Olipa kerran kirjasto ja siellä esiintyvä kuoro. Hipsittiin miehen kanssa työpäiviemme päätteeksi seuraamaan kuorossa esiintyvää esikoista. Aika mukava kokonaisuus kaikin puolin. Oli joululaulut, kirjaston hiljainen taustahyminä ja kaikki ne ympäröivät tarinat, joista osan saattoi esityksen jälkeen lainata kotiin.
Astuimme kirjastosta hämärän hyssyyn. Oli nälkä ja vilukin vääntäytymässä takin alle. Takana pitkä päivä, mutta musisoinnista herkistynytkin mieli. Mies päätti viedä meidät syömään. Jopa Kotkassa saa päättää, että haukkaako palan Italiaa, teeskenteleekö Turkkia vai kallistuuko mieluummin Kiinan puoleen. Tällä kertaa vatsa lämpeni siitä jälkimmäisestä.
Ulkona syömiset on Suomeen muuton jälkeen vähentyneet ihan minimiin. Radiosta kuulin, että se on ollut ihan yleinen ilmiö muidenkin suomalaisten keskuudessa. Vähille rahoille on löytynyt tärkeämpiä kohteita? Samalla täytyy todeta, että yllätyksekseni nimenomaan ruoanlaitto on ollut se itselleni vaikein rasti arjen pyörityksessä paluumuuton myötä. En olisi sitä ihan ensimmäiseksi odottanut, sillä pidän itseäni ihan kelpo kokkina ja laitan ruokaa ihan mielelläni. Totuus on kuitenkin se, että kovin monesti on käynyt niin, että en vain ole saanut aikaiseksi tehdä lämmintä ruokaa työpäivän päätteeksi, vaan on ollut tyytyminen eineksiin tai leipälinjaa. Onneksi on kouluruoka ja esikoinen, joka aina silloin tällöin pyöräyttää ruoat koulusta kotiin saavuttuaan. Tässä asiassa toivon kyllä muutosta tulevana vuonna.
Sen ihanampaa onkin ollut istua valmiiseen pöytään ne harvat kerrat, kun siihen on mahdollisuus suotu. Kotkan kiinalainen ravintola oli viihtyisä ja kohtuuhintainen. Keskellä viikkoa olimme lähes ainoat asiakkaat ja palvelu oli sen vuoksi hyvin nopeaa. Ruoka oli herkullista ja sitä oli riittävästi. Eikä tämä ollut maksettu mainos:).
Jouluruoan kanssa taidetaan päästä helpolla. Aattona pääsemme mummolaan syömään perinteisen jouluruoan laatikkoineen. En siis tee laatikoita kotiin ollenkaan, kun meillä niitä muutenkin syö vain mies. Kinkku sen sijaan paistetaan ja kutsutaan läheiset meille sitten joulupäivänä tai tapanina juhlaruoalle. Koska se ei ole se virallinen "jouluruoka", uskon, että on lupa ottaa vähän löysemmin? Loppuloma voidaankin sitten elää kinkkuleivillä peiton alla murustellen:D.
