Lunta sataa jo ties kuinka monetta päivää. Sellaista märkää ja painavaa lunta, jonka siirtäminen paikasta toiseen vaatii jo hieman käsivoimia. Joka kastelee kengät ja saa hiukset tippumaan vettä. Tänä aamuna se samainen lumi oli muuttanut kotikadut Narnian ikuiseksi talveksi, tehden työmatkastani silkkaa satua.
Kodin vinksahtanut aitakin on lumiasussaan pelkästään suloinen!
Talvi ja sään mukainen pukeutuminen. Siihen viitattiin aiemman postaukseni kommenttilootassa, joten jatkanpa nyt hieman tästä aiheesta. Suomi ja muoti ei ole useinkaan (jos koskaan) maailmalla yhdistetty toisiinsa. Kun ympärilleen katselee, ei ole vaikea ymmärtää, että miksi ei. Turkissa vietettyjen vuosien aikana tilanne on kehittynyt parempaan suuntaan, mutta edelleen suomalaisen pukeutumisen perusteet näyttävät kilpistyvän sanoihin mukava ja käytännöllinen. Jos oma pukeutuminen Turkissa muuttuikin sikäläiseen suuntaan, on se Suomeen paluun jälkeen myös nopeasti suomettunut. Pakkaudun aamulla mielihyvin toppahousuihin, villaisiin asusteisiin ja sään mukaisiin jalkineihin. Ulkonäkö on aikalailla sivuseikka, kun täytyy selviytyä pakkasessa tai räntäsateessa paikasta toiseen. Tai liukastella liukkailla teillä pitkiä matkoja.
Turkissa ulkonäkö on käyntikortti. Kansa, uskonnollisinta väestöä lukuunottamatta, tuntuu panostavan ulkonäköön enemmän kuin me täällä Pohjolan perukoilla. Vaatteisiin, hiuksiin, kynsiin ja meikkiin käytetään aikaa ja rahaa ihan toisella tavalla, kun mihin esim. itse olen tottunut. Siellä oli ihan tavallista kipaista kampaamossa aamulla föönauttamassa hiuksensa ennen töihin menoa. Siis turkittarilla, ei minulla. Ymmärrettävästi sen jälkeen ei tule mieleen peittää komeutta pipolla:).
Me suomalaiset sen sijaan olemme käytännöllistä väkeä. Omassa lapsuudessani olimme myös massa-kansaa, joka ei ihaillut eri tavalla pukeutuvia henkilöitä. Nyt tämä jälkimmäinen on mielestäni muuttunut ja sellaista "leviksen 501 ja purkkarit- tyylistä pakkoa" ei näytä ainakaan nuorison keskuudessa olevan. Uutena ilmiönä on Suomeenkin kantaututunut nämä "Hippu Kylbergit", joita Kingissä onnistuneesti parodioidaan. Eli erityisesti nuoret naiset, joiden päässä ei näy pyörivän mitään muuta kuin oma ulkonäkö ja sitä pönkittävä pinnallinen elämäntyyli. On meikit, hiukset ojennuksessa ja tyrkky tapa pukeutua. Selfiet nyt jotenkin ja jossakin tilanteessa voin ymmärtää, mutta kun täytyy ostaa keppi selfieitä varten, alan jo liikkua vaivaantuneesti ja pyöritellä silmiäni. Siinä vaiheessa kun tarvitaan keppi belfietä varten, olisi mielestäni lähipiirin haastettava henkilö vakavaan arvokeskusteluun. Lupaan siis, että yhtään belfietä ette tule tässä blogissa näkemään:D.
Kumpi parempi? Turkkilainen huoliteltu ulkonäkö, vai suomalainen maanläheinen rentoilu? Ehkä kallistuisin johonkin kultaiselle keskitielle. Toppahousujen alle kun voi pukea siistin tilanteeseen sopivan asusteen. Jos kampaamon föönit ei tulekaan kysymykseen, on syytä ilmestyä työpaikalle puhtaalla ja kammatulla hiuspehkolla. Persoonallisuus saisi mielestäni näkyä vieläkin enemmän, eikä mukavuudestakaan tarvitse tinkiä. Verkkarit tai collarit kun ei todellakaan ole ainoa mukava vaatekappale, joka on olemassa. Siisti ulkoasu on toisten ihmisten huomioimista siinä kuin tervehtiminen, oven avaaminen ja ne taikasanat: kiitos, anteeksi ja ole hyvä.
