Arjellamme on urat. Ei mitenkään selkeästi piirtyneet, mutta suuntaa antavat. Kuin ne metsäpolut, joista voi päätellä: tästä on ennenkin kuljettu. Alamme yhdistää kasvot lasten toteamukseen; menen kaverille. Tiedämme minä päivänä roskat haetaan ja mihin postipaketit tulevat. Äidillekin on voinut kirjoittaa lukujärjestyksen ja ainakin yhtenä päivänä viikossa saan kävellä rantojen kautta kiertäen töihin. Se päivä oli tällä viikolla tänään.
Ruskaa ei vielä ole, mutta syysasuun ympärillä selvästi pukeudutaan.
Naapuruston pihoilla voisi suorittaa elonkorjuun. Omenapuiden lisäksi satoa antoi tieni varrella ainakin luumu. Pihlajanmarjoja on myös runsaasti, joten pitikö siitä nyt ennustaa runsas-vai vähäluminen talvi? Meidän omat omenapuumme ovat tarjonneet jo omenapiirakan lisäksi omenakaurapaistosta pöytään. Luulen, että syyskuun aikana saan testata kaikki olemassaolevat omenaresptini, vaikka madotkin ovat popsineet omenia runsaasti suihinsa.
Vaikka työpäivät ovat periaatteessa Istanbulin työpäiviä lyhyemmät, tuntuu aika iltaisin silti loppuvan jatkuvasti kesken. Siivoojaa on ollut jo hirmuinen ikävä alakerran pyykkivuoren noustessa kohti keskikerrosta ja pölykoirien juostessa pitkin huushollia. Ruoanlaitossa esikoinen on onneksi ollut korvaamaton apulainen. Kohta saadaan ehkä apua myös kakkosesta, jonka täytyy tehdä viime vuonna käymättä jäänyt kotitalous-kurssi. "Laita kotiin paljon harjoitustehtäviä pyykkihuollosta ja ruoanlaitosta," ehdotin kotitalousopettajalle kurssin suorittamista miettiessämme:).
Eilen illalla saimme pitää vieraanamme talomme vuosi sitten tarkastanutta kuntotarkastajaa. Keräsimme ylös jokaisen vinkin ja neuvon ja saimme taas käsitystä siitä, että miten talon remonttia kannattaisi jatkaa. Meillä kun on alakerrassa maakellari, jossa puuhaa piisaisi niihin syksyn hetkiin, jolloin ei tiedä mitä tekisi. Sitä ennen tosin pitäisi kiinnittää verhotangot, asentaa kellarin ja eteisen väliin kunnon tiivis ovi, maalata ja kasata kirjahylly portaikkoon, ostaa ja kiinnittää ovi eteisen naulakon eteen jne. jne. Mutta ei nyt, nyt on aika lähteä äitiä katsomaan ja ostaa kakkoselle kengät rikkimenneiden tilalle.
14 kommenttia:
Onpas tunnelmalliset kuvat! Ja kieltämättä vähän jos syksyä on kuvissa - uskotko jos sanon, että Lillassa on ihan täysi kesä (joka menee ihan harakoille täällä kotona ollessa) kävin nimittäin siellä just hetki sitten :)
Ihana Suomen syksy ja arjen urat. Täällä hiki virtaa. Lasten koulun alkua ja järjestyksen uria odotan.
H-M
Taalla on hiki paalla ja kesa taysilla kaynnissa, Istanbuliin on luvattu kovaa myrskya? Ihanat Suomen syksyiset kuvat!
Syksyisiä kuvia...jospa kuitenkin viikonloppuna saataisiin vielä nauttia melkein kesäisestä säästä?
Arjen auroistahan se elämä enimmäkseen muotoutuu, jota sitten maustavat mukavat "mausteet" silloin tällöin...
Merikuvista tulee mieleen Orhan Pamukin sanonta Istanbulista. Oliko se nyt "huzun" vai "hüzün"? Jotenkin melankoolisia, kauniita!
tykkää kaijjaanilainen
Täällä on taas arki ollut kokolailla hektistä ja ne urat ei ole ollenkaan heikkoja vaan syviä kuin kanjonit. Lotto on vetämässä, että vois alkaa down shiftailee... No vuoden kiireisin työviikko kun tehdas seisoo ja tehdään remonttia. Siis ainoa viikko vuodessa ku pääsee kunnolla korjaamaan niitä juttuja joita laitoksen käydessä ei voi ku tekohengittää ja korjailla jeesusteipillä... aamulla puhelin soi jo ekan kerran ennen seiskaa ja illalla viimeiset puhelut tulee hyvinkin kympin jälkeen. Eilen laskeskelin että 150 puhelua oli... Ja viikonloppukin menee duunissa, että semmosta. Mutta ei se mitään en sulta vie iloa nauttia arjesta, sitähän se meidän elämä suurimmaksi osaski on, kyllä siitä pitääkin osata nauttia...
