Lentoa edeltävänä päivänä luimme uutisia Kanarian hiekkamyrskyistä. Matkan aikana tuli tietoa ensimmäisistä korona-karanteeniin joutuvista ihmisistä ja Italian tartunnoista. Ennen Irlantiin päätymistä olin kytännyt nimenomaan Kanarian lentoja ja selaillut Italian hotelleja. Monesti todettiin matkan aikana, että tulipa tehtyä oikea matkavalinta. Korona saapui Irlantiin vasta lähtöpäivänämme, joten oli todellakin siinä mielessä "tyyntä ennen myrskyä".
Sen sijaan yöllä myrsky narisutti mökkimme nurkkia ja kolkutti kattoa. Sade piiskasi
ikkunaan voimalla. Lämpimän peittoni alla, suloisessa pikku mökissämme,
puhuttelin Jeesusta. "Kun aiemminkin olet näitä myrskyjä nuhdellut, niin
voisitko mitenkään tehdä niin meidän vuoksemme huomenna?" Aamulla katsoessani mökin ikkunasta, paistoi aurinko siniseltä taivaalta.
Giant's Causewayn yli 40 000 basalttipylväästä
koostuva luonnonihme oli myrskyn jäljiltä "kiinni". Kysyivät, että
voisimmeko tulla paikalle toisen kerran? Ylhäällä menevälle punaiselle reitille antoivat luvan mennä, mutta rannalla kulkeva sininen reitti oli kiinni kivivyöryjen
vuoksi. Eivät kuitenkaan voineet kieltää meitä menemästä, joten
otimme riskin. Kävelimme rantaan ihailemaan meren voimaa ja
luomisihmeitä. Miehen mielestä saatoimme olla edesvastuuttomia vanhempia,
mutta jälkikäteen olimme mielissämme, kun uhmasimme kieltoja. Paikka oli
upea. Saimme ihastella sen auringonpaisteessa ja ilman kivivyöryjä. Kiivetä lopulta reunustaa pitkin punaiselle reitille ja ihastella paikan vielä ylhäältäkin käsin.
Causeway Coastal Routelta siirryimme Wild Atlantic Waylle. Pohjois-Irlannista Irlannin pohjoiseen.
Sadekuuroissa emme edes yrittäneet enää pysyä laskuissa. Ihastelimme vain tien
varsien vaihtuvat maisemat, säässä kuin säässä. Vuoret, meren vaahtopäät, suot, lampaiden
laitumet ja suloiset kylät. Maisemat oli koko ajan todella kauniita.
Horn Headin karu kauneus. Atlantti.
Yksi lukuisista söpöistä kylistä.
Yöpaikkaan saapuminen on aina yhtä
jännittävää. Että mitä sitä onkaan tullut varattua. Luulin varanneeni meille jonkun perushuoneiston Sligon kaupungissa. Tulimmekin
Golfresorttiin Sligon lähellä olevassa pikkukylässä. Ja olin varannut
meille koko talon. Alhaalla keittiö, olkkari ja vessa. Ylhäällä kaksi
somaa makuuhuonetta ja kylppäri.
6 kommenttia:
Osasittepa valita oikean kohteen oikeaan aikaan. Karut mutta hienot maisemat tuolla. Täällä on ollut kunnon myrsky eilen illalla ja nyt tänä iltana.Tuulen voima on aika hurja, ja aamulla oli paljon katkenneita oksia puistossa.Hyvää viikonloppua.
Jael: Meni kyllä nappiin kaikki. Irlanti oli monella tapaa hyvä valinta. Toivottavasti teidän myrskyt jo hellittäneet. Täällä mitä kaunein aurinko-päivä.
Oliko tuolla vuorella oikein lunta?
Allu: Se on Mount Errigal.Meistä se näytti lumelta ja koska alempanakin oli lunta, veikkaan että sielläkin oli. Vuorelle antaa kuitenkin värinsä kvartsiitti, eli pelkästään lumesta sen väri ei johdu.
Kiitos mukavasta postauksesta ja kauniista kuvista. Irlanti saattaisikin olla se ainoa syy, jonka vuoksi voisin mennä lentokoneeseen. Se on aina ollut haaveeni.
t: Mummo 65vee
Mummo 65 vee: Kannattaa todellakin. Kunhan tästä koronasta selvitään. Niin kaunis maa.
Lähetä kommentti