Toppahousuissani kävin nämäkin maisemat ihailemassa aamulla töihin mennessäni ja ennen kaikkea sieltä palatessani. Aurinko laski ja jään yllä leijui valkoista hattaraa. Ajattelin, että jos talvi on tällaista kauneuden ylistystä, niin minun puolestani se saa hyvinkin jatkua vielä muutaman kuukauden. Ei kun pipo päähän, rukkaset käteen ja päin hankia.
20 kommenttia:
Nuo kuvat on todellakin kuin taikamaailmasta, naytan ne heti miehelle kun töista kotiutuu! Minakin kannatan kultaista keskitieta, tilanteen mukaan, juhliin juhlavaatteet ja saan mukaan sitten omat vaatteet. Jokainen saa koristautua ja pynttaytya oman mielensa mukaan!
Oih, mitkä kuvat. Voi mitä Suomen kauneutta!
Me olemme lähdössä ylängölle vapaapäiviä viettämään. Olen kaivannut kaapit ja kolunnut komerot, jotta löytäisin sopivat varusteet. Muille taitaa löytyä, mutta omia retkeilykuteita ei ole. Käytännölliset kengät sentään on.
Kirjoitteli H-M
Täällä taas yksi visuaalisesti vinksahtanut ihminen pakahtuu tähän kuvien kauneuteen.
Ja mitä tuohon käytännölliseen pukeutumiseen tulee, minusta on välillä ihan naurettavaa kun muotibloggaajat postaavat itsestään tyylikkäitä talviasikuvia. Onhan se totta että jotkut osaavat ajatella tyyliä kovillakin pakkasilla, mutta välillä niistä huokuu se, että on vain laitettu parasta päälle kuvausten ajaksi ja sitten hipsitty takaisin sisään. Kuinka moni OIKEASTI käyttää esim. 10cm:n korkoja talvella?? Ellei sitten saa autokuljetusta ovelta ovelle. Helppoahan se on olla tyylikäs plussakeleissä. Minäkin haluaisin käyttää kivoja talvihameita joita löytyy nättejä villakankaisia muutama, mutta ei niillä hyvä ihme kyllä taiteta koulumatkaa pyöräillen sohjoisessa lumessa.
Monesti se käytännöllisyys menee sen ulkokuoren ohi. Tilanteen mukaan on oikein oiva ohjesääntö. On selvää että jos työskentelee roskakuskina, niin tumma puku on silkkaa typeryyttä. Toisaalta häissä tai hautajaisissa tai ihan vaan muuten ihmisten ilmoilla iltaa istuessa pilkkihaalarit on moukkamaisuutta. Itse kuulun paikalliseen Lions Clubiin jota monen virheellisesti pitävät herraseurana... no isojen poikien poikakerho tai miesten Marttakerho on oikeampi nimitys. Siinä kontekstissa on aikaisemmin ollu hyvin selvä pukeutumiskoodi, juu pukua on entisaikaan vedetty ylle kun kokoukseen on lähetty. Itse tykkään käyttää farkkuja (puhtaita toki) kauluspaitaa, mutta ilman kravattia ja sitten pikkutakki niin jo on juhlallista... Mutta kun lähden tonne mökille saaristoon niin silloin otetaan taas se käytännön läheisempi asenne käyttöön. Olenpa melko varma, että jos joku sinne vierailulle tulisi ja rouva olisi pynttäytyny kuin yökerhoon korkokenkineen kaikkineen, että sieltä hyväksyvää nyökyttelyä nähtäisiin... Ei kyllä siellä naureskeltaisiin. En myöskään ymmärrä, että tehtaaseen töhin lähdettäessä etenkin naiset käyttävät aikaa föönaamiseen ja meikkaamiseen. Työympäristö on yleensä kuuma ja likainen... Töitten jälkeen tekee mieli päästä kuitenkin suihkuun pesemään ittensä puhtaaksi... siistissä sisätyössä on tilanne taas toinen ja etenkin jos työhön liittyy vaikkapa asiakkaitten kanssa hengailu... Järki käteen kai on se oikea tie tässäkin hommassa.
Eikö sellainen muhkea toppahousubelfie olisi kruunannut tämän tekstin? :P No, vakavasti puhuen, niin kyllä minusta suomalainenkin osaa pukeutua. Meillä pukeudutaan enemmän tilanteen mukaan. Ja on ihanaa, että ei ole pakko föönauttaa kampaustaan töihin lähtiessä, se stressi siitä vielä puuttuisi. Juhlaan sitten tietenkin vähän kärsitään vaikka pakkasessakin korkkareissa ja hameessa.
