisyys.