Tukiperheviikonloppuihin on ilmestynyt uusi ulottuvuus. Olemme joutuneet miettimään kasvatus-asioita. Tähän mennessä olemme toimineen "mummola periaatteella". Meillä ei ole kovin monia sääntöjä, vaan tarkoitus on, että yhdessä on mukavaa. Tehdään kivoja asioita ja eletään yhdessä sitä mitä viikonloppu milloinkin tarkoittaa. Nyt vain on niin, että pienille miehille mukavat asiat alkavat enemmän ja enemmän tarkoittamaan ruudun edessä istumista ja sitä en halua hyväksyä. Koska omaehtoinen ulos meneminen on vähentynyt, on meidän aikuisina otettava homma haltuun ja vietävä porukka pihalle. Näin ollen pakkasin tänään lainalapset ja kuopuksen kyytiin, kurvasin hakemaan matkalta miehen siskon ja tyttärensä ja ajoimme Elimäelle Arboretumiin.
Kuulin paikasta mielestäni ensimmäistä kertaa Facebookissa, kun yksi ystävä oli siellä muutama kuukausi sitten käynyt kävelemässä. Ihastelin kuvia ja pohdin, että tuonne minun pitää kyllä joskus päästä. Tähän entinen luokkakaverini totesi minun paikassa kyllä käyneenkin, sillä olimme aikanaan tehneet Mustilaan luokkaretken. Ilmeisesti sen hetkiselle minulle tällainen arboretum ei edustanut unohtumatonta kohdetta. Nyt oli sitten mietteet jo toisenlaiset. Luontopolulla viihtyi niin aikuiset kuin lapsetkin.
Metsä kirkkoni olla saa. Kuopus valittiin saarnavirkaan. Totesi, että ei osaa ja on muutenkin vain sijainen.
Aina kannattaa mennä metsään. Tässä päästiin jo kivoihin syksyn tunnelmiin ja suunniteltiin heti jo uutta retkeä paikkaan alkukesällä, kun alppiruusumetsä kukkii ja atsaleat ovat loistossaan. Uskon, että eri vuodenajat tekevät alueesta hyvin erinäköisen. Tässä alla on ilmeisesti jonkun koti. Miten kaunis. Nuo köynnökset<3.
Ja talon vieressä toimistorakennukset, joissa köynnökset jo suorastaan villiintyneet.
Kahvila oli jo kiinni. Sen ovessa oli hinnasto ja kehoitus pistää maksu postilaatikosta löytyvään kirjekuoreen. Miten luottavaista. Samalla systeemillä olisi voinut ostella taimia. Taimet matkaan, maksu kuoreen ja kuoren päälle kirjoitus, että mistä hyvästä rahat ovat. Aikuiselta pääsymaksu oli 8€ ja alle 12-vuotiaat pääsivät ilmaiseksi. Mielelläänhän tuon tästä maksoi. Ihana paikka. Olisiko jollakin vinkata vastaavia luontokohteita tässä Kymenlaaksossa ajomatkan päästä meiltä?