Upeat talvikuvat, mielettömät värit ja merikuvat!
Huomaa kyllä, että täällä Turkissa ja siellä Suomessa pukeudutaan eri tavoin. Nyt täällä on ollut tosi sateista ja myrskyistä ja ilokseni ja ihmeeksenikin olen huomannut monella kuitenkin saappaita jalassa, mutta toki niitä korkkareilla sipsuttelijoitakin riittää.
Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän huomaan miettiväni pukeutumista muusta kuin tarpeesta ja tilanteesta käsin. Pääasia on, miltä itsestä tuntuu. Tyylikonsultilla olisi varmaan sanansa sanottavana mutta en jaksa pitää tärkeimpänä asiana elämässä. Joskus innostun kaivelemaan korurasioita ja ottamaan jotain käyttöönkin.
Viimeisin hankintani on nastoitetut talvikengät. Eivät ehkä sirot mutta ah, niin turvalliset ja lämpimät. Niillä kelpaa porskuttaa iljanteisilla teillä. Otin opikseni taannoisesta nilkkamurtumasta.
Uskomattoman kauniit kuvat olet taas ottanut iloksemme. Mitä palautetta mahdat niistä saada turkulaisilta ystäviltäsi? Anisi
Aivan upeat kuvat! Vaikka voin kuvitella sen märän räntälumen housunpuntissa, niin silti tuli vähän ikävä Suomen lumimaisemia...
Mä olen kyllä päästä varpaisiin suomalainen, siinä käytännöllisessä mielessä. joskus harmittaa, kun ei jaksa panostaa, useimmiten en välitä. Toisinaan teen oikein lupauksia ja ryhtiliikkeitä, että nyt kyllä.. ja sitten en kuitenkaan. Toppahousut, villasukat, tukka ponnarilla. Eikö sekin ole sitä suomalaista tasa-arvoa, että voi pukeutua miten haluaa ilman, että se vaikuttaa sen suuremmin omaan arvokkuuteen? (ja joo, kyllä kotona on opetettu, että puhtaat ja siistit, ehjät vaatteet olla pitää. Siitä olen minäkin toppahousuilija ihan samaa mieltä).
Satumaisia kuvia, sun kannattais alkaa myymään postikortteja.
Kultaisesta keskitiestä minäkin pidän, vierastan vähän niitä suomalaisia tuulipukuja.
Aivan ihania taikamaailman kuvia! Belfie...ei sano mitään...googletan ja jestas, silmieni eteen iskeytyy paljon peppuja!!!
Ajasta jäljessä täällä maalla ollaan, mutta niin selfiet kuin belfietkin saavat minun puolesta olla ja unohtaa : P
Pukeutuminen ajan paikan ja sään mukaan myös kanssa ihmiset huomioiden, se saa kannatuksen minulta :)))
Nyt ikäihmisenä kannatan ehdottomasti lämmintä ja käytännöllistä pukeutumista. Joskus nuorena ei järki pysynyt päässä, ja siitä jäi ikäviä muistoja.
Kiitos ihanista pakkaskuvista, Paluumuuttajatar, olet mestarivalokuvaaja;))
Mukavaa ja hyvää helmikuuta sinulle & perheellesi! ♥♥
Petra: Jokainen tyylillään. Niin se on. Ja sitten vielä ripaus sitä tilannetajua, että ymmärtää pukeutua tilanteen vaatimalla tavalla.
H-M: Kyllä oikeanlaiset varusteet on perin oleellinen asia. Boluun lähdön kynnyksellä ostin Istiklalilta alennus UGGit silloin aikoinaan. Ovat olleet joka kuruksen arvoiset:).
Hurmioitunut: Olen päätynyt siihen ajatukseen, että täällä Suomessa asuu hyvin pukeutuvien porukka, jotka ei koskaan kävele pakkasessa asukuvien vaatimaa matkaa enempää. Sen tähden heidän ei tarvitse miettiä sellaisia käytännön asioita, kun lämpö, kuivana pysyminen ja liukastumisen esto?
Vilho: Tilanteen mukaan ja taju siitä mitä se tilanne vaatii, siinä kai se minun kultainen keskitieni. Meikkauksesta sen verran, että ilman meikkiä minua ei saa muualle kuin saunaan ja nukkumaan, ei siis varmaan myöskään tehtaaseen. Joku raja sitä täytyy naisellakin olla:).
