Aamu menee pitkäksi. Uni on syvää ja hyvää. Mies on kadonnut vierestä yläterassille naputtelemaan. Tytöt heräilleet jo aikoja sitten. Pojat vielä uinuvat unten mailla. Kunhan ollaan kaikki tässä hetkessä, pakataan pyyhkeet kassiin ja kävellään rannalle. Ei suorinta reittiä, vaan vähän mutkan päähän. Samalla saadaan taidenäyttely, joka on maalattu tien varren muuriin. Tässä niistä minun suosikkini.
Tulemme rantaan Somorrostron rannan kohdalla. Tangossa on vihreä lippu ja aallot ensimmäistä uintipäivää maltillisemmat. Esikoinen ja kolmonen eivät halua mereen ja jäävät rannalle tavaroita vahtimaan. Me muut pulahdamme ihanan viilentäviin aaltoihin. Jos vesi vain olisi Suomessakin näissä lukemissa niin saataisiin minustakin uimari. Uinnin lopuksi pestään rannan suihkussa enimmät suolat iholta ja jatketaan matkaa.
Ruokapaikka löytyy kotimatkan varrelta. Lounas onnen salaisuus taitaa olla tässä: valitse ravintola, jossa on tarpeeksi monipuolinen ruokalista. Kaksi pizzaa, yksi paella, yksi spagetti bolognese ja kaksi kanaa ranskalaisilla. Tällä mennään loput päivät.
Ruokaa täytyi odottaa kauan ja sillä välin ehdittiin jo löytää metro reitti seuraavaan kohteeseen.
Siestan jälkeen oli päämääränämme Montjuic-vuori. Otettiin metro Espanja-aukiolle ja käytiin tutustumassa Las Arenas-ostoskeskukseen, joka oli tehty entiseen härkätaisteluareenaan. "Kaunein ostoskeskus, jossa olen koskaan käynyt", totesi esikoinen. Ja tottahan se oli. Tässä ostarissa kaupat eivät olleet ne pääpointti, vaan nimenomaan se itse rakennus ja ennen kaikkea sen katolta aukeavat näkymät lähiympäristöön. Taisteluareenaksi rakennus rakennettiin vuonna 1835 ja ostarina rakennus on toiminut vuodesta 2011. Vuodesta 2012 asti härkätaistelu on ollut Kataloniassa kielletty.
Alla Arenas ulkoapäin.
Montjuicin pääkohteemme oli klo. 21 alkava suihkulähde-näytös. Sitä ennen ehdittiin tutustua pintapuolisesti vuoren puistoihin. Kolmoselle alkoi matkailu jo riittää. Hän ei nähnyt äidin tarpeessa päästä näköalakukkulalle mitään järkeä. Silti sinne kiivettiin, kun äidin mielestä koko nousussa taas ei olisi ollut mitään järkeä ilman sen näköalan näkemistä. Ei ole helppoa muuten matkanjärjestäjänä oleminen. Miten löytää tarpeeksi mielenkiintoisia kohteita kuudelle eri ikäiselle ja eri asioista kiinnostuneille ihmisille? Jokohan tämä oli koko perheenä viimeinen matka tai sitten vaihdetaan matkanjärjestäjää seuraaville matkoille?
Evästauko suihkulähteellä, jonka funktio näytti olevan koirien uittaminen.
Kuopus päätteli, että jos koiratkin saavat lähteessä kahlata, ehkä sitten hänkin.
Jumppaakin olisi ollut tarjolla.
Ja lopulta se näköala ja pikakyytiä takaisin katsomaan sitä suihkulähde-näytöstä.
Helpommallakin olisi vuorelle päässyt, mutta....
Font Magica de Montjuic eli taikalähde on Barcelonan kuuluisimpia nähtävyyksiä. Se on rakennettu vuoden 1929 maailmannäyttelyyn ja sijaitsee aivan Arenas-ostoskeskuksen vieressä, Katalonian kansallistaidemuseon edessä. Tänään siellä järjestettiin klo.21 näytös, jonka pääsimme seuraamaan. Ja olihan se ihan todella upea. Epäselvää oli ensikertalaiselle, että mistä näytöstä kannatti seurata. Seurattiin ensin suihkulähteen yläpuolelta olevilta rappusilta ja vaihdettiin sitten paikka suihkulähteen vierelle.
Kansallistaidemuseo on muuten melkoisen komea pytinki.
Neljä lomapäivää on nyt takanapäin. Ihan tässä on tuntenut lomailevansa. Työasiat eivät ole pukanneet mieleen. Mies ei ole pystynyt samalla lailla irtautumaan omista hommistaan, mutta vaihtelua nyt kuitenkin hänellekin. Lapset on saatu palautettua jotenkin normaaliin rytmiin ensi viikolla alkavaa koulua ajatellen. Perheenä on oltu ja nähty taas koko elämän kirjo, joka pitää sisällään kaikenlaista, kuten tiedättekin. Kuukauden päästä kun kysytään, niin nähdään, että mitä matkasta jäi lopulta mieleen. Muuta kuin hyvä kunto. Kuopus näet on pitänyt puhelimessaan laskuria päällä ja totesi tämän päivän päätteeksi, että kunto hänellä on ainakin noussut. Kotkassa kaupunkiin käveleminen on tuntunut ihan hirveän raskaalle ja se matka on 3.5 km suuntaansa. Täällä käveltyjä kilometrejä on päivittäin ollut 15-20. Eihän se ihmekään ole, että välillä väkeä väsyttää:).