Omenakaurapaistos, hmm... tänä vuonna olin niin onnekas (vaiko fiksu aikataulun kanssa?) että sain Suomireissulla kaurapaistosta pariinkin otteeseen. Miten voi olla, että niistä ylihappamista ja kitkeristä pihapuun omenoista tulee uunissa jotain NIIN hyvää?! (tai no, sokerin ja voin kanssa saa varmaan hyvää vanhansta kengänpohjastakin.. :)
Komppaan Terhiä tuosta edeltä; omenakaurapaistos höystettynä vaniljajäätelöllä on suorastaan taivaallista...Taidankin tehdä viikonloppuna, kun Neito Helsingistä liihottelee kotiin iloksemme.
Minun arkeni hakee uriaan; miten yhdistää kaksi työtä ja opinnot, joiden ensimmäinen päivä oli eilen. Uskon selviäväni kaikesta, mutta puitteissa ja vähän muussakin on vielä viilaamista...
Hyvää viikonloppua teille ! t:Tiina
Pepi: Vaikea tässä on kesää kuvitella, mutta uskon, jos vakavissasi sanot. Täällä päin Suomea ei kesästä ole tietoakaan ja keräsin juuri vaatekaapista kesävaatteet pois. Syksy saa tulla, tervetuloa!
H-M: Voin hyvin kuvitella. Sen verran on vielä lähimuistissa Istanbulin elokuu:). Voimia vielä viimeisiin hetkiin ennen sikäläisen arjen uria.
Petra: Niin, elokuu on siellä se kesän pääkuu, mutta Suomessa se on selkeä syksyn saapumisen kuu.
Kirsi: Sen vuoksi kannattaa opetella pitämään arjestaan, että ei tarvitse suurinta osaa elämästään odottaa jotakin muuta.
Kajjaanilainen: Justiinsa juu. Ja minä olen melankolian ystävä.
Vilho: Kuulepa, kyllä tämäkin arki on ollut TOSI hektistä, eli fiilistelyt on aika vähissä:). Mutta nyt alkaa tuntumaan siltä, että olen kartalla. Tiedän mihin olen ryhtymässä ja miksi. Johan sekin nyt on jotakin:).
Terhi: Niistä ylihappamista ompuista tulee myös hyvät omppopiirakat. Hilloakin tekisi mieli kokeilla.
Tiina: Juu, voin kuvitella sinunkin hakemisesi ja halkeamisesi moneen suuntaan. Voimia! Meillä ei sentään ole kuin tämä kahden työn ura ja kotiarki remppoineen ja siinäkin on ollut ihan kylliksi. Tänään on kuitenkin saatu siivottua ja pojat pesi saunankin, joten ihan on voittajafiilis. Hyvää viikonloppua!
Elokuu ei normaalisti ole suomessa näin kylmä, usein kesä on etelä-suomessa jatkunut ihan syyskuun alkuviikoille tai lähes puoleenväliin saakka. Viime vuonnakin muistan ihmisiä kulkeneen kesävaatteissa vielä syyskuun puolenvälin jälkeen, nyt on vähän toisin :( Onneksi ensiviikolle on luvassa vielä ihan suht lämmintä :) En tiedä aikaisempiia suomivierailunne ajankohtia (olette kösittääkseni asuneet aika kauan täältä pois) mutta näin siis ilmastollisesti nykyään, kesäkuukausiin lukeutuu toki myös elokuu!
-elokuun tyttö
Elokuun tyttö: Kyllä minä olen aika monta elokuuta Suomessakin asunut ja muistan sen enemmän syksyisenä kuin kesäisenä. Se on kai vain joku syksyn tuntu? Turkissa taas elokuu on vuoden kuumin kuukausi ja yleinen lomakuu, eli selvästi kesäkuu. Syksyn tuntua alkaa siellä olemaan ilmassa vasta syyskuun loppupuolella.
Ja muuten, täällä kulkee edelleen ihmisiä kesävaatteissa, vaikka on tosi kylmä:D.
Elokuun tuoksu, arjen alkaminen lomailun jälkeen, sienimetsät, banaanikärpäset, Suomen vuodenaikojen vaihtelujen korostuminen syksyn alkaessa. Oi ihana elokuu!
Miten tuon kotitalouskurssin kanssa oikein on, uteliaisuuttani ja suomalaisen koulumaailman sisäisiä eroavaisuuksia vertailevana pitääkö vai haluaako kakkonen kurssin tehdä? Meillähän esikoinen palasi Suomeen kahdeksannen luokan jouluna ja täten peruskoulun lopputodistuksessa oli viime keväänä kotitalouden kohdalla vain viiva. Eli ei vaikuttanut suorittamaton kurssi keskiarvoon ollenkaan. Ja toivottavasti olen osannut laittaa tyttöä kotihommiin riittävästi pärjätäkseen muutaman vuoden kuluttua omillaan.
Vilijonkka: Banaanikärpäsiä täällä meillä todellakin riittää! Toivottavasti ymmärtävät, että nyt on syyskuu ja heidän aikansa poistua?
Meidän koulussa toivoivat, että kotitalouskurssi suoritetaan. Näillä näkymin tenttien ja muutamin kotona suoritetuin tehtävin. Ehkä se olisi voinut jäädä, jos olisin mekkaloinnut? En kokeut tarpeelliseksi mekkaloida:), joten näillä ohjeilla edetään.
Juu ei vatmaan ole mekkaloinnin väärti. Parasta säästää ne energiat tositilanteisin :)
Lähetä kommentti