Ute Lias: Toiset osaa ja toiset ei osaa tai ei viitti. Luulen, että kallistutaan tuohon ei viittimisen puolelle? Eikä siinä mitään, kunhan nyt jotkut vaatteet on päällä.
Matka Martta: Sinne tuli ehkä noin viisi vuotta sitten saapasmuoti, jonka jälkeen alkoi saappaita tulla katukuvaan. Sitä ennen en nähnyt IKINÄ saappaita.
Anisi: Kyllä minullekin mukavuus ja säänmukaisuus on aika kärkipäässä pukeutumisessa. Arjessa.
Ei ole turkkilaiset kommentoinee mitään, mutta en tiedä, että ovatko jaksaneet koko blogia seuratakaan.
Terhi: Hiusten suhteen minulla on peukalo keskellä kämmentä. Siksi minulla on aina ja iankaiken ollut samanlainen pitkä tukka, joka on oikeastaa aina ponnarilla tai suttunutturoilla. En osaa föönata enkä tehdä tälle mitään muutakaan. Mies kuitenkin haluaa pitkähiuksisen vaimon, joten tällä on menty ja mennään tästäkin eteenpäin. Turkissa koinkin itseni monesti homssuiseksi juuri hiusten suhteen:(.
Allu: MInä olen joskus myynytkin:).
Tuitiina: Belfie onkin minulle se "mauttomuuden huippu". Millainen ihminen haluaa ottaa kuvia takapuolestaan ja pistää sen nettiin muiden katsottavaksi?
Aili: Kiitos. Sää oli niin kaunis, että ei siitä olisi voinut saada muita kun kauniita kuvia. Lämmin ja käytännöllinen on ne avainsanat täälläkin.
Huippu kauniita talvisia kuvia!!Täälläpäin ei ole aurinkoa näkynyt, sensijaan lunta , vettä ja räntää on ollut tarjolla-vaihtelevaa sanalla sanoen, mutta ei kuvauskelejä edelleenkään;(
Belfiet niinpä niin, juu kiitos ei, miksi ihmeessä?Pukeutuminen tilanteen mukaan ja kyllä sää pitkälti määrittelee sen miten pukeutua , varsinkin kun käveltävä on bussille ja odoteltava ei onnistu talvikeleillä korkkareissa tai hepenissä;)
Niin upeita kuiva, että näistä minä jo teettäisin jostain ensi vuoden joulukortit! Tulevat muuten paljon edullisemmaksikin kuin oikeat kortit ja ovat persoonallisempia.
Molempi parempi eli täällä just kampaajalta ja kaupunkilounaalta saapunut lady, joka muotifarkuissa ja kasmirponcohossa on esiintynyt liikkeellä, mutta kun tulin kotiin vedin heti ylle collarit, korallinpunaisen puseron ja jalkaan tietty villasukat. Sitten vain iso mukillinen teetä ja uusi sisustuslehti;) Torstai on toivoa täynnä.
Minä en tunne ketään, joka ei panostaisi ulkonäköönsä. Itse keskityn kohtuullisen terveellisen elämään ja etenkin ihon hoitoon laatusarjalla, riittävällä unella, ulkoilulla ja auringon välttämisellä.
Nyt on ulkona sadun aikaa: Pidän just tästä hetkestä kun katson ikkunasta ulos ja näen lumisen satumaiseman ja hämärän putomassa.
<3
Kirsi: Sitä minäkin ihmettelen, että miksi ihmeessä? Ihmettelen minä montaa muutakin asiaa ja koen olevani aika pihalla tietynlaisesta elämäntyylistä. Mutta mitäs siitä, jokainen taaplaa tyylillään.
Leena: Juuri noin minäkin ajattelen. Kotona kotoillaan, mutta kodin ulkopuolella ollaan jollakin tavoin näytillä ja siksi pukeudutaan siellä paikan mukaisesti. Kaupassa tietysti eri tavoin kuin vaikka lenkkipoluilla.
Kumma kun meidän talvi ei ole noin kaunista, ei aurinko kaikille paista. Kotona on pakko pukeutua käytännöllisesti jos ei halua palella, mutta kylille lähtiessä kyllä pyyhitään pölyt ja pukeudutaan sievemmin.
Cheri: Meillä oli yksi hurjan kaunis iltapäivä, joka korvasi monen monta ei niin kaunista:). Ja ihan samaa mieltä tuosta koti-kylä-linjasta.
Voi mitä kuvia! Aivan upeita. :)
Teea: kiitos, oli kelit ja valot kohillaan!
Lähetä kommentti