Kun olin ihan pieni tyttö, minun isänmaani oli pähkinän kokoinen.
Se oli niin pieni,
että sen sisään juuri ja juuri mahtui
minun maailmani ydin:
koti ja äidin syli,
isän käsi ja yhdessä luettu iltarukous.
Kun olin pieni,
minun isänmaani maistui mansikkamaidolta
ja tuoksui niin kuin vastaleivottu leipä,
eikä kulkusten kilinä koskaan lakannut siellä kuulumasta.
Kun minusta tuli aikuinen,
minun isänmaani kasvoi Suomen kokoiseksi
ja sai ihan uudet ulottuvuudet.
Minä opin rakastamaan sitä aikuisen naisen rakkaudella.
Opin löytämään uusia vastauksia kysymykseeni:
mikä on minun isänmaani
ja miksi se on minulle niin rakas.
Minun isänmaani on tietysti tämä maa,
alue, joka kartalla kutsutaan Suomeksi,
sen järvet ja metsät, vainiot ja viljapellot,
kylät ja kaupungit.
Suven suloisuus ja talven kuurainen kimallus,
kevään liekehtivä vihreys ja syksyn purppurakulta.
Mutta minun isänmaani on muutakin.
Minun isänmaani on itsenäisyys.
Minun isänmaani on vapaus,
sananvapaus, liikkumisenvapaus, vapaus olla omaa mieltäni asioista.
Minun isänmaahani kuuluu kaikki se,
missä ihmisen henkiset juuret ovat,
kulttuuri ja kieli,
tämä murteista rikas, vivahteikas ja sointuva suomen kieli,
jota niin monet runoilijat ovat käyttäneet kuin jaloa instrumenttia:
"Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysi kuu,
kesäyön on onni omanani, kaskisavuun laaksot verhoutuu…"
Isänmaani on lippu ja laulu, itku ja nauru,
rukous ja kirous,
syntyminen ja kuolema,
työnteko, viha ja rakkaus.
Se on Sibeliuksen sinfonia ja Porilaisten marssi,
mutta se on myös suvivirsi ja Monosen Satumaa-tango
haikeasti haitarilla soitettuna.
Isänmaa on suomalainen kansa,
minun kansani,
kaikki suomalaiset ikään, ammattiin ja asuinpaikkaan katsomatta,
puoluekannasta riippumatta,
työläinen ja talonpoika, palkansaaja ja johtaja,
maalainen ja kaupunkilainen, nuori ja vanha.
Minun isänmaahani kuuluu myös suomalainen menneisyys.
En voi puhua isänmaasta muistamatta
menneiden sukupolvien työtä.
Tuhannet ja taas tuhannet esivanhempamme,
eivät vain merkkimiehet ja -naiset,
vaan aivan tavalliset kansannaiset ja -miehet.
ovat tekemällään työllä ja uurastuksella
luoneet sen pohjan, jolle kaikki tässä maassa loppujen lopuksi rakentuu.
Minun isänmaahani kuuluvat myös sankariristien rivit,
niiden veljiemme ja sisartemme muiston kunnioittaminen,
jotka eivät väistäneet vastuuta silloin,
kun isänmaa heiltä vastuunkantamista ja uhrauksia vaati,
ja joita saamme kiittää siitä,
että nyt voimme elää vapaan maan vapaina kansalaisina.
Eläköön, kauan eläköön Suomi.
-Raili Malmberg-
---------
Paluumuuttajatar on eilen pyyhkinyt salaa kyyneleitä molemmissa itsenäisyyspäivä-juhlissa, joihin osallistui. Finlandia ja Maamme-laulu olivat siihen syynä. Turkissa huvitti monessa juhlassa turkkilainen nationalismi. Hra Paluumuuttaja huomasi, että osataan sitä olla nationalisteja täällä Suomessakin, ainakin itsenäisyyspäivänä. Paluumuuttajattaresta siihen on selkeä syy, sillä onhan tämä niin hieno maa tämä Suomi:D.
Tänään on syöty perunamuussia ja lihapullia. Leivottu kasapäin karjalanpiirakoita kuopuksen joukkueen myyjäisiin. Laitettu kaksi sinivalkoista kynttilää palamaan ikkunalle klo. 18. Saunottu päivän päätteeksi ja oltu niin suomalaista, niin suomalaista että.
Jep. On se hienoa olla suomalainen. Onnea teille muillekin, jotka olette tänään juhlinneet meidän kanssamme samasta syystä. Monia armorikkaita vuosia rakkaalle isänmaalle!
ps. Kiitos tämän postauksen kesäkuvista taitaa nyt kuulua mieheni veljelle. Rakkaat terveiset siis sinne maailman ääriin! Kuten kaikille muille teille ulkosuomalaisille! Talven ja kevään osalta piti turvautua Tuhannen ja yhden tarinan kuviin, mutta ei kai se haittaa?
10 kommenttia:
Turhankin usein unohdamme, mistä kaikesta meidän on oltava kiitollisia. Kokenet Malmbergin sanat omiksesi, kun ne blogiisi laitoit. Sitä(kin) vasten ymmärrän, miksi pidit tarpeellisena tarjota lapsillesi myös suomalainen kasvuympäristö. Minusta itsenäisyyspäivän vietto on kaukana nationalismista. Kyllä se on pikemminkin kiitoksen ja arvonannon paikka. Itsenäisyys ei ole itsestään selvyys - historiankaan valossa. Anisi
Ihana kirjoitus ja kuvat! Suomi täälläkin mielessä, ja samana päivänä minin synttärit kans!
