maanantai 22. kesäkuuta 2020

VÄVYMME JUURET

Tunturien vaivaiskoivut, purot ja porot jäivät taakse ja saavuimme meren äärelle. Aamulla kävelimme hiekkasärkkiä pitkin esikoisen tulevien appivanhempien mökille. Tuulee, hiekka pöllyää ja meri tuoksuu. Tapaamme appivanhemmat ensimmäistä kertaa ja samalla näemme, että missä on tulevan vävymme juuret.




Päivän ihan huikeista huikein elämys oli matka luotsi-veneellä Kallankareille. Tuuli noin 8m/s, vesi pärski yli veneen. Joustimin varustetut penkit olivat erittäin oiva keksintö. Perillä meitä odotti kalastajien tukikohta. Ihania punaisia ja harmaita mökkejä, saariston luonto, aurinko ja vaahtopäinä tyrskivä meri. Loistavat paikallisoppaamme ohjasivat meitä Kallankarien historiaan ja nykyhetkeen.









Vuonna 1771 kuningas Aadolf Fredrik sääti hamina-ordningin, jossa Kallankarien hallinto määrättiin kalastajille. Karikokous kokoontuu edelleen vuosittain Jaakon-päivää lähinnä olevana sunnuntaina. Vaikka Suomen valtio omistaa karit, kuninkaallisen asetuksen nojalla Kallassa hallinnoi edelleenkin kalastajat. 

Nykyhetkessä pikkuruiselta saarelta löytyy  kirkko, pikkuruinen "kalakauppa" ja "yömaja". Kasa suussa sulavia savustettuja siikoja syötiin hyvällä ruokahalulla. Kirkon vieressä seisoi pappila, johon olisi mielellään jäänyt hetkeksi etsimään itseään.






Kalajoen juhannuksessa oli korona unohtunut. Porukkaa parveili, nuoriso pystytteli telttojaan ja soitto soi Lokkilinnassa,  mutta hiekkasärkillä ja etenkin Kallassa oli rauha maassa. Vakuutuimme siitäkin, että kyllä tälle suvulle antaa tyttärensä oikein miellellään.

6 kommenttia:

Allu kirjoitti...

onpa jännää ja eksoottista!

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä vain on hienoja ja mielenkiintoisia kohteita teidän reissulla. Ja sääkin suosii. Tuleehan monet ulkomaalaisetkin Suomeen lomalle ja tykästyvät, niin miksipä ei kelpaisi suomalaisillekin.
-hm-

Jael kirjoitti...

Olipa jännä tapahtuma,muistan hyvin miten jännitti kun tapasin poikani tulevan vaimon vanhemmat. Mielenkiintoinen paikka tuo Kallankari,kasvoiko tuleva vävysi siellä`?

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Allu: Niin erilaista. Hämmentävää. Tiesihän sen, mutta ei ole aiemmin tullut koettua. Etenkin kun tämä kaikki seuraa toinen toistaan.

hm: Niin, vaikka tuo loputon metsä. Se on monelle varmasti erityistä. Tai nuo loputtomat vesistöt. Lapin karuuden jälkeen tuo meri ja hiekat. Nyt nämä aakeat laakeat. Pellot ja harmaantuneet ladot.

Jael: Vävy on Oulusta ja viettänyt lapsuuttaan täällä Kalajoella, josta suku on kotoisin. Kallankareilla viettäneet myös kesällä paljon aikaa.

Carola Lehtonen kirjoitti...

Olipas idyllisen näköistä Kalajoella ja vielä reissulla saitte tavata tyttärennen tulevat appivanhemmatkin lomareissunne päätteeksi, mukavaa loman jatkoa!!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Carola: Kaikki näkemämme on ollut kaunista. Mutta kyllä se oma sielunmaisema löytyy meren äärestä. Minä olen kallioiden ääreltä, mutta hiekkakin näytti kivalle.