Hieno runo ; siinä kiteytyy kyllä moni asia Suomesta ja suomalaisuudesta.
Täälläkin sytytettiin perinteisesti kaksi kynttilää ikkunalle ilta kuuden hämärään juhlistamaan Itsenäisyyspäivää, tavan mukaisesti ja toinen juttu mikä meillä kuuluu tähän päivään on joulupipareiden leivonta ja sekin on suoritettu;)
Maammelaulu, Porilaisten marssi, Finlandia hymni ja suvivirsi siinä muutama kappale, jotka joka kerta kuullessa kyllä herkistävät, toinen asia on Suomen hienot vuodenajat ja luonto, jotka myös liikauttavat sisintä...tätä listaahan voisi jatkaa melko pitkäksi, mutta tässä muutamia minulle tärkeitä mainitakseni.
Luulen, että muualla asuminen ja oleskelu kyllä korostaa myös Suomen monia hienoja puolia ja antaa perspektiiviä Suomea ja suomalaisuutta kohtaan ja saa arvostaman sitä mitä pidämme niin usein itsestäänselvyytenä.
Mistä sä aina löydätkin noin hienoja runoja!? Finlandia saa meikäläisellekin aina tipan silmään.
Anisi: Herttinen, emmehän mekään ajattele, että itsenäisyyspivän vietto on pahasta, päinvastoin. Hra Paluumuutta vaan vertailee täällä kuulemaansa Turkissa kuulemaan. Asiat, joita siellä pidimme nationalismina löytyy myös täältä puheissa. Eikä nationalismi edes ole huono asia, vaan johonkin määrään asti suorastaan tarpeellinen. Ellei se ala olla syy ja oikeutus jonkun toisen kansan painamiseen.
Ulkomaillakin olemme pitäneet suomalaisuutta yllä. Onkin siis ollut mukava nähdä miten hyvin lapset ovat täällä viihtyneet.
Sannabanana: Onnittelut pienelle sankarille myös!
Kirsi: Aika moni tuntuu leipovan pipareita itsenäisyyspäivänä. Kiva perinne. Meillä leivotaan jostakin syystä miten sattuu. Tai miten ehditään?
Luulen, että tosiaankin ulkomaanvuosien tähden katson Suomea eri tavalla, kun henkilö, joka on asunut täällä aina. Ja silti moni asia on mielestäni sama, kun se oli silloin, kun lähdimme. Se on kurjaa, jos/kun kokemukseni nähdään heti arvostelemisena tai negatiivisen olettamuksen läpi. Ikään kuin jokainen joka on erehtynyt asumaan jonkun pätkän ulkomailla, olisi lähtenyt sinne sen vuoksi, että ei arvostaisi Suomea tai palaisi sieltä nokka pystyssä neuvomaan. Näin ei todellakaan meidän kohdalla ole. Päällimmäinen tunne on kiitollisuus, niin ulkomaan vuosista kun siitä, että saadaan taas asua täällä. On toki niitä muitakin tunteita. Ja täytyy saadakin olla. Ihmettelyä ja toteamista on riittänyt. Ja sitä; "Ainiin, tällaistahan se olikin". Suomi on hieno maa, mutta ei täydellinen. Suomalaiset on hieno kansa, mutta ei mikään luomakuntansa kruunu. Tämän päivän uutisistakin taas murheellisena sai lukea, että asuu se tyhmyys tämänkin kansan keskellä:(. Eihän kai kukaan ajatellut, että siellä riehui itsenäisyyspäivän juhlia vastustamassa paluumuuttajia, mamuja ja ulkomailta tuotuja häiriköitä?
Siispä: Iloitkaamme ja kiittäkäämme siitä mikä on hyvin ja tehkäämme työtä sen eteen, että ne huonot asiat tulisivat korjattua. Jokainen voi vaikuttaa vähintäänkin itsensä kokoisesti. Ugh, Paluumuuttajatar on nyt puhunut:).
Allu: Kuulin tämän siellä perjantain toisessa juhlassa ja etsin käsiini. Minustakin se oli hieno runo, jossa oli tarpeellinen koottuna.
Tämä postaus upeine kuvineen sai aikaan samanlaisen tunnekuohun kuin Finlandia hymni aina. Kiitos!
Kiitos upeista kuvista ja mahtavasta runosta, ajattelin että se on sinun kirjoittamasi.
Pidin kovasti postauksestasi, Mine; toivotan sinulle ja perheellesi hyvää toista adventtia! ♥ ♥
Mahtava runo! Mutta kuvasi säestävät sitä hyvin suomalaisesti.
Tätä kaikkea on Suomi <3
Oi, niin upea runo ja myös valtavan kauniit kuvat! Saamme olla ylpeitä maastamme!
Täälläkin itsenäisyyspäivänä totuttuun tapaan leivottiin pipareita ja taatelikakkuja.
Cheri: Ole hyvä. Sehän ajoi sitten asiansa.
Aili: Vielä en ole ryhtynyt kirjoittamaan runoja. Toiset on osannut sen paremmin.
Leena: Tätä kaikkea ja vielä montaa muutakin.
Eeviregina: Kyllä, saa olla ylpeä. Ja kriittinenkin tarvittaessa.
Lähetä kommentti